Voimauttava valokuva.

Minulla on tapana hahmottaa maailmaa, tapahtumia, tilanteita, tunnelmia ja tunteita kuvien kautta. Ja toki myös sanojen. Usein mulla on elämän eri tilanteissa kamera mukana, jolla nappailen kuvia mun mieltä liikuttavista asioista. Viime aikoina olen keskittynyt löytämään kauniita, mua voimauttavia asioita, jotka antaa mulle jollain lailla voimaa jaksaa erilaisissa tilanteissa. Ja sitten kuvannut niitä asioita. Tässä teille muutama kurkistus näihin maailmoihin. :)

Sanoja, joihin uskoa.

Viimeisen aamulenkin tunnelmaa. Juoksu tarjoaa lajina uskomattoman paljon rauhoittavaa energiaa.

Kevään merkit ja heräilevä luonto. Ihan parasta.

Hetket ystävien seurassa. Höyryssä Tapparan peleissä, näkötornilla munkilla, Ilonassa viihteellä, perinteisellä perjantaipäivällisellä, kahvilla ja ihan muutenkin. Ihania ihmisiä.

Oma keittiö. Värikäs ja maukas, itsetehty ruoka.

Opiskelu ja ratkaisun avaimet. Joskus Pikku Ässä Hässäkkä.

Aurinko ja aamussa huuteleva fasaani. Varma kesän merkki.

Oma parveke ja koti ja ja ja...

Isot ja pienet lapset läheltä. Ihana Saara, Seela, Väinö, Leevi, Jenna ja Essi. Mikään pelasta päivää paremmin kuin esim. Saaran hymy tai Leevin  "mun kummitäti" -jutut. Tulee nytkin hymy, kun niitä miettii.

Musiikki, rauha, monenlaiset ihmiset ja asiat. Oman elämän aktiivinen työstäminen.Tarinan subjektiksi pyrkiminen. Pienet, tärkeät päätökset. Pienistä päätöksistä elämää mullistaviin tekoihin. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, kun näkee kauniit asiat ympärillään. Ja voi katsoa niitä arvostavasti. Aurinkoista Vappua muuten kaikille! Ratkes -meininkiä sitten keskiviikkona. Kunnon tipsejä luvassa omaa elämäänsä työstäville. ;)

Hoitosuunnitelmaa

Edellisestä blogitekstistä on vierähtänyt 10 päivää. Jalan kipuilut eivät ole tuona aikana millään lailla vähentyneet. Leposärkyä ei ole tai on vain jonkin verran. Liikkuessa jalka kipeytyy entiseen malliin vaikka särkylääkettä otan ohjeen mukaan 2 kertaa päivässä. Kyseessä on pitkävaikutteinen Vimovo -tulehduskipulääke, jolla pyritään mahdollinen tulehdus hoitamaan. Näiden 10 päivän aikana on kuitenkin tässä selvitysprosessissa päästy eteenpäin. Eli työterveyden lääkäri määräsi silloin viikko sitten torstaina röntgenkuviin, joissa kävin tämän viikon maanantaina. Tiistaina radiologin lausunnon perusteella sain ainakin toistaiseksi hengähtää helpotuksesta sen rasitusmurtuman suhteen. Kuvat olivat normaalit. Tässä vaiheessa epäiltiin vielä limapussin tulehdusta. Torstaina matkasin UKK-instituutin urheilulääkäriasemalle. Lääkärinä oli Pekka Kannus, joka tutki jalan liikkuvuutta ja yritti paikantaa kipukohtaa, josta voitaisiin päätellä jotakin kivun aiheuttajasta. Tutkimuksissa kävi ilmi, että kyse ei ole limapussin tulehduksestakaan. Kivut eivät paikannu limapussin tulehduksen mukaisesti lonkan ulko-osiin tai etureiden yläosaan. Kipupistettä on vaikea löytää, mutta yksi säpsähdyksen aiheuttanut kipupiste löytyi. Tästä päätellen toistaiseksi tätä hoidetaan syvän lähentäjälihaksen ja siihen kiinnittyvien jänteiden tulehduksena. Nyt tulehduskipulääkkeitä syödään ainakin helatorstaihin asti. Jalka pitää pitää levossa kaikelta liikunnalta seuraavan viikon ajan. Helatorstain läheisyydessä jalkaa saisi kokeilla jo pyöräilyn sekä ulkoilukävelyn merkeissä. Mikäli jalka on kipeä edelleen tuolloin, pitää lääkäriin mennä uudelleen. Silloin mukana pitää olla ne röntgenkuvat, jotta niitä voidaan tarkastella uudelleen. Tuolloin harkitaan kortisonipiikin pistämistä suoraan lihakseen, jotta se tokenisi tulehduksestaan. Tosin silloin pitää tietää mihin sen kortisonin pistää. Hankalaksi pistopaikan tekee se, että pistos laitetaan nivustaipeen puolelta ja pitää saada ulottumaan aina sinne syvään lihakseen asti. Saattaapa tehdä melko höpöä jos sinne saakka joudutaan. Tuolloin harkitaan myös mahdollisten magneettikuvien ottoa. Niistä voisi jotakin uutta näkyä.

Itse on tullut pohdittua aika paljon tässä erilaisia kysymyksiä. Mikä merkitys on sillä, että vuonna 2004 autokolarin jälkimainingeissa ei vasenta jalkaa kuntoutettu, vaikka se ei pitänyt kolarin jälkeisenä päivänä ollenkaan? Entäpä puolitoista vuotta sitten kaaduttuani vasemman lonkan päälle? Silloin kylkiluu sai hiusmurtuman ja lihaskalvoja repesi kylkiluiden välistä. Tapahtuiko tuolloin jalassa jotain? Tai okl:n aikana saatu polvivamma, joka on tosin kuntoutettu, eikä pitäisi vaivata. Vai onko nämä puhtaasti liian rasituksen tulosta. Hassulta se vaan tuntuu, että kohta 4 viikkoa jatkunut lepo ei ole auttanut vaan edelleen liikkuminen tekee kipeetä.

Tosissaan harmittaa ja mielessä lähinnä kapinointia ja ajatuksia siitä, että eikö tää olis voinu tulla 6 viikkoa myöhemmin. HCR:n väliin jääminen harmittaa todella. Liikkumattomuus vielä enemmän ja epätietoisuus sitäkin enemmän. En ole yhtään hyvä kestämään epävarmuutta ja epätietoisuutta siitä, kuinka kauan tämä nyt vielä kestää. Onko koko kesän juoksut ja golfit juostu ja pelattu jo ennenkuin ne ehti alkaakaan. Sen aika näyttää.

Aattelin kirjoitella teille huomenissa kuitenkin sellasia tapoja, jolla olen saanut kuitenkin mieltä pidettyä positiivisena tässä pettymyksen hetkellä. Aika paljon ihania asioita, jotka antaa iloa ja hymyä.

Matkalla, mutta ensi vuoden HCR:ään

Torstai oli toivoa täynnä. Heräsin aamulla jälleen tunteeseen, että "Onko tänään se päivä, kun jalka olisi vähän parempi?" 10 askelta ja totesin, ettei näin ole. Ja sitten vaan töihin.

Töissä oli poikkeuspäivä ja suuntasimme Tampere-talolle Taikakivet -musikaalia katsomaan. Niin valtavan hieno spektaakkeli olikin meille tarjolla. Musiikki oli taitavasti soitettu ja tunnelmaa luovaa, puvustus ja valot makeita ja näyttelijöiden liikekieli disneymäistä. Joskus opettajan työ tarjoaa aivan ainutlaatuisia tilanteita. Siitä suunnattiin 8.luokkalaisten kanssa vielä Heselle syömään ennen kotiinlähtöä. Hieno päivä!

Töiden jälkeen oli sitten se lääkärikeikka. Jalka oli ärtynyt päivän kävelystä (kävelimmehän siis koko matkan aina Kalevasta-Tammelaan... ;) matkaa siis kivenheitto.) ja liikkuminen sekä istuminen teki tosi kipeetä. Lääkäri tuntui olevan ajantasalla ja tutki jalan tilannetta. Päällimmäisenä epäilynä on rasitusmurtuma tai limapussin tulehdus. Ensin siis matkaan röntgenin, jonka jälkeen sitten tuumaillaan ollaanko viisaampia. Oli niin tai näin, niin lepoa on nyt 19.6. asti. Särkylääkkeitä määrätty kuukauden kuuri. Ja HCR -unelmille heitettiin hyvästit tämän vuoden osalta tänään. Ensimmäisen kerran saan siis koitella liikkumista juhannuksen jälkeen, jos jalka alkaa olla paremmassa kunnossa. Mikäli kyseessä on rasitusmurtuma, pitänee myös vatsan alueen jännittämistä/treenaamista vältellä. Eli myös salityöskentely hankaloituu. Kesän juoksukoulukin jäi nyt siis siihen yhteen lenkkiin. Siitä ajatuksesta joudun tässä nyt myös luopumaan. Tällä hetkellä päällimmäisinä tunteina on, että itseä väsyttää, vihastuttaa, tuntuu epäreilulta eikä oikein tiedä itkiskö vai nauraisko tälle omalle onnen laadulle.

Mitä siis jatkossa? Odotellaan röntgenkuviin menoa ja niiden tuloksia. Ja sitten pohditaan jatkoa sekä kuntoutusta. Jos Luoja suo, niin habahan tässä väkisinkin kasvaa, kun ei mitään muuta osaa kropasta voi treenata. ;) HCR:n järjestäjille ilmoitan, että minulla on tuo lääkärintodistus kädessä ja sen heille lähetän siirtääkseni osallistumiseni vuoden päähän. Onneksi hankin sen siirtovakuutuksen. :)

Paras tapa kuntouttaa itseä nyt, on pysyä positiivisena ja nähdä asioiden valoisa puoli. Tästä noustaan taas kokemusta rikkaampana.

Mitä tapahtuu blogille? Pidän blogia edelleen, matkalla ollaan, tosin hitaammalla ja pidemmällä kuin kuvittelin blogia aloittaessani. Ajattelin, että kerron teille kuntoutumisen etenemisestä ja juoksujuttujen aloittelusta sitten kuntoutumisen jälkeen. Ja toki tässä voi noita ruokapäivityksiä tehdä sekä muita terveelliseen elämäntapaan liittyviä postauksia. Toiveissa itsellä kuitenkin olisi, että voisin tämän blogin päättää joskus siihen kuvaan ja tunnelmaan, kun on HCR koettu. Ja siihen tähdätään. Toivottavasti jaksatte mukana matkassa, tehdään yhdessä siitä mukavampaa. :)

Ajatuksia

Maailmassa tultu sellaiseen käännekohtaan, että mä saan harjoitella bloggausta iPadilla. Ja onhan tää mahtavaa!! Eilen kotiin muutti siis valkoinen ihanuus, jota on nyt sit harjoiteltu käyttämään. Ei malta pysyä erossa tästä :)

Toissailtana saatiin lukea surullisia uutisia Bostonin maratonin maalisuoralla räjähtäneistä pommeista. Järkyttävä uutinen. Ajatukset ovat olleet tapahtuneessa kuolleiden ja loukkaantuneiden sekä traumatisoituneiden ihmisten parissa. Mikään ei ole ennallaan heidän arjessaan tämän jälkeen. Myös urheilutapahtumien järjestelyissä tulee tällaiset turvallisuusasiat ottaa ihan uudella tavalla huomioon. Toisaalta peloille ei auta antaa nyt valtaa, eikä toisten ihmisten pidä antaa hallita tällaisilla teoilla kaikkia muita ihmisiä. Totuus on kuitenkin, että tällä teolla tulee olemaan erittäin syvät jäljet jättävä vaikutus niin yksittäisten ihmisten, urheilijoiden, katsojien, tapahtumajärjestäjien ja yhteisöjen arkeen sekä tulevaisuuteen. Ikävä seuraus tällaisesta ennakoimattomissa olevasta tapahtumaketjusta on hallitsemattomuuden tunteen, turvattomuuden tunteiden sekä pelkojen lisääntyminen. Se johtaa herkästi poisjättäytymiseen, tilanteiden välttelyyn ja turhaan vihanpitoon/ennakkoluuloisuuteen. Kun yhteisössä vaikuttaviin ihmisiin ja heidän käyttäytymisnormeihin ei voi luottaa, tulee arjesta psyykkisesti erittäin rankkaa. En pysty käsittämään, miksi nykymaailmassa ollaan valmiita silmittömiin väkivallan tekoihin vailla syytä? En pysty myöskään ymmärtämään väkivallan uhalla pelottelua tai muiden hallintaa väkivallan keinoin. Välillä sivusta seuraajana tuntuu ja maailma näyttäytyy videopelimaailmana, jossa väkivalta on teko muiden joukossa, eikä siitä aiheudu ko. tekijöille minkäänlaista tunnetta. Mistä moinen empatiakyvyttömyys on peräisin? Mikä turruttaa ihmisen tuntemaan "ei yhtään mitään" tehdessään näin julmia tekoja ihmisyyttä vastaan? Entäpä, mitä esim. Bostonin pommittaja hyötyy/voittaa toiminnallaan? Tuoko viattomien ihmisten kuolema/haavoittuminen tai elinikäinen vammautuminen jotakin tyydytystä tai hyötyä tekijälle? Väkivaltaa ei voi selittää millään. Se on aina tekijänsä valinta. Miksi tekijä päätyy valitsemaan väkivaltaisen tien ratkaistakseen elämänsä asioita, on iso kysymys. Miten näitä tekoja voidaan ehkäistä? Ainoa keino on se, että jokainen meistä päättää olla tekemättä väkivaltaisia tekoja tänään, huomenna ja aina. Jokainen voi tehdä päätöksensä itsensä puolesta, ei kenenkään muun. Päätös riittää.

Palataanpa hieman kevyempiin aiheisiin...

Itse olen huomenna menossa lääkäriin. Vasen jalka on edelleen kipeä, eikä helpotusta tuo venyttely eikä hieronta. Jalka kipeytyy ja rasitti päivän aikana ja iltaisin se on varsin arka. Piriformiksen kipuilusta ei ole kyse. Piriformis on todettu hieronnassa olevan kunnossa. Nyt tarkastelun alla on mahdollinen si-nivelen ja liitoksen lukko, joka aiheuttaa kipua esim. kävellessä ja pukiessa. Huomenna siis lääkäriin hakemaan ainakin ft-lähete ja mahd. ens viikolla fyssarille. Tämä johtanee nyt siihen, että Hcr jäänee väliin. Siitä pitää neuvotella huomenna lääkärin kanssa ja myöhemmin Petterin sekä ft:n kanssa. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja.

Kiitos Teille ahkerasta sivujen lukemisesta! Tänään ylittyy 7000 sivun avauksen raja!!!

Just my luck

Viikonloppu on ollut täynnä ajatusten myllerrystä. Monestakin syystä.

Perjantaina jalka tuntui paremmalta torstain hieronnan jälkeen. Lähdin illalla sauvakävelemään ystäväni kanssa. Lenkki tuli tarpeeseen, vaikka hetkittäin kävely ei tuntunutkaan hyvältä. Pääosin kuitenkin tuntui sujuvan, vaikka reidessä tuntumaa koko ajan olikin. Tästä lenkin dataa. Perjantai-illasta vielä venyttelin etureittä, piriformista, takareittä, pohkeita ja käsivarsia. Nukkuun ilman särkylääkettä.

Perjantaina löysin kaupasta muuten aivan mahtavan uutuustuotteen. Ruisnachot, joissa on seesaminsiemeniä ja merisuolaa. Kevyttä ja herkullista. Samaan aikaan! Uskomatonta! Maista säkin!

Lauantaina jalka tuntui kumman hyvältä aamusta. Uneksin jo pk-lenkin kokeilemisesta sunnuntaina. Iltapäivästä olin kaupoilla Ideaparkissa. Mukaan tarttui uusi, tarpeellinen herätyskello (tosin sekin Ikeasta). :) Kaupoissa kävely rasitti vasenta jalkaa melkoisesti. Illasta särkyä olikin sitten niin vasemmassa jalassa kuin oikeassakin. Taitaa tuo oikea ottaa nokkiinsa vasemman jalan kipuilun ja siitä johtuvien virheasentojen takia. Illalla oli siis taas venyttelyn aika. Muina päivinä venyttely on auttanut hetkellisesti noihin vaivoihin, mutta tällä kertaa se ei tuntunut auttavan. Pyrin rentouttamaan molempia jalkoja lopuksi makaamalla lattialla jalat 90 asteen kulmassa sohvalla. Se rentoutti kummasti. Hyvä niin!

Yötä kohti sitten särkylääkettä naamaan ja nukkuun. Sunnuntaiaamusta jalka oli levänneemmän oloinen kuin edellisiltana. Ensimmäisistä askelista alkaen oli kuitenkin selvää, että tänään ei mennä pk-lenkkiä eikä kävelylenkkiäkään. Ehkä sitten huomenna. :(

Vielä olisi 2 viikkoa aikaa kuntouttaa tuota jalkaa sitä HCR:ää varten. Toivotaan, että se tulisi kuntoon. Pikkuhiljaa kuitenkin olen itse valmistautunut siihenkin ajatukseen, että en pysty sitä HCRää tänä vuonna juoksemaan. Se ottaa koville. Varsinkin kun itse tietää paljonko siihen on harjoitellut ja tietää muun kunnon olevan nyt sille sopiva. Nähtäväksi jää, kuntoutuuko jalka vai ei. Ja KUN kuntoutuu, niin milloin se on.

Ensi viikko on tärkeä mittari tämän paranemisen suhteen. Silloin lepoa on ollut lähes 3 viikkoa ja paranemisprosessin pitäisi olla pitkällä, jotta projekti saadaan viedyksi loppuun ajallaan. Mikäli ensi sunnuntaina tilanne on vielä sama, on tehtävä plan B, jolla tähdätään vielä HCRn juoksemiseen ja alkaa henkisesti todella valmistautumaan siihen plan Chen, joka tarkoittaa HCRn väliinjättämistä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy tämä viikko. Toivottavasti ensi viikko olisi valoisampi, monellakin tavalla.

10 asiaa HCR:stä

1. "Mitä se HCR tarkoittaa? " kysyttiin multa  tässä taannoin. Lyhennehän tulee sanoista Helsinki City Run. Tapahtumassa juostaan puolimaraton, joka on 21km mittainen matka.

2. Juoksureitti kulkee Alppiharjusta, Töölönlahden ja Eläintarhan kautta Länsi-Pasilaan, Kivihakaan, Pikku-Huopalahteen ja sieltä sitten Olympiastadionille.

3. Lenkille lähtee 17 500 juoksijaa!!

4. Matkan varrelta löytyy nesteytyksen avuksi Gatoraden lemon urheilujuomaa ja vettä.

5. Tapahtumapaidan tänä vuonna toimittaa Asics ja komia on mitalikin

6. HCR:n expo-alue aukeaa jo perjantaina 3.5. klo 9.

7. HCR-fiilistä voi hakea harjoituslenkeiltä, jotka ovat ilmaiseksi tarjolla HCM:n (Helsinki City Marathon, juostaan elokuussa) kaupunginosalenkeillä. Tai vaikka Pro-Energyn juoksukoulussa Nokialla, jossa voit pt:n opastuksella opetella juoksun saloja ja ottaa tavoitteeksi vaikkapa Tampereella juostavan puolimaratonin.

8. Ajanotto tapahtuu kenkään kiinnitettävällä ajanotto -chipillä.

9.Pysy ajanhermolla ja seuraa uusimpia juttuja ja street teamia facebookissa ja netissä.

10. Kunnon puristuksen jälkeen, on skumppa auki ja kunnon night runit Kaarle XII. Sinne siis!

Hyviä ja huonoja uutisia

Aloitetaan nyt niistä huonoista ensin, koska hyviin uutisiin on sitten kivempi kirjoittelu lopettaa. Silloin päällimmäiseksi ajatukseksi jää jotain positiivista.

Huono uutinen on se, että piriformis ei ole parantunut. Jalka on edelleen kipeä. Ripeä kävely saa jalan kipeytymään. Ei auta, vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että huomenna se jalka on parempi. Jalan kipua pystyy hyvin säätelemään buranalla ja sirdaludeilla. Tosin lakkasin syömästä jälkimmäistä viikonloppuna, kun tuntui, että ne vaan vie tajun ja uni jää pinnalliseksi. Olin väsynyt heti herättyäni. Alkuviikosta yritin pärjätä myös 1-2 buranalla päivässä. Melko huonolla menestyksellä. Piriformista olen lääkehoidon lisäksi yrittänyt hoitaa venyttelemällä eri tavoin, pakarakävelyllä sekä käyttämällä erilaisia linimentti/kylmähoitoja.

Tämänkin elokuvan aikana hyvää venyttelyaikaa oli 1,5h ja jokaisella mainostauolla piti pakarakävellä
olohuoneesta keittiöön ja takaisin. Aikaa löytyy, kun sitä vaan tekee.

Olen tehnyt tosi kovasti töitä tämän projektin onnistumisen eteen. Koen tosi epäreiluksi sen, jos se nyt tähän kaatuu. Huomenna on edessä hieroja ja venyttelyä sekä reiden teippaus. Perjantaina toivottavasti saisin lääkäriajan, jotta tuosta lääkehoidosta pääsisi keskustelemaan, kun itselääkintää takana on jo yli viikko. Henkisesti alkaa positiivisten ajatusten määrä olemaan aika vähissä ja olen aktiivisesti pyrkinyt välttämään minkäänlaista negatiivista keskustelua ko. asiaan liittyen. Nyt ei todellakaan ole halua kuulla sitä, kuinka kauan tämä saattaa kestää tai että kuinka toivoton tilanne tässä on käsillä. Ei halua kuulla!!! Eli ainoa mitä olen halunnut kuulla on se, mitä voin tehdä, että huomenna asiat voisivat olla edes hiukan paremmin. Tänään pettymys on ollut suuri, kun pieni, ripeä kävely on tuottanut iltaa myöten kipua ja joudun yöksi ottamaan särkylääkkeen.

Olen tässä keskittynyt saamaan sitä hyvää fiilistä muista asioista ja sitä on onneksi riittänyt. Ystävät ovat vieneet elokuviin, katselemaan Tapparan peliä, syömään, kahville ja vieneet ajatukset muihin asioihin. Tänään toivon, että huomenna olisi edes hitusen enemmän toivoa HCR:n juoksemisesta kuin tänään on.

Jos on huonoja uutisia, niin sitten pitää olla roppakaupalla niitä hyviä. Eiks vaan!

Hyvä uutinen on se, että opin uusia asioita alkuviikon koulutuspäivien aikana! Mindfulness-harjoitukset olivat mahtava kokemus. Tutkitusti näiden harjoitusten tekeminen 20min/pv, tuo hyvinvointiin muutosta jo noin 2 kuukaudessa. Eli eikun testaamaan vaan. ;) Lisäksi tuli sellainen olo, että nyt alkaa työkalupakkiin tulla uusia välineitä. On mahtavaa päästä kokeilemaan näitä välineitä työssä niin lasten kuin aikuistenkin parissa. Kokemuksia molemmista ryhmistä tulee tässä vielä kevään aikana.

Koulutuksen myötä alkaa tulla myös ideoita siitä, mitä voisi tulevaisuudessa tehdä. Esimerkiksi työnohjaaminen ratkaisukeskeisin keinoin olisi mielenkiintoista ja mukavaa vastapainoa omalle päätyölle. Lisäksi valmennustyö yksittäisille asiakkaille olisi mielenkiintoinen prosessiohjaus.

Tämän päivän paras uutinen taisi kuitenkin liittyä OAJ -työskentelyyn. Minut on tänään valittu OAJ Pirkanmaan alueyhdistyksen tiedotussihteeriksi. Aloitan tuossa pestissä heti ja sitä riittää aina vuoden loppuun asti ainakin näin aluksi. Innolla odotan tätä mielenkiintoista työtehtävää. Ainakin porukka, jonka kanssa saa tehdä työtä, vaikutti innostuneelta tänään kokouksessa. Puheenjohtaja on innovatiivinen, joten yhteistyöstä tulee mielenkiintoista. On mukava päästä taas luomaan uutta verkostoa ja tutustua uusiin ihmisiin. Hauskaa ja samalla haastavaa tästä tekee se, että rooli on puhtaasti työntekijä -tyyppinen tehtävä. En ole siis hallituksen jäsen tms. vaan saan hoitaa tehtävää omalta tontiltani käsin. Innostavaa se on myös siksi, että olen ensimmäinen laatuaan Pirkanmaalla. Pääsen siis luomaan myös jotain uutta. Ja sehän on sitten vallan huippua!

Kiitos teille kaikille, kun jaksatte tätä blogia lukea. Tämä määrä on hämmentävä, kun parhaimmillaan sivun avauksia saattaa päivässä tulla jopa 180. Kiitos myös kaikille, joilta on tullut positiivisia kannustuksen sanoja. Nyt niitä on todella tarvittu! Toivottavasti saisin ne juoksukengät pian jalkaan muutenkin kuin vain fiilistelytarkoituksessa. Juoskaahan te sillä välin minunkin puolestani!!

Huomenna kurkistusluukku HCRään.

Surffausta fiiliksien aalloilla

Tänään myöhäinen aamu lähti käyntiin laatukahvilla. 3 asteen paahdolla Early Bird Coffeeta mukiin ja puuroa kylkeen. Ei siis haitannut pilvinen aamukaan, kun kahvi maistui.

Eilisilta taipui penkkiurheiluksi Tampereen pimenevässä kevätillassa, kun käväisin tsekkailemassa Tapparan peliä screeniltä. Hyvä tunnelma ja peli. Niin se Tappara meni finaaliin niin että heilahti. Täytyy sanoa, että eilisillan rentoilu tuli tarpeeseen, kun tajusin, ettei jalka parane kuntotesteihin mennessä. Kaikki sanat, jotka siinä vaiheessa tulivat mieleen,  ovat tässä kontekstissa täysin painokelvottomia. No, mutta siinä tilanteessa ne ystävät sitten punnitaankin. Hauska ilta vei ajatukset pois mieltä murehduttavista ajatuksista ja pelasti viikonlopun tunnelmat. Tänään on jaksanut olla taas positiivisemmalla mielellä! Lisää näitä rentoja ja huolettomia iltoja tilaukseen siis!

Urheilu tarjoaa takapakkitilanteissa vahvoja tunteita, joita on erityisen vaikea hallita kun ympäriltä tulee kaikennäköisiä ohjeita. Juttelin iltapäivällä Petterin kanssa puhelimessa. Fiilikset jalan suhteen eivät ole kauhean korkealla ja tällä hetkellä Petteri ainoa ihminen, jolta pystyn minkäänlaisia ohjeita ottamaan vastaan. Nyt ohjelmassa onkin sitten pakaran ja reiden aktiivista hoitamista pakarakävelyn ja venyttelyn merkeissä. Edelleen reittä hoidetaan myös hevosille tarkoitetulla linimentillä ja kaikilla muilla ihmeaineilla. :D :D Tiistaina menen palauttavaan hierontaan ja loppuviikosta reisi ja pakara saanee kinesioteippauksen. Toivotaan, että vaiva alkaa talttumaan pikkuhiljaa ja pääsisi kivutta taas juoksemaankin.

Aloittaessani tätä projektia en olisi uskonut mitä kaikkia uusia asioita se toisi elämääni. Tähän voisin listata ainakin muutaman sellaisen "ekaa kertaa elämässä" -tapauksen:

• pellavansiemenrouheen sekä siementen käyttö ruuan joukossa
• energiageelien maistelu
• herkkupasha ilman sokeria ja kermaa
• herkkubanaanilätyt rahkajogurtilla (kun tottunut pannariin kermalla ja hillolla)
• Horse Power  (se mikä käy hevosille, käy siis minullekin)
• talvijuoksu ulkona
• supersarjat salilla
• piriformis (siis mikä?!)
• salihanskojen käyttö
• uudet tavat laittaa ruokaa
• lisäravinteiden (vitamiinit, kalaöljykapselit, proteiinijauhe, magnesium) pitkäaikainen käyttö
• ja varmaan monta muuta asiaa, jotka eivät just nyt tule mieleen...

HCR:stä tuli muuten jo ensimmäiset sähköpostit. Oma juoksunumeroni on 11543 ja 3000 muun juoksijan kanssa lähdetään juoksemaan klo 15.45. Hui! Pikkuhiljaa alkaa jännitys kasvaa. ;) Seuraavassa blogissa voisin paljastaa muutamia asioita tapahtumaan liittyen. 

Tänään muuten juostiin Pariisin maraton! Toivottavasti Anulla juoksu on kulkenut!! Käykäähän tutustumassa Anun triathlon-blogiin.

Keväistä alkavaa viikkoa kaikille lumisateesta huolimatta! Mä vietän alkuviikon ADHD:n ja nepsy-juttujen parissa. Taitaapa tuleva viikko tuoda taas ihan uusia juttujakin mukanaan. Niistä myöhemmin. ;)

Hyvä ruoka, parempi mieli

Mitä nainen (ainakin tämä) tekee silloin, kun joku ottaa päähän niin paljon ettei pysty puhuun? Syö.
Sepä on siten eri asia mitä se syö.

Tällä viikolla tosissaan on tuon takareiden ja pakaran alla olevan piriformis-lihaksen kiristymisen ja kipuilun takia ollut tosi huonot fiilikset. Eiliseltä oli pakko jättää väliin 120 pk-lenkki. Tosin jalalla pystyi jo siinä vaiheessa kävelemään. Liikerata oli siis jo normaali, mutta kipu silti seurasi mukana. Olen käyttänyt tuon piriformiksen lepyttämiseen Sirdaludia rentouttamaan lihasta öisin, Buranaa päivällä ja yöllä tulehduksen poistamiseksi, Horse Power double effect linimenttiä, Perskindolia, Felden-geeliä ja toki vielä IcePoweria. Kaikki auttaa omalla tavallaan, mutta sitkeessä se kipuilu vaan on.

Tänään aamulla pääsin venyttämään kipeää reiden ja pakaran seutua edellisessä blogitekstissä esitellyn videon liikkeiden perusteella. Venyttely tuntui ihan hyvältä. Päätin lähteä koittamaan ja tunnustelemaan reiden kipeytymistä kevyen hölkän perusteella (ei lääkettä otettuna alle). Kyllähän se sisäreisi ja reiden takaosa edelleen kiristyi huomattavasti tosi lyhyellä matkalla. Kipu oli lievää, mutta sai miettimään huomista kuntotestiä. Saanko sen suoritettua oikein ja kunnolla? Niin että tulokset ovat pitävät. Neuvottelun paikka. Ainakin pysähtymisen.

Tän kenkkuilun jälkeen on tuntunut kyllä tosi kurjalta. Itse yrittää kovasti tehdä töitä tän projektin eteen ja kuitenkin tuntuu, että koko ajan eteen tulee uusi kanto, josta on päästävä yli ennenkuin voi jatkaa. Toivottavasti reisi paranee pian, jottei harjoittelu olisi taas liian kauaa jäissä. Se kasvattaa liikaa stressiä, kun huomaa harjoitusten jäävän väliin.

Mä olen yrittänyt kuitenkin pitää lippua korkealla näistä fiiliksistä huolimatta. Torstaina tarjolla oli leffa 21 tapaa pilata avioliitto ja päivällistä ulkona. Perjantaina kävin harjoittamassa hapenottokykyä veljen luona SingStarin muodossa. Niin huikeeta!! Ja tänään päätin tehdä tosi hyvää ruokaa itselleni. Vuorossa on tomaattikastike ja ruispasta sekä banaanilätyt kahvilla. Kaikki jälleen ruokavalioni mukaisista aineista. :) Katso reseptit ruokaan täältä.

Niin muuten. Lupasin teille kuvia sokerinäyttelystä. Onpas tämäkin tapa motivoida itseään herkuttomuuteen aika ajoin. Kuvissa sokeripalan massana pidettiin 2g laskentateknisistä syistä.

Pastaa tomaattikastikkeessa ja banaanilättyjä

Tomaattikastike ja ruispasta

8 kypsää tomaattia

2 sipulia
4 valkosipulinkynttä

1 punainen chilipalko
oliiviöljyä
1 rkl sokeria
1 rkl kuivattua basilikaa
mustapippuria
suolaa

300g jauhelihaa

mausteita maun mukaan.

3dl ruispastaa

suolaa ja vettä

parmesanjuustoa raasteena

Kalttaa (video tästä)  tomaatit ja kuori sekä poista kantaosa. Pilko tomaatit paloiksi. Pilko sipuli ja viipaloi valkosipulin kynnet ohuiksi lastuiksi. Halkaise ja tyhjennä chili siemenistä. Suikaloi chili isoiksi suikaleiksi. Kuumenna kasari, lisää oliiviöljy ja kuullota sipulit valkosipulit ja chili. Lisää tomaatit kasariin. Mausta sokerilla, suolalla, basilikalla ja mustapippurilla. Anna hautua vähintään tunti. Poimi chilit pois kastikkeen joukosta. Paista jauheliha ja mausta. Lisää jauheliha kastikkeen joukkoon, kun haudutusaikaa on jäljellä noin 15min.

Keitä pasta ja tarjoile juustoraasteen kera.

Banaanilätyt (annoksesta tulee n. 6-8 lättyä, eli annokset kahdelle)

Luin ohjeen Kauhaa ja rakkautta -blogista.

2 munaa

1 banaani

Vaahdota tehosekoittimessa ja paista lättypannulla rasvaa käyttäen.

loraus maustamatonta jogurttia

80g rahkaa

hermesetas/ stevia/ vaniljasokeri

muutama lusikallinen mustikoita

Tarjoile kuvan tapaan jogurttirahkan kanssa.

Pirullinen piriformis

Nousin aamusta klo 7.45 tunnustelemaan aamun tunnelmia. Hyvät oli tunnelmat. Selkä tuntui kuin sitä olisi joku eilen moukaroinut. Urheiluhieroja tehnyt ilmeisesti työtä käskettyä.

Ihana auringon paiste ja sit vaan heti aamusta lenkille. Nämä keskiviikkoaamut ovat sellaista arjen luxusta, että alta pois. Saan mennä töihin vasta 11 ja silloin voi käydä tietty vetäseen lenkin heti aamusta tai käydä hoitaan salin pois. Tänään oli siis lenkkeilyä auringonpaisteessa. Niin huippua.

Päätin aamusta juosta 11km lenkin ja maksimitavoiteaika oli 75min. Lähdin tavoittelemaan sellaista 10km/h vauhtia, joka on siis 6min/km. Lenkki sujui lähes suunnitelman mukaan. Vauhti oli kohillaan, mutta niin oli kipukin sitten 7km jälkeen. Erityisesti ylämäet sai lähes veden valumaan silmistä muistakin syistä kuin auringon häikäsemisestä. Alamäissä ei tunnetta ollut vaan juoksu sujui kivutta. 11 kilometri jäi kuitenkin haaveeksi, ja kurvasin kotiin 10km kohdalla. Aika oli tasan tunti, kun alusta 3minuuttia tuhrautui muuhun. Katsohan lenkin tietoa tästä.

Siitähän se ilo sitten repesikin kun kotiin pääsin. Kipu vasemmassa jalassa oli melkoinen. Siellähän se piriformis sitten mulle kiukuttelee, kun on joutunut ilmeisesti töihin. Tänään käveleminen oli melkoinen taitolaji, joten nyt siis buranaa, kylmää ja kuumaa, huomenna haetaan vielä linimenttikin avuksi. Yhdeltä naiselta sain tänään vielä ohjeen sekoittaa n. euron kokoinen määrä icepoweria pieneen määrään mobilatia. Auttaa kuulemma tosi hyvin. Tartteepa kokeilla. Ihan kaikkea!! Sunnuntaina jalan on pakko olla kunnossa niitä kuntotestejä varten.

Löysin vielä muuten venyttelyohjeeksi videon piriformiksen venyttelyyn. Täytyypä kokeilla, kun vaan lihas antaa myöden. Katopa se video Youtubesta.

Iltapäivä menikin sitten töissä ja sieltä kotiuduin vasta klo 21 paikkeilla. Meillä oli liikunnallinen vanhempainilta, joka ainakin oppilaiden iloisista ilmeistä päätellen onnistui tosi hyvin! Huomenna laitan teille vielä kuvia luokan tekemästä Sokerinäyttelystä. Mielenkiintoisia havaintoja!

Lepopäivää

Tänään piti olla pitkä päivä, mutta illan koulutuksen peruunnuttua tälle illalle tulikin lepoa. Ei haittaa yhtään :)
Olin töiden jälkeen ylävartalohieronnassa. Tulipa sitten meinaan tarpeeseen. Jestas sentään! Muutaman hetken sai oikein keskittyä hengittämään, kun selän yläosasta löytyi pari aktiivista triggeriä ja olkapään ja rintalihaksen kiinnittymiskohta...huh huh. Se vasta olikin omaa luokkaansa vasemmassa  kädessä. Mut nyt on ne hierottu auki ja toivotaan, että ens kerta olisi vähän helpompi ;) Mut kyllä tuo hieronta niin hyvää tekee, että tarttis kyllä ihan jokaisen käydä muutaman kerran vuodessa hierotuttaan niska-hartiaseutuaan.

Hieronnan jälkeen käväisin kaupassa. Kauppakassin sisällöstä voi päätellä, että melko kasvispainotteinenhan tästä meikäläisenkin ruokavaliosta on tullut. ;)

Mitäpä muuta mun lepoiltaan kuuluu? Tiskikone ja pyykkikone huutaa koko illan, ruokaa laitetaan melkein armeijalle ja opintoihin liittyvien luettavien kirjojen pino kasvaa ja odottaa lukijaansa.

Tänään valmistin pyttäriä 4 annosta, kun porsaansuikaleita oli 450g (115g/annos). Tällöin ruokaan tuli siis 800g kasviksia (200g/annos) ja 480g perunaa (120g/annos).

Pilkohan ensin kasvikset. Sen jälkeen vain perunat ja porkkanat pannulle.Kypsennä. Kuullota sipulit ja paprika lopuksi. Mulla
meni tällä kertaa tuo paprikan ja sipulin kuullotus pitkäksi, kun perunat eivät meinanneet kypsyä. Paprikasta tuli vähän kitkerän makuinen. Joten tarkistakaa, että perunat on melkein kypsiä, kun lisäätte paprikat ja sipulit pannulle.

Tähän kylkeen ruskistin porsaan suikaleita sekä paistoin munan. Maustaminen oman maun mukaan. Lautaselle babypinaattia sekä tomaattia. Ja eikun sit vaan nauttimaan. :)

Nyt aion käpertyä sänkyyn ja lukea hieman Tahatonta tohellusta. Tai sitten vaan selailen tuon Voimavarat käyttöön. Helpolta näyttää tuo aikuisten ADHD:kin. Saapa nähdä, tuleeko uni heti. ;)

Huomisaamusta pitää lähteä vk-lenkille. 11km pitäisi pinkoa 75minuuttiin. Iltapäivästä sitten vielä salille ja ilta kuluu koululla vanhempainillassa, jossa pelataan luokan kesken esim. sählyä!! Ilmoittautuneita luokan liikunnalliseen vanhempainiltaan on parisenkymmentä, joten hyvät sählypelit taitaa olla tiedossa. :)

Toivottavasti aamusta linnut laulaa yhtä kauniisti kuin tänä aamuna. Näin muuten eilen illalla muuttolintujen pikkuauran. Ihanaa! Kesä tulee... Katsokaas tästä vähän sääennustetta. Kohta alkaa sääennusteessakin HCR:n keli häämöttää!!!

Välitilinpäätös

Pääsiäinen on takana ja niin on aikamoinen määrä liikuntaakin. Laitan tähän alle linkit pääsiäisen ajan liikuntaan.
Linkki 1 pitkäperjantain sauvakävely
Linkki 2 juoksukoulun lenkki
vk-lenkki Petterin kanssa
100min pk-lenkki itsekseen

Meillä alkoi juoksukoulun jatkoryhmä eilen eli sunnuntaina. Kiva nähdä kaikkia syksyn juoksukavereita pitkästä aikaa!! Oonkin tosi kovakuntoisessa porukassa mukana (lue: saan tehdä ihan joka treenin, että siinä porukassa pärjää, muuten ei kyllä hyvä heilu). Juoksukoulu kestää 17 viikkoa ja sisältää kuntotestauksen ensi viikon sunnuntaina Teskussa Tampereen Varalassa. Hauska nähdä, onko kunto kohonnut tämän treenin avulla. :) Kerron teille tuloksista heti, kun ne tiedän.
Muuten juoksukoulu rakentuu monipuolisen harjoittelun ympärille. Jatkoryhmässä perehdytään ravintoon, juoksua tukeviin liikuntamuotoihin (esim. kahvakuula, kuntosali jne.) sekä opetellaan suunnittelemaan ja rytmittämään omaa juoksuharjoittelua tavoitteiden suunnassa ympärivuotisen suunnitelman puitteissa.
Kaiken kaikkiaan mulla on aivan huippu ja liikunnallinen pääsiäinen takana! Eilen mietin Petterin ohjauksessa lenkillä, että mä olen varsin onnellinen just nyt, tässä hetkessä. Auringon paistaessa ja juoksun kulkiessa.

Mutta sitten siihen välitilinpäätökseen...
 
Mä olen tässä omassa projektissani nyt reilussa puolessa välissä suhteessa HCR:n lähestymiseen ja sen kuuluisan kesäkunnon hakemiseen. Treeniä on takana nyt 12 viikkoa ja veikkaanpa, että aika moni voi itsekseen miettiä, että enpä olis uskonut, että tuo siihen kykenee. Voin olla ylpeä itsestäni. Paljon se on vaatinut, mutta enemmän se on antanut.

Fyysinen hyvinvointi ja kehitys

Reaaliteetti on se, että 12 viikosta on 2 viikkoa ollut totaalilepoa sairastelun takia ja vielä 2 muuta viikkoa puolivaloilla kuntoutumisen vuoksi. Eli kaikkiaan aktiivista harjoittelua on ollut se 8/12viikkoa.
Paino huitelee tällä hetkellä siinä 54kg paikkeilla. Viime viikosta laskua painossa on ollut 0,5kg, joten juoksu tekee nyt tehtävänsä. Eikä korvienvälikään näin ollen ole enää niin kovalla koetuksella kuin aiemmin.
Lihasta kroppaan on tullut. Ennen ja jälkeen kuvien (joita tällä sivulla ei tulla julkaisemaan) perusteella voidaan todeta, että huomattavaa muutosta on tapahtunut keskikehon ja erityisesti vatsan yläseudulla. Vatsan alue alkaa reunoiltaan pikkuhiljaa hahmottumaan kokonaisuudessaan, joka on todella palkitsevaa. Myös reisien alueella on muutosta havaittavissa. Edelleen töitä riittää erityisesti alavatsan alueella ja kuntosaliharjoittelua jatketaankin aktiivisemmassa määrin sitten HCR:n jälkeen. Käsivarsien linjoissa on myös havaittavissa muutosta.
Laskeskelin muuten, että tässä on tullut käytyä lähes 30 kertaa salilla alkuvuoden aikana kaiken muun liikunnan lisäksi!!! Salityöskentelyn ja hiihdon lisäksi on kävelyteitä kulutettu juoksemalla tai kävelemällä 231km edestä tammikuun alun ja huhtikuun ensimmäisen päivän välisenä aikana. Tätä vois alkaa kutsua aktiiviseksi elämäntavaksi! ;)

Haastetta tänä aikana on tuottanut ruuansulatus. Vatsatauti, joka meni osaltani melko hyvin ohi (odotukset refluxin suhteen olivat pelonsekaiset taudin alkaessa) on vaikeuttanut todennäköisesti osaltaan tätä ruuansulatuksen pulmaa. Lisäksi flunssan myötä tullut yskä ärsyttää ruokatorvea, joten reflux-oireet ovat lisääntyneet. Olen joutunut nyt tilapäisesti hillitsemään oireita lääkehoidolla, jolla saadaan taas kokonaisuus ilmeisesti rauhoittumaan ja pikkuhiljaa palataan takaisin parempaan oloonkin. Tällä hetkellä ruokaa tekee ihan mieli, mutta ruokailun jälkeinen olotila on kuvottava ja ylävatsa välillä kovinkin kipeä. Onneksi se on tilapäistä ja tiedän, että tästä selvitään, kun vaan jaksaa nyt nuo napit pistellä suuhun joka aamu seuraavan kuukauden ajan. On tästä ennenkin selvitty. :)

Toinen haaste on tämä prosessin hitaus. Elimistö tottuu melko hitaasti muutoksiin ja sille on annettava aikaa. Lisäksi tulokset näkyvät todella hitaasti suhteessa odotuksiin. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun on kiukuttanut peiliin katsoessa. Välillä tuntunut siltä, että miksi mä jätän ne herkut suurimmaksi osaksi syömättä, kun eihän se missään näy! No totuushan on toisenlainen. Laitettuani kuvat tammikuusta ja maaliskuun lopusta vierekkäin, voin sanoa, että melkein itku tuli, kun nähtävissä oli kuitenkin muutoksia. Odotettuja sellaisia. Mutta siis todellakin tämä kiukku kuuluu asiaan, ja siitähän sisu sitten kasvaa! Että antaa tulla vaan jos on tullakseen.

Fyysinen hyvinvointi on projektin aikana lisääntynyt huomattavasti. Vireystila on edelleen selkeästi parempi kuin aiemmin ja lähes päivittäinen liikunta tekee unesta syvempää.

Muu hyvinvointi

Olin viime syksynä elämäntilanteessa, joka vaati henkisesti kovia päätöksiä, eikä ne suinkaan tuntuneet mukavilta. Ratkaisut koskettivat harrastuksia ja ihmissuhteisiin liittyviä asioita eikä tätä tuskaa vähentänyt se lunastukseen mennyt autohässäkkäkään. Keväällä 2012 olin saanut allergioiden seurauksena pahan allergiakohtauksen, joka oli pakottanut minut kevään ja alkukesän aikana 1,5kk lepoon liikunnasta. Näiden monien asioiden yhteenlaskettu summa oli liikaa ja päätin, että voin jäädä katselemaan elämääni sivusta tai tarttua härkää sarvista ja alkaa elämään elämääni niinkuin sitä itse haluan elää.

Kipeitä päätöksiä tehtiinkin aina sieltä lokakuun alusta alkaen. Ja viimeinen sitten jouluna. Nyt kolme kuukautta myöhemmin voin olla todella onnellinen, että voimavaroja löytyi noihin tekoihin. Elämään on tullut tilaa asioille, jotka lisäävät omaa hyvinvointiani ja voin itse paremmin säädellä hyvinvointiini vaikuttavia asioita. Huikeaa on ollut se prosessi, joka taisi lähteä liikkeelle 27.12. soitettuani Petterille, että tarvitsen tätä pt -työskentelyä treenieni tueksi. Liikunta on hyvä keino lievittää tunneperäistä stressiä, joten se on tullut todella tilauksesta oikeaan paikkaan. Pt -työskentely on ollut paljon enemmän kuin olen siltä odottanut ja nyt kun projektin loppu häämöttää, tuntuu siitä irtautuminen kurjalta. Projektin aikana olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja vahvuuksia. Väittäisin, että vaikutan ajoittain onnellisemmalta kuin koko 2012 vuonna. Ainakin tilanne omasta mielestä on huikeasti parempi kuin ennen. Jälkikäteen ne kipeät ratkaisut ovat osoittautuneet täysin oikeiksi, vaikka ne prosessointia ovatkin vaatineet.

Kevään 2013 aikana on elämässä avautunut uusia oviakin. Opinnot tulevat päätökseen toukokuun 2.viikolla ja töihin liittyen on uusia projekteja suunnitteilla. Saa nähdä, saako niitä toteutusasteelle. Vuosi on tuonut elämääni uusia ihmisiä ja auttanut näkemään asioita positiivisemmin. Erityisen kiitollinen saan olla sitoutuneesti työhönsä suhtautuvasta pt Petteri Avolasta ja siitä kuinka hän on saanut tuettua tässä kokonaisprosessissa. Mikään kiitos ei ole riittävä. Lisäksi kiitoksia menee  perheelle ja muutamille todella läheisille ystäville , jotka ovat jaksaneet kuunnella ne kiukuttelut ja olleet mukana myös niissä hyvissä hetkissä. Ilman teitä ei aina jaksais. Tiedätte kyllä itse, keitä tällä tarkoitan. <3

Eilen juostessani Nokialla vk-lenkkiä Petterin kanssa pohdin itsekseni, että olen tosi onnellinen siitä hetkestä, kun päätin ottaa elämäni ohjat omiin käsiini. Nyt alkaa moni asia olemaan paljon paremmin, ja joka päivä ollaan 1 tai 2 askelta enemmän voiton puolella. Yhteenvetona voisin sanoa, että omassa elämässäni on ollut meneillään ratkaisukeskeinen tapa suhtautua muutokseen. Muutos on otettu vastaan sellaisena kuin se on tullut  ja siitä on ammennettu vahvuuksien sekä positiivisten onnistumiskokemusten kautta hyvää fiilistä. Viime jouluna en olisi koskaan kuvitellut olevani lenkillä pääsiäisenä auringonpaisteessa ja ajattelevani, että osaan elää hetkessä ja nauttia siitä mitä elämässä on. Enkä sure sitä mitä en ole saanut tai mitä elämässä ei ole.

Lenkillä tulikin juuri se tunne, mistä seuraava lausekin kertoo...Aurinkoista alkanutta viikkoa teille kaikille!


"When You are standing on the Sun´s arm nothing can go wrong in that time."
                                               -Felix Baumgartner