Mariannen kanssa aloitettuani on treenit tiivistäneet
kroppaa ja tuloksia tullut. Keskivartalon kannatus on parantunut huomattavasti,
kehon linjat alkavat toimia ja asentojen hakemiseen ei mene enää niin paljon
aikaa. Hermotukset kropassa ovat korjautuneet valtavan paljon. Alkuvuodesta
meinasi treeneissä tulla itku, kun tiesi mitä pitää tehdä, mutta kroppa ei vaan
tehnyt sitä mitä käski sen tekemään. Nyt keskivartalo pysyy jo mielestäni
hyvässä hallinnassa erilaisissa pidoissa, vatsalihasliikkeet sujuvat ja painot
nousevat jo mukavasti. Kevään aikana olen muutaman kerran joutunut himmaamaan
viikon ajan jalan oireilun vuoksi. Toukokuun lopulla olin kipeänä ja siksi tuli
reilu viikon mittainen tauko liikuntaan. Nyt jalka on taas jonkin verran
oireillut, mutta näyttäisi reagoivan lepoon melko hyvin.
Mitä oireilu tällä hetkellä sitten tarkoittaa? Mulla menee
herkästi reiden ja pohkeiden lihakset kramppiin ja krampit puolestaan kestävät
PITKÄÄN. Lisäksi vasemman (eli vammapuolen) takareiden ja pakaran
liittymiskohta oireilee kivuilla satunnaisesti.Välillä sinne istuinluuhun asti.
Kudosalue tuntuu käteen ns. juovaiselta kipuaikana ja sen kivun tunnistaa jo
helposti. Silloin tietää, että edessä on aina väh. 2 päivää lepoa. Fascialinjat
eivät pysy kunnolla auki ja pakarat kramppailee aika ajoin. Vasemmalla puolella
syvällä selässä tuntuu sellainen "jänne", joka välillä ikäänkuin
menee paikalleen ja välillä muljahtaa jonnekin minne se ei kuulu. En tiedä,
onko kyse oikeasti jänteestä, mutta siksi sen olen nimennyt.
Jalkapohjien krampeista olen päässyt kuitenkin eroon
(koputtaa puuta). Lisäksi jatkuva reagointi liikuntaan on poissa ja tilalla on
"hyvää" lihaskipua. Eli uskaltaa liikkuakin. Välillä sekin oli
vaikeaa, kun pelkäsi liikunnan jälkeistä tunnetta. Kipu traumatisoi tietyllä
tavalla, kunnes tulee jälleen riittävä kokemus siitä, mitä on liikkua kivutta.
Keväällä kävin myös juoksutesteissä. Fysioterapeutti halusi
kuulla juoksutekniikan analyysia ja siihen korjattavia asioita. Lisäksi samasta
oli Mariannekin kiinnostunut. Kevään treenit on rakennettu tukemaan niin golfia
kuin juoksuakin ja se on tehnyt treenaamisesta tosi mielekästä myös esim.
golfkierroksilla. Sykealueet olivat melko samat. Aerobisen raja nousi ylöspäin
153 ja anaerobisen laski muistaakseni 185 tai 187ään. Treeniohjeilla ja
pidempiä treenejä tekemällä pitäisi sekin saada takaisin samalle tasolle ennen
loukkaantumista. Maksimi on pysynyt huikeana 217 (noussut 2 pykälää). Eli
edelleen on välystä missä juosta. Hapenottokyky on pysynyt samana, mutta
elopainon lisäännyttyä suhteellinen osuus on pienentynyt. Eli painoa pois, niin
on meno kevyempää ja hapella tilaa kulkea. Eli siltäkin osin kaikki enemmän
kuin kunnossa. :)
Kevät on tuonut takaisin myös siis golfin. Vamma-alue kestää
golfsvingin. Välillä alaselkä väsähtää, mutta huomaan, että salitreeni ei ole
mennyt hukkaan. Lisäksi keväällä kokeilut naisten golfklinikalla Ruuttilan
Kaisan opetuksessa eivät ole menneet hukkaan. Tasoitus putosi suullisella
sopimuksella asetetusta 47 (tauon takia) 35 muutaman kierroksen jälkeen. Draivi
ja hybridi näyttäisi toimivan jo aika kivasti, kun muistaa vaan pitää tekniikan
kasassa. Suunta on hukassa välillä, mutta sekään haittaa kun mukana on aina
kivoja pelikavereita. Onnellinen, että saan omaa elämää takaisin pala
kerrallaan.
Mutta nyt sitten siihen, että mihin h-hetkeen on viikko?
Tavoitteeni 10km juoksuun oli tähdätty juostavaksi syksyllä
2015, mutta tuli kuitenkin sinnikään treenaamisen tuloksena toteutettua jo
toukokuussa helatorstaina. Juoksin Elixian juoksutapahtumassa oman kellon
mukaisesti 1h 3min ja risat päälle aikaan koko matkan. Olihan kuulkaa huikea
tunne. Sain juosta matkan vielä erittäin hyvän ystäväni Heidin kanssa, joka on
seisonut tässä rinnalla koko tämän erittäin vaikean elämänjakson ajan. Kiva,
että saa saman ihmisen kanssa poimia sitten niitä onnistumisen hedelmiäkin
koriin. Ilo tuplana ja surut puolikkaina.
Nyt vastaava on edessä, mutta tällä kertaa Lontoossa ja
juhannuksena. Kroppa on jälleen laittanut psyykettä koville tässä viimeisen
viikon ajan oireillessaan välillä voimakkaalla leposäryllä. No mutta, taas
parin päivän levolla alue näyttäisi rauhoittuneen ja elämä siltä osin näyttäisi
taas siltä, että sunnuntaina mennään ja tehdään se mihin sen päivän parhaana
tuloksena voi päästä.
Olen siis osallistumassa Niken 10km juoksuun Lontoossa
naisten tapahtumassa. Mielenkiintoinen tapahtuma, jossa ihmisiä on valtavasti
osallistumassa ja yleisöäkin taitaa olla paikalla. Ilmassa lienee siis suurta
urheilujuhlan tuntua. Toivotaan ainakin. :)
Osallistujat saavat noutaa juoksuun liittyvät tavarat jo
Nike Townista (muistaakseni) perjantaina. Siellä odottelee siis kenkächippi ja
esim. persikanvärinen tapahtumatoppi. Maaliin juosseet saavat muistoksi Alex
Monroen suunnitteleman kaulakorun. Vau!!
Matkaan pääsen ystäväni Anun kanssa, joka on urheasti
jaksanut käydä talvella kanssani lenkillä sekä vesijuoksemassa. Vesijuoksu
olisi kuolemantylsää ilman hyvää seuraa. Onnea on ollut siis seura ja ennen
kaikkea jutut. Tämänkin reissun lähtökohta on Kangasalan Kuohun
vesijuoksualtaassa. Kallis kierros tuli sillä kerralla ;)
Sunnuntaina, kun juoksutapahtuma on, pitäisi Lontoossa olla
noin 19-22 astetta lämmintä ja puolipilvistä. Tuulta noin 3m/s. Kuulostaa
hyvältä. Juoksu käydään kipaisemassa puistossa, jonka on luvattu olevan fast
and flat. :D Eli myötätuulta ja nopeapohja. Kaikki merkit kohdallaan. Hyvä
niin!
Rapsaa ja kuvia Lontoosta teille heti, kun kotiin palailen.
Ihan varmasti hyvät tunnelmat kotiuduttuani ja vähän tunteen asetuttua.
Olkaahan kuulolla.
