keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Hyviä ja huonoja uutisia

Aloitetaan nyt niistä huonoista ensin, koska hyviin uutisiin on sitten kivempi kirjoittelu lopettaa. Silloin päällimmäiseksi ajatukseksi jää jotain positiivista.

Huono uutinen on se, että piriformis ei ole parantunut. Jalka on edelleen kipeä. Ripeä kävely saa jalan kipeytymään. Ei auta, vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että huomenna se jalka on parempi. Jalan kipua pystyy hyvin säätelemään buranalla ja sirdaludeilla. Tosin lakkasin syömästä jälkimmäistä viikonloppuna, kun tuntui, että ne vaan vie tajun ja uni jää pinnalliseksi. Olin väsynyt heti herättyäni. Alkuviikosta yritin pärjätä myös 1-2 buranalla päivässä. Melko huonolla menestyksellä. Piriformista olen lääkehoidon lisäksi yrittänyt hoitaa venyttelemällä eri tavoin, pakarakävelyllä sekä käyttämällä erilaisia linimentti/kylmähoitoja.

Tämänkin elokuvan aikana hyvää venyttelyaikaa oli 1,5h ja jokaisella mainostauolla piti pakarakävellä
olohuoneesta keittiöön ja takaisin. Aikaa löytyy, kun sitä vaan tekee.

Olen tehnyt tosi kovasti töitä tämän projektin onnistumisen eteen. Koen tosi epäreiluksi sen, jos se nyt tähän kaatuu. Huomenna on edessä hieroja ja venyttelyä sekä reiden teippaus. Perjantaina toivottavasti saisin lääkäriajan, jotta tuosta lääkehoidosta pääsisi keskustelemaan, kun itselääkintää takana on jo yli viikko. Henkisesti alkaa positiivisten ajatusten määrä olemaan aika vähissä ja olen aktiivisesti pyrkinyt välttämään minkäänlaista negatiivista keskustelua ko. asiaan liittyen. Nyt ei todellakaan ole halua kuulla sitä, kuinka kauan tämä saattaa kestää tai että kuinka toivoton tilanne tässä on käsillä. Ei halua kuulla!!! Eli ainoa mitä olen halunnut kuulla on se, mitä voin tehdä, että huomenna asiat voisivat olla edes hiukan paremmin. Tänään pettymys on ollut suuri, kun pieni, ripeä kävely on tuottanut iltaa myöten kipua ja joudun yöksi ottamaan särkylääkkeen.

Olen tässä keskittynyt saamaan sitä hyvää fiilistä muista asioista ja sitä on onneksi riittänyt. Ystävät ovat vieneet elokuviin, katselemaan Tapparan peliä, syömään, kahville ja vieneet ajatukset muihin asioihin. Tänään toivon, että huomenna olisi edes hitusen enemmän toivoa HCR:n juoksemisesta kuin tänään on.

Jos on huonoja uutisia, niin sitten pitää olla roppakaupalla niitä hyviä. Eiks vaan!

Hyvä uutinen on se, että opin uusia asioita alkuviikon koulutuspäivien aikana! Mindfulness-harjoitukset olivat mahtava kokemus. Tutkitusti näiden harjoitusten tekeminen 20min/pv, tuo hyvinvointiin muutosta jo noin 2 kuukaudessa. Eli eikun testaamaan vaan. ;) Lisäksi tuli sellainen olo, että nyt alkaa työkalupakkiin tulla uusia välineitä. On mahtavaa päästä kokeilemaan näitä välineitä työssä niin lasten kuin aikuistenkin parissa. Kokemuksia molemmista ryhmistä tulee tässä vielä kevään aikana.

Koulutuksen myötä alkaa tulla myös ideoita siitä, mitä voisi tulevaisuudessa tehdä. Esimerkiksi työnohjaaminen ratkaisukeskeisin keinoin olisi mielenkiintoista ja mukavaa vastapainoa omalle päätyölle. Lisäksi valmennustyö yksittäisille asiakkaille olisi mielenkiintoinen prosessiohjaus.

Tämän päivän paras uutinen taisi kuitenkin liittyä OAJ -työskentelyyn. Minut on tänään valittu OAJ Pirkanmaan alueyhdistyksen tiedotussihteeriksi. Aloitan tuossa pestissä heti ja sitä riittää aina vuoden loppuun asti ainakin näin aluksi. Innolla odotan tätä mielenkiintoista työtehtävää. Ainakin porukka, jonka kanssa saa tehdä työtä, vaikutti innostuneelta tänään kokouksessa. Puheenjohtaja on innovatiivinen, joten yhteistyöstä tulee mielenkiintoista. On mukava päästä taas luomaan uutta verkostoa ja tutustua uusiin ihmisiin. Hauskaa ja samalla haastavaa tästä tekee se, että rooli on puhtaasti työntekijä -tyyppinen tehtävä. En ole siis hallituksen jäsen tms. vaan saan hoitaa tehtävää omalta tontiltani käsin. Innostavaa se on myös siksi, että olen ensimmäinen laatuaan Pirkanmaalla. Pääsen siis luomaan myös jotain uutta. Ja sehän on sitten vallan huippua!

Kiitos teille kaikille, kun jaksatte tätä blogia lukea. Tämä määrä on hämmentävä, kun parhaimmillaan sivun avauksia saattaa päivässä tulla jopa 180. Kiitos myös kaikille, joilta on tullut positiivisia kannustuksen sanoja. Nyt niitä on todella tarvittu! Toivottavasti saisin ne juoksukengät pian jalkaan muutenkin kuin vain fiilistelytarkoituksessa. Juoskaahan te sillä välin minunkin puolestani!!

Huomenna kurkistusluukku HCRään.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti