Juu, ja se niistä positiivisista fiiliksistä sitten taas.
Syyslomailu päättyi kivuliaissa tunnelmissa. Alkuviikon kävelylenkkien jälkeen loppuviikosta ei tarvinnut sitten koiran kanssa kiertää kuin kerrostalon pihan ympäri. Lomatunnelmat lauantaina 19.10. eivät siis olleet kauhean kaksiset. Onneksi lepo teki tehtävänsä ja selvisin taas kuitenkin töiden aloitukseen 21.11.
Alkuviikon päivät menivät ok, kunnes keskiviikkona kävin kävelemässä 3km reipasta kävelyä liikuntatunneilla Kaupin kuntokolmosella. Keskiviikkoillasta sain taas tuta päivän "urheilut" siinä mallissa, että Vimovo ja Panadol 1000 tulivat vähintäänkin tarpeeseen. Kaikesta huolimatta kinkesin itseni töihin. Torstaina seisominen, istuminen ja käveleminen olivat kaikki hankalaa. Sain onneksi varattua uuden ajan Pekka Kannukselle tämän viikon maanantaille. Perjantaina jalkaa särki jo vähän vähemmän, vaikkakin istuminen, käveleminen ja autolla ajaminen ei mikään ollut herkkua vieläkään. Viikonloppuna jalka sai kuitenkin tarvitsemaansa lepoa kohtuudella.
Maanantaina suuntasin töiden jälkeen heti lääkäriin. Olin siis perunut aiemmin varatun askelanalyysin maanantailta ja saanut lääkärin siihen tilalle. Kannus tutki jälleen luun tilannetta ja tutkimusten tuloksena lähdin uusi lantion MRI -lähete kädessä kotiin. Kannus pohti ääneen luun paranemisprosessin olevan pitkittynyt ja tuntui pysähtyvän pohtimaan, mikä sen aiheuttaa. UKK-instituutin pihassa autossa istuessani mietin, että aika epätodelliselta tämä kaikki tuntuu. Mutta onneksi tällä kertaa tiedän, miten minun tulee tässä edetä.
Tänään olen saanut jo sitten Pirkkalasta maksusitoumuksen, jolla pääsen uuteen MRI -kuvaan jo ensi viikon keskiviikkona. Hyvä niin! (Kiitos Pirkkalan tk:lle älyttömän joustavasta, nopeasta ja asiakasystävällisestä toiminnasta!) Kuvista saa taas tietää, mikä luun ja rasitusosteopatian tämän hetkinen todellinen tilanne on. Tänään jalkaa on taas särkenyt illasta, joten työpäivän aikana se rasittuu, vaikka päivän aikana pyrkisi välillä seisomaan ja välillä istumaan. Töissä on paljon rappusia, jotka ovat varmasti omiaan myös rasittamaan jalkaa. Mielenkiintoista on todella nähdä, mitkä kuvantamisen tulokset ovat. Kipualueet ovat kuitenkin melko samat, vaikkakin sitä kipua nyt siellä kyljen alueella ja alaselässä ilmeisesti heijasteisina löytyykin.
Tämän viikon perjantaina saan vielä lähetteen fysioterapiaan työterveydestä. Haen sen joka tapauksessa nyt, jotta voin fyssarin aloittaa heti, kun siihen vain olisi lupa. Lepäämällä tämä jalka ei kuntoon tule ja/tai mikäli lepoa tarvitaan, en voi töissä enää olla, jotta jalka saa levätä riittävästi. Onneksi kuvat kertoo meille enemmän kuin tuhat arvailua, joten niiden varassa mennään. Ja niiden mukaan eletään. Miten, niin sen aika näyttää.
3.11. tulee kuluneeksi 7 kk siitä kuuluisasta lenkistä. Toivottavasti marraskuu olisi toivoa täynnä ja pääsis aloittamaan sen fysioterapian. Toivottavasti myös MRI -kuvat kertoisivat vähän parempia uutisia kuin edeltäjänsä. Toivottavasti muutamien viikkojen päästä alkava vuosi 2014 olisi näiltä osin parempi kuin edeltäjänsä. Toivotaan. Ei kai tässä muutakaan voi.
tiistai 29. lokakuuta 2013
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Ihana syksy.
Heräilin ajoissa tähän aamuun. Rauhassa ja rentona. Ei mitään kiirettä. Lääkäriin piti ehtiä vasta 9.00. Mahtavaa! Suihku ja pieniä ihmeitä peilin edessä. Ja sit mä sen tajusin. Rusinalla oli yön aikana alkanut juoksu. Siihen päättyi leppoisa aamu. Hirveellä kiireellä vaatteet niskaan ja hiukset kuivaksi. Koira autoon ja porukoille. Housujen etsintää. Löytyi. Koiralle housut jalkaan, herkku suuhun ja minä autoon. Onnea on moottoritie kohti Tamperetta. Ehdin kuin ehdinkin. Jopa tasaamaan verenpaineen odotushuoneessa istuskellen.
Aamun sarastavaa kajoa joltain toiselta aamulta. Tänään ei ehtiny pysähtyyn kuvaamaan mitään. ;)
Lääkäristä olin suuntaamassa LähiTapiolaan vakuutuksia selvittämään. Aikaa oli vielä tapaamisen alkuun runsain mitoin, joten nautin todella hemmottelevan ja nautinnollisen aamiaisen Ståhlbergin kahvilassa Koskikeskuksessa. Suosittelen lämpimästi. Viihtyisä ja tunnelmallinen tila, ystävällinen henkilökunta ja maistuvaa aamupalaa.
Loppupäivä sujuikin suunnitelmien mukaan. Asiallinen, ystävällinen katsaus vakuutuksien maailmaan, sen jälkeen shoppailua, elämäni ensimmäisten piilareiden testailua, lomatunnelmaa ja illan kruunasi kävelylenkki rapsakassa syysillassa. Enpä muista koska olisi viimeksi ollut yhtä paljon lehtiä maassa. Nautin niin tästä lämpimästä, tunnelmallisesta syksystä, jotta se voisikin sitten mun puolesta jatkua koko lokakuun ajan.
-lauantain pitkän, rauhallisen lenkin
-sunnuntain 2km lenkin
-maanantaina "vähän rivakamman" pitkän lenkin
-tiistaina 2km lenkin
-paljon kaupunkikävelyä ja 2km lenkki
Kipuja ei ole ollut juurikaan tiistaina eikä tänään. Ainoastaan istuminen tuntuu välillä kurjalta ja housujen pukeminen pitkästä aikaa saa aikaan jonkinlaista tuntemusta. Ehkä se siitä katoaa. :) Eli olo on paljon parempi kuin sunnuntaina, jolloin ei pystynyt pitkiä aikoja istumaan ns. hyvässä asennossa.
Tänään mulla on ollut illasta aikaa tsekata myös vähän niitä lihaskuntoon liittyviä harjoitteita.
Gymstickin tuotteiden (Pilates rengas, jumppapallo ja tasapainotyyny) mukana tuli jonkinlaisia treeniohjeita. Rengas on mulle kokonaan uusi tuttavuus, joten sitä tarvinnee lähteä kokeilemaan varoen. Renkaan ohjelma sisältää lämmittelyyn liittyvät 3 liikettä sekä 7 varsinaista harjoitetta. 3 harjoitetta näyttäisi olevan jaloille ja erityisesti sisäreisille. HYVÄ! Näiden lisäksi 4 harjoitteessa on alavatsan syville lihaksille paljon töitä.
Jumppapallollehan on sinällään jo paljon ohjeita. Valmiissa ohjeessa tarjotaan 6 liikkeen lämmittelevää sarjaa alkuun. Sen jälkeen voidaan lähteä varsinaiseen voimaharjoitteluun. Näiden ohjeiden mukaan se näyttäisi seuraavalta:
1. Punnerrus, jalat polvesta ja säärestä pallon päällä. Niin monta punnerrusta kuin 30sek ehtii.
2. Selkäharjoitus. 30 sek.
3. Punnerrus. Sama kuin ensimmäisessä. 30 sek
4. Selkäharjoitus. Vatsa pallon päällä. Vastakkainen käsi ja jalka samanaikaisnostossa. Vuorottelu. 30 sek.
5. Pallokyykyt. (näitä en uskalla vielä tehdä)
6. Vatsat pallon päällä.
Toista 5. ja 6.
7. Takareidet. Maataan selällään maassa, kannat pallon päällä. Pakaroiden nostot. (tätäkin pitää kokeilla tosi varoen)
8. Numerot ilmaan -vatsat tai puristusvatsat. Maataan selällään lattialla pallo jalkojen välissä piirtäen numerot 0-10 ilmaan. TAI. Maataan lattialla pallo jalkojen takana puristaen palloa takareisiin, tuodaan palloa ja polvia kohti rintaa. 30 sek, niin monta kertaa kuin ehtii. Ja sitten harjoite 7. ja 8. supersarjana ilman taukoa kovalla temmolla.
9. Lähentäjät. Maataan taas lattialla puristen jalkojen välissä olevaa palloa 3 sek ajan x 10. (saapa nähdä mitä mun vasuri tästä tykkäilee...)
10. Rintapressi. Maataan lattialla, pallo suorilla käsillä rinnan kohdalla. Puristetaan käsia yhteen, puristuksen kesto 10 sek. x 10
Toista 9. ja 10.
Tämän jälkeen jäähdyttely 3 eri venytyksellä.
Tasapainotyynylle puolestaan tarjoillaan 4 minulle sopivaa harjoitetta. Listalla olisi jalan ojennuksia punnerrusasennossa, armadillo, rullauksia ja 3 erilaista variaatiota saksiliikkeen käytöstä. Kaikki nämä tarkoitettu keskivartalon vahvistamiseen ja koko kehon notkistamiseen. Lisäksi tyynyt käytetään toki esim. telkkarin katselussa. Siinä se auttaa aktivoimaan syviä lihaksia aina istuttaessa.
Jollain tämän tyyppisillä eteenpäin. Taidan kokeilla väline kerrallaan. Ja parin päivän taukoja pitäen, niin voisi itsekin pysyä perillä siitä, mitä mikäkin aiheuttaa.
Hyvillä fiiliksillä lomailua, kuullaan taas!
lauantai 12. lokakuuta 2013
Ihan tavallinen lauantai
Heräsin ihan tavalliseen lauantaihin vähitellen. Pikkuhiljaa verhojen raosta huoneeseen hiipivä valo teki tehtävänsä. Availin siinä silmiäni ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Vasen jalka oli vähän kipeä, kylki enemmän ja selkä oli kokenut ilmeisesti selkäsaunan yön aikana. Alaselässä oli sellainen tunne kuin siitä notkosta olisi kasvanut Grand Canyonin kokoinen. Ehkä se ei vaan ole tunne. Siitä tunnustellen ja venytellen ylös Suuresta kanjonista huolimatta. Hemmottelin itseäni herkkuaamiaisella, joka sisälsi elämäni ensimmäisen ja vieläpä itsetehdyn uppomunan. Näillä käynnisteltiin ihan tavallinen lauantai.
Päivällä hain karvakuonon hoitoon ja ilokseni seuraavan viikon ajaksi. Ihanaa, kun kotona on seuraa. Tuo karvainen ystävä seuraa ihan kantapäillä koko ajan, minne tahansa menenkin.
Alkuillasta lähdin tuon karvakuonon kanssa lenkille. Istuminen ja paikallaan seisominen tekee sen verran kipeetä, että teki mieli kävelemään. Se helpottaa jonkin verran. Tein tosi hitaan lenkin nauttien lämpimästä syysillasta. Kuvailin syksyistä luontoa ja nautin päivästä.
Huomasin lenkillä, kuinka harvinaisiksi nämä tavalliset lauantait ovat tulleet. Hyvin harvoin saan olla koko lauantain kotona ja nauttia siitä tekemisen vapaudesta, jota vapaapäivä tarjoilee. Ihan tavallisesta lauantaista tuleekin ihan extrasuperhyvä lauantai.
Lenkin vauhti ei päätä hiponut. Yritin kävellä mahd. matalilla sykkeillä kohtuullisesti siinä onnistuenkin. Lenkin mitaksi taisi tulla sellainen 5km ja aikaa siihen käytin 1,5h, josta taisi kyllä kuvaamiseen mennä yksi puolisen tuntia. Muutama ihana syksyinen tunnelmakuva teillekin tässä postauksessa.
Ensi viikolla ajattelin nauttia tästä luonnosta ja lenkkeilyseurasta niin paljon kuin mahdollista. Joka päivä aamuisin kierrän tuon kotini vieressä olevan pienen järven. Siitä lenkistä tulee reilu 2km mittainen. Tavoite aikaa ei ole. Pääasia on, että lenkin päätteeksi olisi lämmin ja ympäri päästään ilman kipua. Tämän lisäksi pyrin tekemään 5-6,5km lenkin 3 kertaa ensi viikon aikana. Liikuntamäärä on kova jalan kuntoon nähden, mutta toivotaan, että se vähän helpottaisi tuon selän tilannetta. Toki pitää kroppaa kuunnella ja sen mukaan sitten mennään. Katsotaan missä ollaan ensi viikon lopulla.
Kävelyjen lisäksi olen yrittänyt tehdä itselleni jonkinlaista kotiohjelmaa syvien lihasten vahvistamiseen. Välineinä voin käyttää mattoa, jumppapalloa, pilatesrengasta tai tasapainotyynyä. Saapa nähdä mitä saan aikaiseksi. Myös jonkinlainen venyttelyohjelma pitäisi varmaan saada tehtyä. Molemmat ohjelmat helpottaisi tätä kotityöskentelyä eikä tarvitsisi miettiä aina itse "Mitähän mä seuraavaksi keksisin?" Yksin jäämisen tunteen ja tuon "Mieti se itse" -ohjeistukset mä olen kokenut tässä kuntoutumisessa tosi raskaaksi monella tavalla.
Kivun kanssa eläminen väsyttää. Viimeksi tällä viikolla kysyin äidiltäni puhelimessa, että miksi mun kroppani ei kestä mitään (olin ostamassa 2 uudet tasapohjaiset syyskengät, jotta voisin arkena kävellä ilman että jalka kipeytyy), miksi se ei parane ja miksi tää kaikki tapahtuu mulle ja juuri nyt. MIKSI? Tässä matkan varrella on tullut hyväksyttäväksi monta omaan kroppaan ja toiminnallisuuteen liittyvää tekijää. Monta kertaa saan itseni kiinni ajattelemasta "Kun joku vaan kertois, että pitääkö mun alkaa hyväksyä nämä rajoitteet pysyviksi vai voinko luottaa siihen, että vielä jonain päivänä...?" Silloin kun on kipeä, se muuttaa ihmistä. Tulee hyvää ja huonoa. Mä huomaan, että mulla on toisinaan lyhyempi pinna tai suusta pääsee kärsimättömämpiä lauseita kuin ennen. Ja se ei aina ole hyvä asia, jos ollenkaan.
Toinen asia on se, että teen töitä jatkuvasti ongelmanratkaisun parissa ja kotiin tullessa ei kiinnosta pätkääkään alkaa miettimään esim. syvien lihasten treenausharjoitteita. Monta kertaa käy mielessä, että tarttisin tähän ihmisen, joka sanoisi mitä teen ja voisin luottaa siihen, että ko. henkilö antaa sellaiset ohjeet, joilla paikat eivät hajoa vaan ne vahvistuvat (Tähän tulee muutos toivottavasti marraskuun alusta!Ihanaa!).
Vaikeaksi kuntoutumisen tekee myös nämä kivut, kun en tiedä mistä ne tulevat ja miksi, ja mikä kipu ns. "kuuluu asiaan" ja minkälaisesta kivusta pitäisi olla huolissaan. Sen keväältä opin, että kovinkaan moni lääketieteen parissa työskentelevä ei pysähtynyt kuulemaan kiputasoon liittyviä asioita ja toimivat ko. asiasta piittaamatta (jopa sanoen, että "et simä voi olla kipeä"). Vasta erikoislääkärille päästyäni kiputila otettiin tosissaan, vaikka sieltäkin tuli vielä niitä "liiku kivun rajoissa" -tyyppisiä ohjeita, jotka jälkikäteen ajateltuna olivat täysin vääriä. Lisäksi lääkäreiden olisi pitänyt kyetä arvioimaan työkuntoisuuteni. Jos kiputilaan liittyvää kertomustani olisi kuunneltu, oltaisiinko nyt tässä?
Neljäntenä asiana tässä on kuntoumiseen liittyvä henkinen tuki. Välillä on itse niin väsynyt selvittämään kaikkia mahdollisuuksia ja kokeilemaan erilaisia asioita, että toivoisi rinnalla kulkevan ihmisen, joka pitäisi mun puolia silloin kun en itse niin jaksa tehdä ja joka huomaisi sanomatta sen väsymyksen kasvoilta. Eikä se halauskaan aika ajoin pahaa tekisi. Mä olen mestari hymyilyssä ja kuntoutumiseen liittyvien asioiden sekä erityisesti tunteiden peittelyssä, joten eipä se ole ihme, että muiden on vaikea näitä asioita huomata.
Lisäksi kuntoutumisprosessiin liittyvä taloudellinen tilanne ei ole ainakaan omiaan vähentämään henkistä stressiä. Nopeasti laskettuna lääkäreihin, lääkkeisiin, hierontaan, osteopaatillakäymiseen jne. on uponnut määrätön määrä rahaa. Loppuvuoden aikana fysioterapia tulee maksamaan noin 500€ ja muut kustannukset ovat 200-300€ luokkaa. Toivottavasti saisin työterveydestä nyt edes lähetteen sinne fyssarille, kun sitä en pyydettäessä saanut kesäkuussa. Lähetteellä saisin Kela-korvauksen hoidosta ja näin omia kustannuksia vähän alemmaksi.
Toisaalta kuntoutuminen on tuonut mun elämään paljon uusia ihmisiä, uusia tapoja tarkastella mikä elämässä on hyvin ja huomannut elämässäni niitä asioita, joita todella arvostan. Se on korvaamatonta!
Tänään lenkillä syksyyn, ihaniin luonnon yksityiskohtiin, koiraan ja nautinnolliseen kävelyyn keskittyen havahduin pohtimaan liikunnan iloa. Suon tuoksuisessa metsässä askeleen osuessa pehmeään polkupohjaan mulle tuli hirvittävä ikävä tanssimaan. Se vois olla unelma, josta pitää kiinni tästä kaikesta kropan toimimattomuudesta huolimatta. Ehkä mä voisin ens vuonna kokeilla. Ensin vaikka kerran kaks kuussa, ja sit pikkuhiljaa enemmän. Unelmia pitää olla.
Illan mittaan olen tässä leiponut omenatuorejuustokakkua huomiseksi, katsellut leffaa, silitellyt karvakuonoa ja nauttinut remontoidun asuntoni harmonisesta tunnelmasta. Kaikesta huolimatta on hyvä olla ja sielu lepää. Ihanaa viikonloppua teille.
Päivällä hain karvakuonon hoitoon ja ilokseni seuraavan viikon ajaksi. Ihanaa, kun kotona on seuraa. Tuo karvainen ystävä seuraa ihan kantapäillä koko ajan, minne tahansa menenkin.
Alkuillasta lähdin tuon karvakuonon kanssa lenkille. Istuminen ja paikallaan seisominen tekee sen verran kipeetä, että teki mieli kävelemään. Se helpottaa jonkin verran. Tein tosi hitaan lenkin nauttien lämpimästä syysillasta. Kuvailin syksyistä luontoa ja nautin päivästä.
Huomasin lenkillä, kuinka harvinaisiksi nämä tavalliset lauantait ovat tulleet. Hyvin harvoin saan olla koko lauantain kotona ja nauttia siitä tekemisen vapaudesta, jota vapaapäivä tarjoilee. Ihan tavallisesta lauantaista tuleekin ihan extrasuperhyvä lauantai.
Lenkin vauhti ei päätä hiponut. Yritin kävellä mahd. matalilla sykkeillä kohtuullisesti siinä onnistuenkin. Lenkin mitaksi taisi tulla sellainen 5km ja aikaa siihen käytin 1,5h, josta taisi kyllä kuvaamiseen mennä yksi puolisen tuntia. Muutama ihana syksyinen tunnelmakuva teillekin tässä postauksessa.
Ensi viikolla ajattelin nauttia tästä luonnosta ja lenkkeilyseurasta niin paljon kuin mahdollista. Joka päivä aamuisin kierrän tuon kotini vieressä olevan pienen järven. Siitä lenkistä tulee reilu 2km mittainen. Tavoite aikaa ei ole. Pääasia on, että lenkin päätteeksi olisi lämmin ja ympäri päästään ilman kipua. Tämän lisäksi pyrin tekemään 5-6,5km lenkin 3 kertaa ensi viikon aikana. Liikuntamäärä on kova jalan kuntoon nähden, mutta toivotaan, että se vähän helpottaisi tuon selän tilannetta. Toki pitää kroppaa kuunnella ja sen mukaan sitten mennään. Katsotaan missä ollaan ensi viikon lopulla.
Kävelyjen lisäksi olen yrittänyt tehdä itselleni jonkinlaista kotiohjelmaa syvien lihasten vahvistamiseen. Välineinä voin käyttää mattoa, jumppapalloa, pilatesrengasta tai tasapainotyynyä. Saapa nähdä mitä saan aikaiseksi. Myös jonkinlainen venyttelyohjelma pitäisi varmaan saada tehtyä. Molemmat ohjelmat helpottaisi tätä kotityöskentelyä eikä tarvitsisi miettiä aina itse "Mitähän mä seuraavaksi keksisin?" Yksin jäämisen tunteen ja tuon "Mieti se itse" -ohjeistukset mä olen kokenut tässä kuntoutumisessa tosi raskaaksi monella tavalla.
Kivun kanssa eläminen väsyttää. Viimeksi tällä viikolla kysyin äidiltäni puhelimessa, että miksi mun kroppani ei kestä mitään (olin ostamassa 2 uudet tasapohjaiset syyskengät, jotta voisin arkena kävellä ilman että jalka kipeytyy), miksi se ei parane ja miksi tää kaikki tapahtuu mulle ja juuri nyt. MIKSI? Tässä matkan varrella on tullut hyväksyttäväksi monta omaan kroppaan ja toiminnallisuuteen liittyvää tekijää. Monta kertaa saan itseni kiinni ajattelemasta "Kun joku vaan kertois, että pitääkö mun alkaa hyväksyä nämä rajoitteet pysyviksi vai voinko luottaa siihen, että vielä jonain päivänä...?" Silloin kun on kipeä, se muuttaa ihmistä. Tulee hyvää ja huonoa. Mä huomaan, että mulla on toisinaan lyhyempi pinna tai suusta pääsee kärsimättömämpiä lauseita kuin ennen. Ja se ei aina ole hyvä asia, jos ollenkaan.
Toinen asia on se, että teen töitä jatkuvasti ongelmanratkaisun parissa ja kotiin tullessa ei kiinnosta pätkääkään alkaa miettimään esim. syvien lihasten treenausharjoitteita. Monta kertaa käy mielessä, että tarttisin tähän ihmisen, joka sanoisi mitä teen ja voisin luottaa siihen, että ko. henkilö antaa sellaiset ohjeet, joilla paikat eivät hajoa vaan ne vahvistuvat (Tähän tulee muutos toivottavasti marraskuun alusta!Ihanaa!).
Vaikeaksi kuntoutumisen tekee myös nämä kivut, kun en tiedä mistä ne tulevat ja miksi, ja mikä kipu ns. "kuuluu asiaan" ja minkälaisesta kivusta pitäisi olla huolissaan. Sen keväältä opin, että kovinkaan moni lääketieteen parissa työskentelevä ei pysähtynyt kuulemaan kiputasoon liittyviä asioita ja toimivat ko. asiasta piittaamatta (jopa sanoen, että "et simä voi olla kipeä"). Vasta erikoislääkärille päästyäni kiputila otettiin tosissaan, vaikka sieltäkin tuli vielä niitä "liiku kivun rajoissa" -tyyppisiä ohjeita, jotka jälkikäteen ajateltuna olivat täysin vääriä. Lisäksi lääkäreiden olisi pitänyt kyetä arvioimaan työkuntoisuuteni. Jos kiputilaan liittyvää kertomustani olisi kuunneltu, oltaisiinko nyt tässä?
Neljäntenä asiana tässä on kuntoumiseen liittyvä henkinen tuki. Välillä on itse niin väsynyt selvittämään kaikkia mahdollisuuksia ja kokeilemaan erilaisia asioita, että toivoisi rinnalla kulkevan ihmisen, joka pitäisi mun puolia silloin kun en itse niin jaksa tehdä ja joka huomaisi sanomatta sen väsymyksen kasvoilta. Eikä se halauskaan aika ajoin pahaa tekisi. Mä olen mestari hymyilyssä ja kuntoutumiseen liittyvien asioiden sekä erityisesti tunteiden peittelyssä, joten eipä se ole ihme, että muiden on vaikea näitä asioita huomata.
Lisäksi kuntoutumisprosessiin liittyvä taloudellinen tilanne ei ole ainakaan omiaan vähentämään henkistä stressiä. Nopeasti laskettuna lääkäreihin, lääkkeisiin, hierontaan, osteopaatillakäymiseen jne. on uponnut määrätön määrä rahaa. Loppuvuoden aikana fysioterapia tulee maksamaan noin 500€ ja muut kustannukset ovat 200-300€ luokkaa. Toivottavasti saisin työterveydestä nyt edes lähetteen sinne fyssarille, kun sitä en pyydettäessä saanut kesäkuussa. Lähetteellä saisin Kela-korvauksen hoidosta ja näin omia kustannuksia vähän alemmaksi.
Toisaalta kuntoutuminen on tuonut mun elämään paljon uusia ihmisiä, uusia tapoja tarkastella mikä elämässä on hyvin ja huomannut elämässäni niitä asioita, joita todella arvostan. Se on korvaamatonta!
Tänään lenkillä syksyyn, ihaniin luonnon yksityiskohtiin, koiraan ja nautinnolliseen kävelyyn keskittyen havahduin pohtimaan liikunnan iloa. Suon tuoksuisessa metsässä askeleen osuessa pehmeään polkupohjaan mulle tuli hirvittävä ikävä tanssimaan. Se vois olla unelma, josta pitää kiinni tästä kaikesta kropan toimimattomuudesta huolimatta. Ehkä mä voisin ens vuonna kokeilla. Ensin vaikka kerran kaks kuussa, ja sit pikkuhiljaa enemmän. Unelmia pitää olla.
Illan mittaan olen tässä leiponut omenatuorejuustokakkua huomiseksi, katsellut leffaa, silitellyt karvakuonoa ja nauttinut remontoidun asuntoni harmonisesta tunnelmasta. Kaikesta huolimatta on hyvä olla ja sielu lepää. Ihanaa viikonloppua teille.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Syyskuu -itsensä ylittämisen kuukausi
Syyskuu on ollut kaikin puolin uuden elämän ja itsensä ylittämisen kuukausi. Paljon uusia asioita ja tekemistä.
Kuluneen kuukauden aikana olen remontoinut kotiani urakalla. Suunnitellut ja toteuttanut alusta loppuun asti itse. Tosi iloinen olen siitä, että jalan kanssa ei tullut murheita remontin aikana kaikista porrasjakkaralle nousemisista, kurotteluista, painavien tavaroiden kantamisesta ja esim. huonekalujen kokoamisista huolimatta. Olen työskentelyssä kiinnittänyt kohtuullisen paljon huomiota kuitenkin asentoihin, joten se on varmaan osaltaan auttanut tuota liikkumista. Onhan tuo remontointi kaikkineen ollut tosi kivaa tekemistäkin. Sain seinät maalattua, huonekalut koottua ja yhden tuolinkin kunnostettua. Jälkimmäinen näistä jännitti prosessina tosi paljon, mutta ennakkoluuloton työskentelyasenne palkittiin lopulta. Filosofiani tätä vanhusta kunnostaessa oli se, että runkoon tulleita kolhuja ei kitata ja näin tasoitella pois. Elämän jäljet kertovat jonkinlaista tarinaa myös huonekalussa. Ne ovat historiaa ja tekevät siitä yksilöstä tärkeän juuri niiden kolhujen vuoksi. Tällä filosofialla menen omassa työssäni ja elämässäni, joten miksikäs ei näissä kunnostustöissäkin. Kokemuksena tämä oli varsin innostavaa. Suosittelen lämpimästi.
Syyskuussa olen pitänyt kiinni myös päätöksestäni tavata ystäviä mukavissa merkeissä sekä uusien asioiden kokeilusta. Ne ovat kaikki suuri osa tätä kuntoutumista, kun oma mieli pysyy virkeänä ja aina on jotakin uutta odotettavaa. Tällaisia tapahtumia ovat olleet mm. vierailu Rönnvikin viinitilalle, Cheekin keikka, koulutus Vantaan Flamingossa ja sen Spa -kokemukset, sushin ja etanoiden syöminen sekä jousipyssyllä ammunta. Hauskoja muistoja, hienoja ihmisiä ja makeita kokemuksia!
Kuntoutuksen suhteen on viimeisen 2 viikon aikana tullut takapakkia. Olen työni takia joutunut istumaan paljon autossa, joten tämä on saattanut osaltaan ärsyttää SI-niveltä, lonkan aluetta ja alaselkää. Viime viikonloppuna jouduin turvautumaan pitkästä aikaa särkylääkkeen apuun. Onneksi tänään minulla oli aika osteopaatille varattuna. Olotila on tällä hetkellä pikkuisen parempi, mutta särky tuntuu taustalla koko ajan. Väsähdin osteopaatilla käymisen jälkeen totaalisesti ja tulipa siinä nukuttua sitten sellaset parin tunnin päikkärit. :) Kieltämättä käynti jännitti tavallista enemmän, kun tiesin alueella olevan kipuja.
Kuntoutuksesta tulee tosi pitkä. Se on vähintäänkin selvää tässä vaiheessa. 3.10.13 tuli 6kk siitä kuuluisasta lenkistä ja tässä ollaan. Hoh hoijaa! Tosi iso pettymys itselle nämä palanneet kivut ovat, mutta ei auta lannistua. Tänään olen varannut ajan Petri Väyryselle Aktiivifysioterapiaan. Sinne aika on 28.10.13 askelanalyysiin. Mielenkiintoista. Tämän lisäksi kuntoutettavaa aluetta pitäisi alkaa vahvistaa. Tähän saan ystäväni vinkistä tuekseni pilateksen ammattilaisen Sari Rataksen, joka tekee myös fysioterapeuttina töitä. Aloitan hänen kanssaan yhteistyön 4.11. ja jalan antamissa rajoissa tulemme tapaamaan kerran viikossa aina jouluun asti ja Sarilta on luvassa harjoitteita varmasti kotiinkin. Joten nyt laitetaan sitten ne syvät lihakset elämänsä kuntoon. ;) Niin kiitollinen siitä, että saan osaavia ihmisiä tähän ympärille tekemään tätä kuntoutusta mun kanssa. Maksan mielelläni siitä, että saan hyvää ohjausta ja tukea.
Tänään tuli ihan helpotuksen itku, kun taas asiat menivät askeleen eteenpäin. Kohta ei tartte enää vaan odotella vaan pikkuhiljaa voi alkaa itsekin tekemään näille asioille jotakin. Onhan syyskuun aikana tullut kuitenkin jo käveltyä. Parhaimmillaan mennään 6,5km/h. Onhan se huikea edistys siihen 100m/20min kävelyyn kesä-heinäkuulta, vaikka itseltä tässä kärsivällisyys alkaa ihan finaalissa ollakin.
Lokakuussa jatkan edelleen tätä kävelemistä ja omatoimista venyttelyä. Tällä viikolla mulle tulee koirahoidokki, joten se pitänee minut liikkeessä koko syyslomankin ajan ensi viikolla. Laittelen silloin jotain päivityksiä näistä liikkumisista, kun niistä alkaa pikkuhiljaa tulla jopa säännöllisiä.
Lämmintä syysviikkoa kaikille! Nauttikaahan ihanista syksyn väreistä ja raikkaasta ilmasta, heitelkää lehtiä ilmaan ja ottakaa ilo irti elämästä.
Nyt hetkeksi lehtien pariin (aiheita, joista voi vain unelmoida tällä hetkellä) ja sitten vielä huomisen slidet valmiiksi illan luentoa varten. Näillä mennään. Kuullaan!
Kuluneen kuukauden aikana olen remontoinut kotiani urakalla. Suunnitellut ja toteuttanut alusta loppuun asti itse. Tosi iloinen olen siitä, että jalan kanssa ei tullut murheita remontin aikana kaikista porrasjakkaralle nousemisista, kurotteluista, painavien tavaroiden kantamisesta ja esim. huonekalujen kokoamisista huolimatta. Olen työskentelyssä kiinnittänyt kohtuullisen paljon huomiota kuitenkin asentoihin, joten se on varmaan osaltaan auttanut tuota liikkumista. Onhan tuo remontointi kaikkineen ollut tosi kivaa tekemistäkin. Sain seinät maalattua, huonekalut koottua ja yhden tuolinkin kunnostettua. Jälkimmäinen näistä jännitti prosessina tosi paljon, mutta ennakkoluuloton työskentelyasenne palkittiin lopulta. Filosofiani tätä vanhusta kunnostaessa oli se, että runkoon tulleita kolhuja ei kitata ja näin tasoitella pois. Elämän jäljet kertovat jonkinlaista tarinaa myös huonekalussa. Ne ovat historiaa ja tekevät siitä yksilöstä tärkeän juuri niiden kolhujen vuoksi. Tällä filosofialla menen omassa työssäni ja elämässäni, joten miksikäs ei näissä kunnostustöissäkin. Kokemuksena tämä oli varsin innostavaa. Suosittelen lämpimästi.
Syyskuussa olen pitänyt kiinni myös päätöksestäni tavata ystäviä mukavissa merkeissä sekä uusien asioiden kokeilusta. Ne ovat kaikki suuri osa tätä kuntoutumista, kun oma mieli pysyy virkeänä ja aina on jotakin uutta odotettavaa. Tällaisia tapahtumia ovat olleet mm. vierailu Rönnvikin viinitilalle, Cheekin keikka, koulutus Vantaan Flamingossa ja sen Spa -kokemukset, sushin ja etanoiden syöminen sekä jousipyssyllä ammunta. Hauskoja muistoja, hienoja ihmisiä ja makeita kokemuksia!
Kuntoutuksen suhteen on viimeisen 2 viikon aikana tullut takapakkia. Olen työni takia joutunut istumaan paljon autossa, joten tämä on saattanut osaltaan ärsyttää SI-niveltä, lonkan aluetta ja alaselkää. Viime viikonloppuna jouduin turvautumaan pitkästä aikaa särkylääkkeen apuun. Onneksi tänään minulla oli aika osteopaatille varattuna. Olotila on tällä hetkellä pikkuisen parempi, mutta särky tuntuu taustalla koko ajan. Väsähdin osteopaatilla käymisen jälkeen totaalisesti ja tulipa siinä nukuttua sitten sellaset parin tunnin päikkärit. :) Kieltämättä käynti jännitti tavallista enemmän, kun tiesin alueella olevan kipuja.
Kuntoutuksesta tulee tosi pitkä. Se on vähintäänkin selvää tässä vaiheessa. 3.10.13 tuli 6kk siitä kuuluisasta lenkistä ja tässä ollaan. Hoh hoijaa! Tosi iso pettymys itselle nämä palanneet kivut ovat, mutta ei auta lannistua. Tänään olen varannut ajan Petri Väyryselle Aktiivifysioterapiaan. Sinne aika on 28.10.13 askelanalyysiin. Mielenkiintoista. Tämän lisäksi kuntoutettavaa aluetta pitäisi alkaa vahvistaa. Tähän saan ystäväni vinkistä tuekseni pilateksen ammattilaisen Sari Rataksen, joka tekee myös fysioterapeuttina töitä. Aloitan hänen kanssaan yhteistyön 4.11. ja jalan antamissa rajoissa tulemme tapaamaan kerran viikossa aina jouluun asti ja Sarilta on luvassa harjoitteita varmasti kotiinkin. Joten nyt laitetaan sitten ne syvät lihakset elämänsä kuntoon. ;) Niin kiitollinen siitä, että saan osaavia ihmisiä tähän ympärille tekemään tätä kuntoutusta mun kanssa. Maksan mielelläni siitä, että saan hyvää ohjausta ja tukea.
Tänään tuli ihan helpotuksen itku, kun taas asiat menivät askeleen eteenpäin. Kohta ei tartte enää vaan odotella vaan pikkuhiljaa voi alkaa itsekin tekemään näille asioille jotakin. Onhan syyskuun aikana tullut kuitenkin jo käveltyä. Parhaimmillaan mennään 6,5km/h. Onhan se huikea edistys siihen 100m/20min kävelyyn kesä-heinäkuulta, vaikka itseltä tässä kärsivällisyys alkaa ihan finaalissa ollakin.
Lokakuussa jatkan edelleen tätä kävelemistä ja omatoimista venyttelyä. Tällä viikolla mulle tulee koirahoidokki, joten se pitänee minut liikkeessä koko syyslomankin ajan ensi viikolla. Laittelen silloin jotain päivityksiä näistä liikkumisista, kun niistä alkaa pikkuhiljaa tulla jopa säännöllisiä.
Lämmintä syysviikkoa kaikille! Nauttikaahan ihanista syksyn väreistä ja raikkaasta ilmasta, heitelkää lehtiä ilmaan ja ottakaa ilo irti elämästä.
Nyt hetkeksi lehtien pariin (aiheita, joista voi vain unelmoida tällä hetkellä) ja sitten vielä huomisen slidet valmiiksi illan luentoa varten. Näillä mennään. Kuullaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)