Blogi jää lomalle

Heips kaikille!

Lähes 10 000 blogin lukijaa. Kiitos tähän astisesta yhteisestä matkasta! Minun osaltani matkan teko katkeaa toistaiseksi. Magneettikuvista kävi ilmi, että lantiosta löytyy rasitusmurtuman esiaste, joka tarkoittaa sitä, että yksi luu on täynnä nestettä, joka aiheuttaa painetta. Paine aiheuttaa kipua. Rasitusta ei saa jatkaa, jotta vältetään rasitusmurtuman synty.

Nyt hoitona on pelkkää lepoa. Ei golfia, juoksua, uintia, pyöräilyä, kuntosalia eikä edes kävelyä. Nostaminen ja kantaminen myös kiellettyä niiltä osin kun sitä voi välttää. Liikuntakieltoa pitäisi noudatella ainakin heinäkuun loppuun asti. Tämän jälkeen voi sitten koittaa liikuntaa pikkuhiljaa. Tämäkin sillä edellytyksellä, että toiminta arjessa on kivutonta.

Toivottavasti rasitusosteopatia paranisi mahd. pian, jotta arjen saisi rullaamaan kivutta. Viimeisen viikon ajan on ollut melkoista vuoristorataa, kun aamuisin miettii, että miten ihmeessä sitä taas kävelee. Vauhti on ainakin hidastunut. Nyt on aikaa ihailla kesää. Ehkä lukea kirjaa ja toivottavasti kaverit eksyy aika usein kylään. :)

Ihanaa kesää kaikille! Palataan elokuussa asiaan, jos silloin päästäisiin takaisin liikkuvien kirjoihin!

Putkessa

Yöllä oli kuuma, vaikka olin tuulettanut kunnolla illalla. Heti silmät suljettuani unet alkoivat. Ne suorastaan laukkasivat asiasta toiseen. Aika paljon on ollut taas tällä viikolla asioita purtavaksi, joten eipä tuo ihme. Uneksin olevani pitkässä putkessa, joka ei lopu koskaan. Oiskohan naista pikkusen jännittänyt tämän aamun tutkimus?

Aamukahvia hyvässä seurassa Tammelan torilla. Lempeä, aurinkoinen ilma. Ostin kesäsipulinipun kotiin viemisiksi. Siitä tulee hyvää salaattia. Ajatukset aika hyvin muualla, ei ehdi liikaa jännittämään.

Klo 11 astun (tai ehkä paremminkin onnun) sisään Terveystaloon. Hissillä 2. kerrokseen. Jonotan ilmoittautumiseen. Jalka kipuilee ja liikkeelle lähtö jonossa tekee taas kipeää. Ilmoittaudun ja käyn istumaan. Täyttelen jotakin kaavaketta. Minut pyydetään lähes heti kuvaukseen. Vastassa on ystävällinen, vaaleahiuksinen sairaanhoitaja. Hän ohjaa minut pukuhuoneeseen. Pois pitää ottaa kaikki korut, pinnit, ponnarit ja vaatteet. Omista vaatteista saan pitää pikkuhousut ja topin. Muuten päälle puen "tyylikkäät" vaaleanpunaiset sairaalavaatteet. Housut on 10 numeroa liian isot. Pidän niistä kiinni kävellessä. :D

klo 11.20 kävelen sisään magneettikuvaushuoneeseen. Keskellä huonetta on se kuuluisa putki. Oikeastaan iso, pyöreä laite. Laitteen edessä pöytä, jolle pitäisi kiivetä makaamaan. 2 askelmaa. Istun pöydälle. Saan oikean jalan nostettua pöydälle. Vasen nousee, kun nostan sen kaksin käsin. Muuten tekee liian kipeää. Lantio asetetaan pöydällä oikealle kohdalle ja käyn makaamaan. Polvien alle laitetaan tuki, jota vasten jalat ovat rentoina paikallaan. Asento tuntuu lantiossa kurjalta, mutta niinhän se tekee nykyään aina tässä asennossa. Olin saanut valita musiikkia kuulokkeisiin radio- ja musiikkilistalta. Valkkaan Voicea. Puhe ja musiikki rauhoittaa tarvittaessa.

Lantion päälle asetetaan sellainen"peitto", joka kiinnitetään nauhoin paikalleen. Korville laitetaan kuulosuojaimet, joista tulee pyytämääni Voicen ohjelmaa. Kädet pitää nostaa pään päälle ja oikeaan käteen annetaan hälytysnappi, varmuuden vuoksi. Jos tulee hätä tai paniikki. Sitten pöytä liikkuu putken sisään. Pää jää putken suuaukolle. Toisesta päästä näkyy valoa. Mun varpaat yltävät melkein putken toisesta päästä ulos. Putki on valkoinen eikä pelota yhtään.

Kuvauksen ajan kone pitää yli 100 desibelin ääntä. Siksi pitää olla musiikkia ja korvilla kuulosuojaimet. Oikeastaan koneen äänet eivät haittaa. Kädet jännittyvät välillä, kasvoille ja varpaisiin käy pieni tuuli koko ajan. Olen tuntevinani lantiossa jotakin kuvauksen aikana. Ehkä se on korvien välissä, ehkä ei. En tiedä. Lantiosta taidettiin ottaa 6 tai 8 sarjaa kuvia. Kuvaus kesti noin puoli tuntia. Pystyin olemaan liikkumatta ja hiljaa. Välillä kuulokkeista radiologi kertoi, että pöytä liikkuu vähän. Silloin olin putkessa. ;) Kaiken kaikkiaan tutkimuksena miellyttävä. Tutkimuksen aikana jalka oli kipeä. Pöydältä poispääsy oli omanlaisensa urakka taas. Mutta selvisin. :)

Kuvat ja lausunnon saan lantiosta maanantaina. Saapa nähdä mitä siinä lausutaan.

Kuvauksen jälkeen on ollut helpottunut ja väsynyt olo. Itselle tuntemattomaan tutkimukseen meno jännitti. Jatkossa ei sitä tarvitse jännittää, jos sinne myöhemmin joutuu. Kotimatkalla poikkesin kahville Pyymäen OMA kahvilaan. Ihana, elegantti tunnelma. Mukaan tarttui kotiin viemisinä muutama tuore sämpylä.

Siinä putkessa maatessa pohdin tätä blogia. Enpä ollut kuvitellut tätä aloittaessani kirjoittamaan, että tänne tällaisesta kuvauksesta kirjoitan. Hirveitä pettymyksiä, paljon uusia (myös niitä ei-toivottuja) kokemuksia ja rikasta elämäähän tämä kevät on pitänyt sisällään. Ilman ystävien ja läheisten sekä Petterin jatkuvaa kannustavaa tukea olisi näistä hetkistä ajoittain vaikea selvitä. Kylliksi en voi kiittää heitä, jotka jaksavat aina piristää, kun huomaavat, että jalan kipuilu on aiheuttanut taas yhden unettoman yön tai että tietämättömyys alkaa stressata. Tänäänkin kiitos siitä Mikolle, Ullalle, Pauliinalle, omalle äitille, Jennalle, Leeville & Väinölle ja Leenalle. <3

Illaksi meen terdelle nauttimaan kesästä ja Vilkkumaan keikasta jalan tuntemuksista huolimatta. Mä olen sen ansainnut.

Kirmailua kesälaitumella

Olipa kiireiset viimeiset päivät töissä ennen lomaa. Vika viikko meni oikeastaan yökoulun järjestelyissä sekä luokan siivoiluissa.

Kävin 8-luokkalaisteni kanssa Ylöjärven Siivikkalan Nutturanniemessä yökouluilemassa 29.-30.5.13. Ja olihan leppoisa reissu. Mukana oli lisäkseni yksi toinen opettaja ja 12 oppilasta.Reissun henki oli älyttömän hyvä. Nuoret olivat parhaalla mahdollisella tuulella ja jokainen sai nauttia niistä asioista, mistä olivat haaveilleet: myöhään valvomisesta, kavereiden seurasta, aikuisten läsnäolosta, saunasta ja uimisesta, soutelusta, kalastelusta aamuhämärissä sekä nuotiotunnelmista. Parasta taisi olla kuitenkin eväiden syöminen ja höpöttely yömyöhällä mökin yläkerrassa.

Toisena retkipäivänä valmistimme herkkuaamiaisen ja pääsimme vielä retken huipentumana paatilla ihastelemaan Näsijärven saaria. Olipa kerrassaan mahtava reissu!

Koulun päättäjäispäivänä sain myös mahtavan kiitoksen oppilailta. Opea lahjottiin, mutta parhaat palautteet tulivat itsetehtyjen korttien ja yökoulun tunnelmista. "Vaikka me ollaan tällasia levottomia ja vallattomia, niin silti sä järjestät meille tämmösiä retkiä. Meillä on paras ope maailmassa." "Kiitos hyvästä opetuksesta ja mahtavasta vuodesta! On ilo olla sun luokalla. Osaat opettaa hyvin :) "

Loma on alkanut leppoisissa merkeissä. Jalka on ollut hieman parempi, kun sitä ei ole tarvinnut käyttää niin paljon kuin töissä. 25.5. golfauksen jälkeen ja la-su yönä jalkaa särki paljon. Maanantaina 27.5. kävin ystäväni kanssa lenkillä ja jalka kesti rasitusta melko hyvin. Sykkeet tosin olivat ihan pilvissä. Vaikka sykkeet näyttävät kovilta suhteessa vauhtiin, pystyin puhumaan koko lenkin ajan hengästymättä. :) Tiistaina jalka oli taas kipeä rasituksen jäljiltä. Lenkeillä onkin vaikea arvioida, miten lenkki vaikuttaa kiputilaan. Kipu tulee selkeästi esille vasta 2-4h varsinaisen rasituksen jälkeen levossa. Istuminen ja liikkeelle lähtö tekevät tiukkaa toisinaan. Viimeksi jalka on ollut kipeimmillään sen golfin jälkeen, kun yöllä meinasi itku tulla särkyjen kanssa. Golfissa huomasin, että kumartuminen puttausasentoon tuntui eniten (sukan tms. pukemiseen liittyvä asento onkin kaikista haastavin ja kivuliain asento, joka tuottaa kipua joka kerta). Kävelyä jalka kesti melko hyvin. Loppuviikko oli sitten retkeilymenoa jne. muuta kiirettä. 2.6. 13 sunnuntaina jalassa tuntui jonkin verran kipua, syystä tai toisesta.

Maanantaina 3.6. kävin ensimmäistä kertaa maksimilenkillä sitten 3.4. Ja olihan mahtavaa! Lähes kivutonta juoksemista ensimmäiset 2.8km!!! :) Hiki valui. Onneksi lenkillä oli Gatoraden jauheesta valmistettua urheilujuomaa. (Muistakaa ihmiset juoda helteisillä lenkeillä!!!)

 Lenkistä tulikin sitten hauska kommentti illan valtuuston kokouksen alkutapaamisessa. Eräs toinen valtuutettu kysyi: "Olitko se sinä joka tuolla tien varressa juoksi kieli vyön alla pullo kädessä?" Minäpä se hyvinkin. Oli siis ollut vauhti ja kasvojen väri kohillaan ;)

Tänään jalassa on tuntunut taas kipua jonkin verran, mutta jalkaa ei varsinaisesti särje. Kuitenkin esim. Ikeassa poikettuani ja taas "vähän enemmän" käveltyäni jalka ilmoitteli itsestään. Huomenna suuntaankin sinne MRI -kuviin Terveystaloon. Sain maksusitoumuksen Pirkkalan terveyskeskuksesta ja näin ollen minun ei tarvitse maksaa toimenpiteestä kuin polimaksu. Muutoin on selvinnyt, että voin huokaista helpotuksesta mitä reumaan tulee. Veriarvot olivat kaikki ok, joten huolta esim. tulehdusarvojen noususta ei ole. Kaikki muu onkin sitten vielä selvityksen alla. Viikon päästä ollaan taas astetta viisaampia. :)

Nyt olenkin sitten nauttinut auringosta, hyvästä ruuasta ja ystävien valloittavasta seurasta. Tässä teille makupaloja muutamin kuvin.

Vinkki! Salaatti: Cosmopolitan-salaatti, tomaattia, kurkkua, punasipulia, viinisuolaheinää, sitruunaoliiviöljyä, sitruunapippuria, grillattua halloumia ja kanaa. 

Kanan marinadi: 0,5dl oliiviöljyä, 1 rkl soijakastiketta, 0,5tl suolaa, 2 yksikyntistä valkosipulia hienonnettuna, kuivattuatimjamia, chilimaustetta ja broilerimaustetta

jälkiruoka: jäisiä mustikoita ja mansikoita + 1prk kermaviiliä, joka maustettu vaniljasokerilla, kardemummalla ja ihan ripauksella sokeria.


Huomenna mahdollisesti pyöräilemäään ja tämän viikon lopulla olisi tarkoitus käydä ekan kerran salillakin. Siellä pyritään tekemään yläkropan treeniä, jotta käsien voima säilyy. Kiva, että vihdoin on päässyt kunnolla liikuntaan kiinni. Tästä tulee vielä hyvä kesä!

Tänään uimarannalla pääsi kesän 1. ukonilma yllättämään...