Vuosi on vaihtumaisillaan ja tämä nainen odottaa tulevaa vuotta innokkaasti. Syksyllä 2012 lähdin mukaan Pro-Energyn juoksukouluun erittäin hyvän ystäväni kannustamana. En ollut aiemmin juossut kuin satunnaisesti ja juoksukouluun meninkin hattu kourassa pelon sekaisin tuntein. 10 viikon juoksukoulun aikana opin pt Petteri Avolan ohjauksessa paljon juoksun tekniikasta, sykkeiden käytöstä treenauksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä paljon muuta uutta ja ihmeellistä. Juoksukoulussa ehdottomasti parasta oli kuitenkin seura, jossa sai treenata. Mahtava, tsemppaava porukka, jossa oli aina hyvä fiilis juosta. Juoksukilometrejäkin taittui +250 elokuun ja marraskuun alun välisenä aikana. Syksyn juoksutreenit huipentuivat ihka ensimmäisiin juoksukisoihin 3.11. Rautavedellä, jossa tulimme ystäväni ja treenikaverini kanssa rinta rinnan 10km lenkiltä maaliin ajassa 57,31. Se oli huikea tunne se! Kiitos siitä Hannalle, Petterille ja On Running -kengille.
Muutamien "lepo"viikkojen jälkeen ollaan taas suuntaamassa kohti uutta juoksuhaastetta. HCR:n puolimaraton juostaan toukokuussa ja kohteeseen oltaisiin menossa, mutta matkaa on. Joulun jälkeen on tullut kinkkuja sulateltua ihan huikeella Zumbamaratonilla sekä juoksulenkeillä. Eilen kävin aamupäivästä tekemässä salitreeniä GogoExpressillä Partolassa. Vielä ei oikein tuota voi salitreeniksi kutsua, mutta eiköhän siitä sellainen muodostu kevään mittaan. Matolla juoksu oli pitkästä aikaa kivaa ja totesinkin, että lisää tätä. :)
Illan suussa lähdin vielä testailemaan ihkauusia, voiteluvapaita Peltosen nanogrip-suksiani, jotka hommasin toissapäivänä. Se olikin ihan mielenkiintoinen shoppailureissu. Onpa meinaan hiihto melkoista välineurheilua. Enää ei osteta vaan suksia vaan luisteluun, pertsaan ja jopa jäälle on kaikkiin omansa. Jäällä käytettävät sukset eivät mahdu tavalliselle ladulle, joka sinällään tietona huvitti allekirjoittanutta. Näin ajatuksissani, kuinka seisoisin "intopiukassa" ylileveiden suksieni kanssa ladun päässä. Siinä olisi hiihtoriemua kerrakseen... No mutta asiaan... Edellisestä hiihtokerrasta olikin jo vuosia, joten korkea aikahan sitä oli suksille nousta. Sukset olivat neitsytmatkallaan melkoisen tahmeat (kuten kuuluukin), mutta lenkin loppua kohti luisto parani. Hiihtäjältä, jolle hiihto ei ole koskaan ollut nautinto, on paljon sanottu, jos loppufiilikset olivat todella positiiviset. Hiki irtosi, syke oli kiitettävä ja seura vielä parempaa.
Tässä vuoden viimeisiä liikuntatunnelmia. Tervetuloa matkaan mukaan!
Tästä blogista voit seurata matkaani kohti tuota keväistä tavoitettani. Kirjoittelen tänne treeneistä, ruokavaliosta, fiiliksistä ja päivän polttavista aiheista pitkin kevättä. Toivottavasti ehkä joku innostuu kanssa treenailemaan. Iloista, energistä ja liikunnan täytteistä vuotta 2013 kaikille!
