Aamukahvia hyvässä seurassa Tammelan torilla. Lempeä, aurinkoinen ilma. Ostin kesäsipulinipun kotiin viemisiksi. Siitä tulee hyvää salaattia. Ajatukset aika hyvin muualla, ei ehdi liikaa jännittämään.
Klo 11 astun (tai ehkä paremminkin onnun) sisään Terveystaloon. Hissillä 2. kerrokseen. Jonotan ilmoittautumiseen. Jalka kipuilee ja liikkeelle lähtö jonossa tekee taas kipeää. Ilmoittaudun ja käyn istumaan. Täyttelen jotakin kaavaketta. Minut pyydetään lähes heti kuvaukseen. Vastassa on ystävällinen, vaaleahiuksinen sairaanhoitaja. Hän ohjaa minut pukuhuoneeseen. Pois pitää ottaa kaikki korut, pinnit, ponnarit ja vaatteet. Omista vaatteista saan pitää pikkuhousut ja topin. Muuten päälle puen "tyylikkäät" vaaleanpunaiset sairaalavaatteet. Housut on 10 numeroa liian isot. Pidän niistä kiinni kävellessä. :D
klo 11.20 kävelen sisään magneettikuvaushuoneeseen. Keskellä huonetta on se kuuluisa putki. Oikeastaan iso, pyöreä laite. Laitteen edessä pöytä, jolle pitäisi kiivetä makaamaan. 2 askelmaa. Istun pöydälle. Saan oikean jalan nostettua pöydälle. Vasen nousee, kun nostan sen kaksin käsin. Muuten tekee liian kipeää. Lantio asetetaan pöydällä oikealle kohdalle ja käyn makaamaan. Polvien alle laitetaan tuki, jota vasten jalat ovat rentoina paikallaan. Asento tuntuu lantiossa kurjalta, mutta niinhän se tekee nykyään aina tässä asennossa. Olin saanut valita musiikkia kuulokkeisiin radio- ja musiikkilistalta. Valkkaan Voicea. Puhe ja musiikki rauhoittaa tarvittaessa.
Lantion päälle asetetaan sellainen"peitto", joka kiinnitetään nauhoin paikalleen. Korville laitetaan kuulosuojaimet, joista tulee pyytämääni Voicen ohjelmaa. Kädet pitää nostaa pään päälle ja oikeaan käteen annetaan hälytysnappi, varmuuden vuoksi. Jos tulee hätä tai paniikki. Sitten pöytä liikkuu putken sisään. Pää jää putken suuaukolle. Toisesta päästä näkyy valoa. Mun varpaat yltävät melkein putken toisesta päästä ulos. Putki on valkoinen eikä pelota yhtään.
Kuvauksen ajan kone pitää yli 100 desibelin ääntä. Siksi pitää olla musiikkia ja korvilla kuulosuojaimet. Oikeastaan koneen äänet eivät haittaa. Kädet jännittyvät välillä, kasvoille ja varpaisiin käy pieni tuuli koko ajan. Olen tuntevinani lantiossa jotakin kuvauksen aikana. Ehkä se on korvien välissä, ehkä ei. En tiedä. Lantiosta taidettiin ottaa 6 tai 8 sarjaa kuvia. Kuvaus kesti noin puoli tuntia. Pystyin olemaan liikkumatta ja hiljaa. Välillä kuulokkeista radiologi kertoi, että pöytä liikkuu vähän. Silloin olin putkessa. ;) Kaiken kaikkiaan tutkimuksena miellyttävä. Tutkimuksen aikana jalka oli kipeä. Pöydältä poispääsy oli omanlaisensa urakka taas. Mutta selvisin. :)
Kuvat ja lausunnon saan lantiosta maanantaina. Saapa nähdä mitä siinä lausutaan.
Kuvauksen jälkeen on ollut helpottunut ja väsynyt olo. Itselle tuntemattomaan tutkimukseen meno jännitti. Jatkossa ei sitä tarvitse jännittää, jos sinne myöhemmin joutuu. Kotimatkalla poikkesin kahville Pyymäen OMA kahvilaan. Ihana, elegantti tunnelma. Mukaan tarttui kotiin viemisinä muutama tuore sämpylä.Siinä putkessa maatessa pohdin tätä blogia. Enpä ollut kuvitellut tätä aloittaessani kirjoittamaan, että tänne tällaisesta kuvauksesta kirjoitan. Hirveitä pettymyksiä, paljon uusia (myös niitä ei-toivottuja) kokemuksia ja rikasta elämäähän tämä kevät on pitänyt sisällään. Ilman ystävien ja läheisten sekä Petterin jatkuvaa kannustavaa tukea olisi näistä hetkistä ajoittain vaikea selvitä. Kylliksi en voi kiittää heitä, jotka jaksavat aina piristää, kun huomaavat, että jalan kipuilu on aiheuttanut taas yhden unettoman yön tai että tietämättömyys alkaa stressata. Tänäänkin kiitos siitä Mikolle, Ullalle, Pauliinalle, omalle äitille, Jennalle, Leeville & Väinölle ja Leenalle. <3
Illaksi meen terdelle nauttimaan kesästä ja Vilkkumaan keikasta jalan tuntemuksista huolimatta. Mä olen sen ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti