Virallisesti kesän viimeinen päivä

Kesä meni. Olipa ainakin erilainen.. Kun on tottunut tekemään asiat ja viettämään aikaansa tietyllä tavalla, on välillä tosi vaikea keksiä uudenlaisia tapoja toimia. Monta kertaa kesän aikana pohdin, että miksi tämä rasitusosteopatia osui juuri minulle, miksi juuri keväällä ennen puolikasta ja miksi kesäaikaan, kun olisi paljon muitakin asioita tehtävänä. Sairastelu muutti koko kesän suunnitelmat. Tiedän, että kukaan ei voi vastata näihin miksi -kysymyksiin, joita jokainen meistä joutuu elämänsä aikana kysymään. Joskus kuitenkin voi itse yrittää etsiä sellaisia vastauksia, joista voi saada lohtua tai vastauksia tarvitessaan.

Omalla kohdallani tämä kesä on ollut tavallaan kovin opettavainen. Se on opettanut minua huomaamaan liikunnan merkityksen arjessa. Osaan jatkossa määritellä itse liikunnan roolin elämässäni. Osaan kuunnella kroppaani entistä paremmin ja tiedän, mitä se minulle yrittää kertoa.

Kesä on auttanut minua näkemään elämäni tärkeät ihmiset ympärilläni. Se on saanut minut iloitsemaan tosi pienistä hetkistä ja antanut sysäyksen elää omia unelmia todeksi, eikä vain lipua elämää läpi "sitten kun" -asenteella. Olen saanut aikaa miettiä, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja voinut toimia näiden ajatusten suunnassa. Vuosia olen elänyt elämää muille, nyt on aika elää sitä itselle. Kukaan ei tee sitä puolestani. Mitä nämä asiat sitten ovat?

Olen armollisempi itselleni. Elämä ei ole suorittamista. Asiat, jotka eivät tunnu hyvältä, pitää muuttaa. Joskus se vaatii peiliin katsomista. Tutkimista. Mitä peilistä näkyy? Olenko siihen tyytyväinen ja mitä itse voin asioille tehdä? 

Nämä 2 korttia löytyi kaupasta. Aika hyvä sisältö...

Tosiasioiden kanssa eletään. Sairastelu, on sen nimi  sitten vaikka rasitusosteopatia tai jokin muu, on sen kanssa opittava elämään, koska itse en ole voinut valita sairastaako vai ei. On annettava aikaa itselle hyväksyä oma haavoittuvuus ja antauduttava hetkeksi muiden käsivarsille kannatettavaksi. Olen kesän aikana saanut tavata paljon ystäviä, myös vuosien takaa. Se on antanut minulle mahdollisuuden huomata, kuinka paljon minulla on ihmisiä ympärilläni. Siitä olen todella onnellinen. Ystävät ovat voimavara, jota ei voi korvata millään muulla. Ystävä pysyy lähellä myös silloin, kun on vaikeaa. Jokaisen läheisen ystävän tai perheenjäsenen on vaikea katsella läheltä, kun toista sattuu. Mutta yhdessä se suru, murhe tai kipukin on pienempää. Ja pikkuhiljaa huomaa, että kipu hellittää eikä se hallitse koko ajan elämää.

Tapasin 2 viikkoa sitten kaupassa käydessäni erään entisen oppilaani. Pojasta oli tullut jo vuosien jälkeen mies. Tämä nuori sai minut pysähtymään. Hän kertoi, kuinka minä olin opettajana osannut kuunnella häntä ja kuinka olimme yhdessä rakentaneet hänen elämänsä ensimmäisen unelman, jota tavoitella. Unelma saavutettiin silloin yhteisellä työllä. Nyt siinä kaupan penkillä istuessaan tämä nuori mies sanoi, että oli silloin oppinu jotakin. Hän sanoi: "Sillon mä opin, että jokaisella pitää olla unelma, vaikka olis vaikeakin tilanne. Sä opetit niin mulle. Ja nyt mä olen ajatellu, että mä tarttisin unelman eli tavoitteen, jotta elämä ei tuntuis puurolta. Se on tärkeetä." Siinä juteltiin hetki. Tai oikeastaan aika pitkä hetki. Lopputuloksena huomasin, että tämä nuori sanoitti oman unelmansa ja tavoitteensa. Hän tarvisi korvat kuulemaan. Tällä kertaa korvat kuulivat kaupan eteisessä. Siinä sanoitettiin yhden elämän uusi unelma. Toivottavasti nuoren suunnitelmat toteutuvat ja elämä kantaa. Viisautta ei ainakaan sen nuoren miehen sydämestä puutu.

Kesä on ollut aikaa pysähtyä. Kesä- heinäkuussa oli vaikeuksia itsellänikin uskaltaa  unelmoida tai haaveilla mistään kun edellinen vuosi oli täynnä itselle tärkeistä asioista luopumista yksi toisensa jälkeen. Lisäksi kivut tuntuivat loputtomilta, eikä minkäänlaista valoa tuntunut olevan missään. Pettymyksiä tuli aaltomaisesti suhteessa paranemiseen. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että ajatukset siitä, mihin elämäänsä haluaa ohjata, alkoivat selkiytyä. Minulla oli pilvilinna. Tai itseasiassa useampikin. Niistä olen tosi onnellinen. On toivoa paranemisesta ja tiedän, että minulla on voimaa siihen. Olen päättänyt myös elää unelmiani todeksi, niistä osa tässä...

Teen kodissani viimeinkin remontin loppuun. Uudet huonekalut ovat jo tilauksessa ja maalitelat viritelty valmiuteen. Ensi viikolla voisi aloittaa.  Sen jälkeen minun ei tarvitse asua kompromissien kanssa.
Teen joka kuukausi reissun jonkun ystäväni luo tai johonkin tapahtumaan, jolloin viikonloppu tuntuu minilomalta. Vaihtoehtoisesti kutsun ystäviä luokseni kylään ihanaan uudistuneeseen kotiini. Virkistävää ja voimauttavaa.
Opettelen italian alkeita ja matkustan ensi kesänä Italiaan katsomaan aarteita ja maistelemaan viinejä viinitiloille. (toivottavasti tämä toteutuu!)
Kuuntelen itseäni. Suoritan vähemmän, elän ja unelmoin enemmän. Se on tärkeää! Tämä sisältää myös EI -sanan opettelua (enkä nyt puhu pelkästään lisätöistä, harrastuksista tms.).
Rakennan elämän monen asian varaan. Kun yksi asia pettää, muut kannattelevat.
En unohda itseäni.

Näillä mennään. Ja hyvältä tuntuu. Eli ei hassumpi kesä. Erilainen. Herättelevä.

Ps. Takana on 3 TÄYSIN kivutonta päivää. Olo on euforinen. Jalassa oli korkokengät perjantaina Venetsialaisissa ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen. Eikä tuntunu missään. (paitsi syntyneissä rakoissa :D ) Toivoa ja valoa syksyyn. Maanantaina osteopaatille. Toivottavasti olisi lisää hyviä uutisia. :)

2 hyökkääjä ja mä

Syksy on alkanut tosi kiireisenä töiden merkeissä. Ensimmäiset hojksit on pidetty ja ensi viikko täynnä palavereja aina iltoja myöten. Pitkää päivää, mutta onpahan sitten ne tältä vuodelta taas tehty. :) Olen iloinen, että lantio on kestänyt kohtuullisen hyvin arkea. Viime viikko sujui tosi hyvin, tällä viikolla kipuja on ollut enemmän, mutta ne eivät ole yltyneet kuitenkaan koviksi. Pukiessa tuntuu taas vähän, mutta edelleen voi seistä ja pukea. Hyvä niin!

Kuntoutumisen suhteen on edessä pieniä valopilkkuja. Olen ehkä onnistunut hankkimaan tähän oman elämän takaisin metsästykseen joukkuevahvistukseksi 2 hyökkääjä, joiden kärjellä hyökätään nyt kohti tätä lipevää, mahdotonta vastustajaa.

Olin yhteydessä Rauno Kokkoon, joka työskentelee Fressin yksilöliikuntavastaavana. Hän on koulutukseltaan fysioterapeutti. Olen aiemmin tavannut hänet tutustumiskäynnin puitteissa keväällä 2012 silloisella Sykkeellä (nyk. Fressi) ja hänen asiantunteva ote työhön jäi mieleeni. Tästä syystä olin sähköpostitse yhteydessä häneen ja sovimme tapaamisajasta. Tapasin Raunon eilen ja keskustelimme pitkään tilanteestani. Odotetusti huomasin, että olen melkoisten haasteiden edessä mitä kuntoutukseen tulee.

Isoin ongelma on tällä hetkellä se, etten tiedä varmaksi mistä ko. vamma on syntynyt. Tämä vaikeuttaa kuntouttamisen aloittamista ja sen suunnittelua. Syy pitäisi saada selville, jotta liikkumista aloittaessa vamma ei uusisi heti. Riski uusiutumiseen on joka tapauksessa läsnä. Syitä pohtiessa on jokainen tullut siihen lopputulokseen, että kyseessä on todennäköisesti monen tekijän summa. Jalka on kokenut elämän aikana yhden autokolarin, ja pari muuta traumaa, joten niistä jostakin on voinut jäädä jotakin joka liikunnan kautta sitten on pahentunut ajan myötä. Syy voi löytyä myös tanssitaustasta ja tanssin loppumiseen liittyvistä asioista. Todennäköistä on, että syytä ei koskaan saada selville kokonaan, mutta ehkä kroppa raottaa meille jossain kohtaa tätä salaisuuden verhoaan.

Toinen ongelma on alue (vasen etulantio), jolla rasitus osteopatia sijaitsee. Alue vaikuttaa moniin lihaksiin vatsan ja jalan alueilla. Lisäksi kohdallani oleva rasitusvamman alue on ilmeisen harvinainen. Kokeneempikaan fyssari tai lääkäri ei ole tällaiseen törmännyt ja kuntoutus tulee olemaan tod.näköisesti melkoista hakuammuntaa. Lisäksi kuulostelin, että kuntoutusaika tulee olemaan melko pitkä. Esim. pyöräilyn kokeileminen aloitetaan 5min mittaisista  kokeiluista. Liikekokeilujen jälkeen jäädään aina kuulostelemaan, miten kroppa sitten reagoi.

Olen tosi tyytyväinen, että hankkiuduin Raunon puheille. Rauno myönsi tilanteen vaikeuden heti ja oli valmis ratkaisemaan ongelmaa kanssani. Ennen kuntoutusta pitäisi löytää jonkinlainen ajatus siitä, mikä vamman kropassa aiheuttaa. Rauno ohjasikin minut ilmeisen asiantuntevalle osteopaatille, joka mahdollisesti voisi auttaa minua tässä syyn etsinnässä.

Tänään olenkin ollut puhelinyhteydessä Marko Panuun, joka on osteopaatti (amk) ja urheiluhieroja. Hän työskentelee Tampereella ja lisäksi lentopallomaajoukkueen mukana. Pitkän puhelun jäljiltä minulle tuli tunne, että nyt on apua tarjolla. Se saa minut liikuttumaan helpotuksesta. Ehkä sittenkin on joku joka voi auttaa eikä tätä taistelua tarvitse käydä ihan yksin. Aika on nyt varattu reilu viikon päähän maanantaihin. Silloin katotaan mitä kropasta löytyy. Lisäksi Marko lupasi ohjata minut Tampereella askellukseen erittäin hyvin perehtyneen henkilön puheille, mikäli tuolla Markon käynnillä ei mitään selittäviä tekijöitä löydy.

Erityisen hyvää tässä on myös se, että Rauno ja Marko pystyvät tekemään yhteistyötä, mikäli siihen on tarvetta. Nyt on taas jotakin mitä odottaa ja asiat liikahtavat taas pikkusen eteenpäin. :)

Joka tapauksessa nyt metsästetään sitä mun entistä elämää takaisin tosissaan. Vaikka tosi väsyttävää tämä on, en ihan hevillä ole valmis luovuttamaan, joten katson jokaisen kortin, josta uskon apua olevan. Nyt näyttää hyvältä. On ainakin kortteja, joita katsoa.

Kuntoutuksessa onkin tavoitteena palautella arki ja arkiliikunta tähän kuvioon niin, että kivutkin sitä myöten häviäsivät pikkuhiljaa. Ehkä puolen vuoden päästä (oma arvio) voidaan olla siinä tilanteessa, että liikkumisen suhteen puhutaan jonkinlaisesta liikunnasta. Pääasia itselle olisi, ettei paino nousisi enää ja henkisesti tulisi voimia takaisin, kun tämä ei tuntuisi enää niin loputtomalta ja lohduttomalta. Kuntosalille paluu tapahtunee mahd. syyskuun puolen välin jälkeen, jos vaan kaikki menee nyt hyvin.

Nostetaan peukut pystyyn, että tulevaisuudessa kortit olisivat myönteiset, kuntoutuminen tapahtuisi toivotulla tavalla ja tässä oltaisiin voiton puolella vuoden vaihteessa. Onnea on, etten tiennyt 3.4. mikä minulla oli edessä. Jos joku olisi ennen lenkkiä kertonut, etten liiku seuraavaan puoleen vuoteen, en olisi uskonut. Niin se elämä vaan yllättää.

Aihetta juhlaan

Viimeisten 7 päivän aikana kiputilat ovat olleet selkeästi vähäisempiä niin määrällisesti kuin laadullisestikin verrattuna kesään ja elokuun alkuunkin.  Joten tähän maanantaihin luxushetkiä...ihanaa ruokaa ja vielä jälkiruokaakin.

Pääruoka: Strutsia bataattiperunamuusin ja sienien kera lähiruokaperiaatteella.

Strutsi (Pälkäne): Paista 1,5min/puoli. Sain jäämään lihan vähän roseeksi. Tällöin maku lihasta erottuu sopivasti. Tosi hyvää! Mausteeksi vain suolaa ja mustapippuria.

Bataattiperunamuusi (Hämeenkyrö, bataatti ?): 3 perunaa ja puolikas bataatti. Keitetään suolavedessä, muussataan maidon kera ja maustetaan suolalla sekä voinokareella.

Sienimuhennos ja -kastike (Hämeenkyrö): Keräsin eilen itse Hämeenkyröstä 2litraa kanttarelleja ja pienen määrän vaaleaorakasta. Tänään ne voin ja sipulisilpun kanssa pannulle. Mausteeksi suolaa ja valkopippuria. Ota osa sivuun ja lisää lopun sekaan ruokakermaa. Näin saat 2 lisäkettä helposti. :) Suussa sulavaa!!

Höyrytetyt parsakaalit (alkuperä?) ja salsa: Salsan valmistin tällä kertaa Jamie Oliverin mukaan. Katselen hänen 30minuutin ruuat ohjelmaansa aina silloin tällöin ja tämä resepti jäi sieltä mieleen. Eli hienonna 1 valkosipulinkynsi ja 0,25 sipulia. Raasta sitten 2 tomaatista liha (ei kuorta, poista siemenet ennen raastamista) astiaan. Lisää puolikkaan sitruunan mehu. Mausta pippurilla ja suolalla. Nam nam!

Ja jälkkärinä tänään jonkinlainen pavlovan johdannainen. Tämä resepti myös Jamie Oliverin reseptistä johdettu.

Murskasin lasin pohjalle pari pientä marenkia pussista, päälle pari lusikallista Lemon&Lime curdia. Tämän päälle pensasmustikoita, joiden joukkoon on sekoitettu marmorointityyliin luonnonjugurttia (ei makeutusta). Päälle vielä tuoreita pensasmustikoita ja pari marenginpalaa. Ja on hyvää!!

Näillä käynnistyi tämä viikko. Hymyssä suin!

Keskiviikkona fyssarille. Toivottavasti siitä olisi jotain apua. :)

Nauruterapiaa

"Toivottavasti pääset tuleen töihin. Saat taas nauraa meidän kaa." 

Niinpä. Sitä tässä on toivonut itsekin. Toive on tosin kaksiteräinen miekka. Saa nähdä kuinka naisen käy.

Tänään on kerrottavana hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät ensin.

Kipualue on pysynyt koko kesän samana, vaikka kivun määrä aluella on vaihteleva.

Toinen hyvä uutinen on se, että rasitus osteopatia paranee. Yksikään ei ole kuulemma jäänyt parantumatta, vaikka paraneminen pitkään veisikin. :)

Pääsen harjoittamaan nauruterapiaa töihin. Saan nauttia kollegojen ja mikä parasta, omien oppilaiden, seurasta. Arkirytmi ja ihmiset ympärillä ovat mukavaa vaihtelua tähän kipujen sävyttämään paikallaan olevaan kesään verrattuna. Teen tämän vaihtokaupan enemmän kuin mielelläni. 

Huonot uutiset sitten.

3.8. tuli kuluneeksi 4kk kipujen alkamisesta. (Jälkikäteen aika pitkä aika kivun kanssa elettyä aikaa. Onneksi en tiennyt sitä niiden alkaessa, kuinka pitkä matka olisi edessä eikä toistaiseksi loppua ole näkyvissä ...) Eturamuksen ja lantion liitosten rasitus osteopatia ja lähentäjän tulehduksen paraneminen ei ole sujunut toiveiden mukaan ja paranemisprosessi on pitkittynyt oletettua pidemmäksi. Uusia kuvia ei toistaiseksi oteta, koska niissä tuskin olisi suuria poikkeavuuksia kesäkuun alkuun verrattuna. Paranemista on kuitenkin tapahtunut, vaikka luun pinta sekä etulantioon kiinnittyvä jänne ovat käsin kosketettaessa selkeästi kipeät. Pystyn kuitenkin jo kävelemään suurimpana osana päivistä lyhyitä askelia joko melko hyvin tai hyvin, pystyn pukemaan seisaaltaan joko ilman kipua tai pienen kivun kanssa, en ole viikkoon herännyt yöllä jalan särkyyn jne.

Olemattomasta liikunnasta kipualue ärtyy vielä paljon. Tullessaan ja ollessaan kipu tuntuu 3 alueella. Vasemman jalan reiden yläosa tuntuu siltä kuin sitä revittäisiin irti häpyluusta, etulantion luista ja alueella oleva jänne viiltelee. Tämä kipualue säteilee tod. näk. selkään ja lantion oikealle puolelle. Pakaran ja reiden kiinnityskohdissa tuntuu myös repivää kipua. Kolmas kipualue on vasemman reiden syvän lähentäjän alueella, joka säteilee vasemman jalan sisäreiteen. (Kuvaus kipualueista syystä, että tiedän lukijoissani olevan ihmisiä, jotka etsivät kipeästi tietoa rasitus osteopatiasta, eivätkä sitä välttämättä helposti löydä). Liikkumisen jälkeen kipu kovenee pikkuhiljaa n. 4 tunnin jälkeen ja kestää kovana noin vuorokauden. Tämän jälkeen kipu hellittää pikkuhiljaa seuraavan parin päivän ajan, jolloin liikkuminen on hidasta, kivuliasta ja näyttää ulospäin raskaana olevan naisen vaappumiselta. Arjessa tällä hetkellä kipu tuntuu lähes tauotta lievempänä pakaran alapuolella sekä lantion sisäkaaressa.

Hoitosuunnitelmaa tehtiin tänään yhdessä lääkärin kanssa. Töihin menen maanantaista alkaen (joka on hyvä uutinen ;) ). Arjessa liikutaan kivun asettamissa rajoissa elokuun ajan sen verran kuin normaalisti ihminen arjessaan liikkuu. Nostelua ja kantamista ei tarvitse erityisesti vältellä. Vielä ei kuitenkaan liikuta liikunnan ilosta. Tulehduskipulääkettä otetaan seuraavan 2 kuukauden aikana 1 päivässä tarvittaessa, mutta varsinaista kuuria ei nyt oteta, sillä lääkeaine aiheutti aiemmin huimausta.

Syyskuussa saa liikuntamäärää nostaa pikkuhiljaa. Vielä ei saa kuitenkaan juosta. Mikäli kivut ovat poissa lokakuun alkuun mennessä, uusia magneettikuvia ei tarvita. Mikäli tilanne on kuitenkin lokakuussa vielä se, että alueella kipuja on tai että arki töissä käy liikkumisen suhteen mahdottomaksi jo aiemmin, otetaan uudet magneettikuvat. Tällöin pohditaan tarvittaessa tarkemmin rasitus osteopatian / luuödeeman(?) syntymekanismia ja syitä. Lokakuussa tulee kipujen alkamisesta kuluneeksi 6kk, jolloin paranemisprosessi on pitkittynyt jo melko paljon.

Kivuttoman liikkumisen saavutettuani voin olla yhteydessä fyssariin, joka voi tehdä arviota raajojen liikemekanismeista, kropan liikkuvuudesta jne. Fyssari antaa ohjeita kuntouttavan liikkumisen suhteen.

Eli: kaikesta tästä voimme päätellä, että eihän tämä nyt ole mennyt kuin Strömsössä. Mutta paremmalla tiellä ollaan jo. Tärkeintä on pitää mieli positiivisena, päästä palauttelemaan arki normaaleihin uomiin ja nauttia niistä asioista mitä voi tehdä.

Hiljaa hyvä tulee. Uskotaan siihen.

Nyt nauttimaan vielä muutamasta viimeisestä lomapäivästä!