Tilanne on se, että kävelylenkit kiinnostaa sanoinkuvaamattoman vähän, hirveetä pakkopullaa. Kuntoutuminen, liikkuminen ja kaikki tähän liittyvä tuntuu liian yksinäiseltä ja hitaalta puurtamiselta. Mä en saa perääni liikkeelle, kenkiä jalkaan enkä motivoidu millään tavalla tästä maailman tylsimmästä "harrastuksesta". Muutenkin tuntuu, että tarttisin tällä hetkellä joka päivä ihmisen viereen kannustamaan ja tukemaan liikkumisen suhteen. Ihmisen, joka odottaisi kävelytiellä, niin ettei olisi vaihtoehtoa laittaako kengät jalkaan vai ei. Ainoa selviytymisstrategia nykyiseen tilanteeseeni olisikin, että sopisin joka kävelylenkille kävelyseuraa tai lähtisin suoraan työpäivän päätteeksi kävelemään ennen kotiin lähtöä.
Viimeksi fyssarilta lähteissäni fiilikset olivat hyvät. Illan mittaan, kipujen muistutellessa itsestään, fiilikset heilahti toiseen ääripäähän. Tilannetta, että mun osaltani juoksut saattavat olla juostuna, on vaikea hyväksyä. Painoa pitäisi saada pois, mutta miten. Joka paikasta saa lukea/katsoa tv:stä, kuinka se lähtee juosten. Harrastuksesta luopumista vaikeampi on miettiä, mitä sitä uskaltaa tehdä jatkossa. Nyt lähinnä pitäisi uskaltaa enemmän ja unohtaa pelko uusiutuvasta kivusta. Toisaalta kipujen loppumisesta on nyt vasta noin 1,5kk, joten pitää olla armollinen itselleen. Pitkän kipujakson (9kk) jälkeen saa ottaa päähän, saa olla vihainen, pettynyt, epämotivoitunut ja ennenkaikkea surullinen. Suurin taistelu on toivottavasti ohi, väsymys ja tyhjyys tilalla.
Uuden liikuntamuodon löytäminen on vaikeaa. Maaliskuussa saan kokeilla hotjoogaa 3 kertaa. Lisäksi menen kokeilemaan tanssitunteja. Niistä ainakin olen ennen kovasti nauttinut ja liikunnan ilon löytänyt.
Tällä hetkellä minkään liikuntakeskuksen asiakkaaksi minun ei kannata liittyä. Kroppa ei tule kestämään repiviä, ajattelemattomia, väärinsuoritettuja ja nopeita liikkeitä. Toisaalta muutamasta kerrasta ei kannata maksaa useita kymppejä. Kuntosalille mulla ei nähdäkseni ainakaan yksin ole mitään asiaa. Vesijuoksua pitänee mennä kokeilemaan, mutta yksin en uimahalliin saa itseäni raahattua. Varsinkaan kokeilemaan uutta liikuntalajia, josta en mitään tiedä.
Kivut ovat siis suhteellisen hyvin poissa. Tämän viikon maanantaina pystyttiin ensimmäistä kertaa koko kuntoutuksen aikana käsittelemään kipualuetta kunnolla. Eturamuksen alueella oli jälleen koputteluarkuutta, mutta se lienee hermojen tuottamaa kipua, joka poistunee ajan myötä. Tiistaina kivut olivat taas arkea (mm. istuminen sattui), mutta onneksi keskiviikoksi suhteellisen hyvin poistuneet. Pystyin jopa iltapäivästä jo heitteleen koripalloa koulun liikuntasalissa ja ottamaan pari juoksuaskeltakin. Torstaina kykenin jo menemään kyykkyyn, mikä oli helpottavaa. Liikuntatunneilla teinkin oppilaiden kanssa rullauksia, etunojapunnerruksia ja venyttelyä. Perjantaina en ehtinyt kiireiltäni mitään. Tänään on ollut veto pois. Ehkä Putouksen aikana saa tehtyä venyttelyä ja muutaman rullauksen vaikka. Toivotaan ainakin niin.
Kuntoutuksen myötä kropassa on kummia tuntemuksia. Välillä tuntuu, että reidet tai pohkeet ovat ihan tukossa. Krampit ovat onneksi helpottaneet. Kyljissä selkäpuolella on selkeästi tuntemuksia. Toisena päivänä sormet ja jalat keräävät nestettä, toisena päivänä nestettä poistuu niin, että nainen on ihmeissään. Ensi kerralla pitää fyssarin kanssa puhua asiasta, joka on ilmennyt tällä viikolla jonkin verran aiempaa enemmän. Välillä vasemmassa kädessä on puutumispistelyä, samoin myös tuolla vasemmassa jalassa tai molemmissa jaloissa samaan aikaan. Toivottavasti tämä oire olisi ohimenevä. Onneks näitä tuntemuksia ei ole kovin usein, tosin tänään havainnut sitä 3 eri kertaa. Ehkä mä vaan olen ollut jossakin asennossa tai joku kropassa kiristää tai jotain muuta. Tiedä sitten. Lisää vaan liikettä ja venyttelyä, kyl se siitä, uskoisin. Tosin näitä ajatuksia riittää, toteutus vaan puuttuu..
No, kyllä nämä tästä taas. Ensi viikon maanantai on jälleen uusi mahdollisuus, niin ruokavalion kuin liikunnankin puolesta. Viikko vielä ja sitten loma, joka olisi toivottavasti täynnä aurinkoa ja liikkumisen täyteistä rentoutumista. Sen jälkeen koittaakin jo maaliskuu. Se on jälleen uuden alku, kun voin kokeilla tanssia, hotjoogaa, aloittaa opinnot ja kevätkin tulee melko pian. Eli, nyt ei anneta periksi, kun näin pitkälle on tultu.
