Välitilinpäätös

Pääsiäinen on takana ja niin on aikamoinen määrä liikuntaakin. Laitan tähän alle linkit pääsiäisen ajan liikuntaan.
Linkki 1 pitkäperjantain sauvakävely
Linkki 2 juoksukoulun lenkki
vk-lenkki Petterin kanssa
100min pk-lenkki itsekseen

Meillä alkoi juoksukoulun jatkoryhmä eilen eli sunnuntaina. Kiva nähdä kaikkia syksyn juoksukavereita pitkästä aikaa!! Oonkin tosi kovakuntoisessa porukassa mukana (lue: saan tehdä ihan joka treenin, että siinä porukassa pärjää, muuten ei kyllä hyvä heilu). Juoksukoulu kestää 17 viikkoa ja sisältää kuntotestauksen ensi viikon sunnuntaina Teskussa Tampereen Varalassa. Hauska nähdä, onko kunto kohonnut tämän treenin avulla. :) Kerron teille tuloksista heti, kun ne tiedän.
Muuten juoksukoulu rakentuu monipuolisen harjoittelun ympärille. Jatkoryhmässä perehdytään ravintoon, juoksua tukeviin liikuntamuotoihin (esim. kahvakuula, kuntosali jne.) sekä opetellaan suunnittelemaan ja rytmittämään omaa juoksuharjoittelua tavoitteiden suunnassa ympärivuotisen suunnitelman puitteissa.
Kaiken kaikkiaan mulla on aivan huippu ja liikunnallinen pääsiäinen takana! Eilen mietin Petterin ohjauksessa lenkillä, että mä olen varsin onnellinen just nyt, tässä hetkessä. Auringon paistaessa ja juoksun kulkiessa.

Mutta sitten siihen välitilinpäätökseen...
 
Mä olen tässä omassa projektissani nyt reilussa puolessa välissä suhteessa HCR:n lähestymiseen ja sen kuuluisan kesäkunnon hakemiseen. Treeniä on takana nyt 12 viikkoa ja veikkaanpa, että aika moni voi itsekseen miettiä, että enpä olis uskonut, että tuo siihen kykenee. Voin olla ylpeä itsestäni. Paljon se on vaatinut, mutta enemmän se on antanut.

Fyysinen hyvinvointi ja kehitys

Reaaliteetti on se, että 12 viikosta on 2 viikkoa ollut totaalilepoa sairastelun takia ja vielä 2 muuta viikkoa puolivaloilla kuntoutumisen vuoksi. Eli kaikkiaan aktiivista harjoittelua on ollut se 8/12viikkoa.
Paino huitelee tällä hetkellä siinä 54kg paikkeilla. Viime viikosta laskua painossa on ollut 0,5kg, joten juoksu tekee nyt tehtävänsä. Eikä korvienvälikään näin ollen ole enää niin kovalla koetuksella kuin aiemmin.
Lihasta kroppaan on tullut. Ennen ja jälkeen kuvien (joita tällä sivulla ei tulla julkaisemaan) perusteella voidaan todeta, että huomattavaa muutosta on tapahtunut keskikehon ja erityisesti vatsan yläseudulla. Vatsan alue alkaa reunoiltaan pikkuhiljaa hahmottumaan kokonaisuudessaan, joka on todella palkitsevaa. Myös reisien alueella on muutosta havaittavissa. Edelleen töitä riittää erityisesti alavatsan alueella ja kuntosaliharjoittelua jatketaankin aktiivisemmassa määrin sitten HCR:n jälkeen. Käsivarsien linjoissa on myös havaittavissa muutosta.
Laskeskelin muuten, että tässä on tullut käytyä lähes 30 kertaa salilla alkuvuoden aikana kaiken muun liikunnan lisäksi!!! Salityöskentelyn ja hiihdon lisäksi on kävelyteitä kulutettu juoksemalla tai kävelemällä 231km edestä tammikuun alun ja huhtikuun ensimmäisen päivän välisenä aikana. Tätä vois alkaa kutsua aktiiviseksi elämäntavaksi! ;)

Haastetta tänä aikana on tuottanut ruuansulatus. Vatsatauti, joka meni osaltani melko hyvin ohi (odotukset refluxin suhteen olivat pelonsekaiset taudin alkaessa) on vaikeuttanut todennäköisesti osaltaan tätä ruuansulatuksen pulmaa. Lisäksi flunssan myötä tullut yskä ärsyttää ruokatorvea, joten reflux-oireet ovat lisääntyneet. Olen joutunut nyt tilapäisesti hillitsemään oireita lääkehoidolla, jolla saadaan taas kokonaisuus ilmeisesti rauhoittumaan ja pikkuhiljaa palataan takaisin parempaan oloonkin. Tällä hetkellä ruokaa tekee ihan mieli, mutta ruokailun jälkeinen olotila on kuvottava ja ylävatsa välillä kovinkin kipeä. Onneksi se on tilapäistä ja tiedän, että tästä selvitään, kun vaan jaksaa nyt nuo napit pistellä suuhun joka aamu seuraavan kuukauden ajan. On tästä ennenkin selvitty. :)

Toinen haaste on tämä prosessin hitaus. Elimistö tottuu melko hitaasti muutoksiin ja sille on annettava aikaa. Lisäksi tulokset näkyvät todella hitaasti suhteessa odotuksiin. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun on kiukuttanut peiliin katsoessa. Välillä tuntunut siltä, että miksi mä jätän ne herkut suurimmaksi osaksi syömättä, kun eihän se missään näy! No totuushan on toisenlainen. Laitettuani kuvat tammikuusta ja maaliskuun lopusta vierekkäin, voin sanoa, että melkein itku tuli, kun nähtävissä oli kuitenkin muutoksia. Odotettuja sellaisia. Mutta siis todellakin tämä kiukku kuuluu asiaan, ja siitähän sisu sitten kasvaa! Että antaa tulla vaan jos on tullakseen.

Fyysinen hyvinvointi on projektin aikana lisääntynyt huomattavasti. Vireystila on edelleen selkeästi parempi kuin aiemmin ja lähes päivittäinen liikunta tekee unesta syvempää.

Muu hyvinvointi

Olin viime syksynä elämäntilanteessa, joka vaati henkisesti kovia päätöksiä, eikä ne suinkaan tuntuneet mukavilta. Ratkaisut koskettivat harrastuksia ja ihmissuhteisiin liittyviä asioita eikä tätä tuskaa vähentänyt se lunastukseen mennyt autohässäkkäkään. Keväällä 2012 olin saanut allergioiden seurauksena pahan allergiakohtauksen, joka oli pakottanut minut kevään ja alkukesän aikana 1,5kk lepoon liikunnasta. Näiden monien asioiden yhteenlaskettu summa oli liikaa ja päätin, että voin jäädä katselemaan elämääni sivusta tai tarttua härkää sarvista ja alkaa elämään elämääni niinkuin sitä itse haluan elää.

Kipeitä päätöksiä tehtiinkin aina sieltä lokakuun alusta alkaen. Ja viimeinen sitten jouluna. Nyt kolme kuukautta myöhemmin voin olla todella onnellinen, että voimavaroja löytyi noihin tekoihin. Elämään on tullut tilaa asioille, jotka lisäävät omaa hyvinvointiani ja voin itse paremmin säädellä hyvinvointiini vaikuttavia asioita. Huikeaa on ollut se prosessi, joka taisi lähteä liikkeelle 27.12. soitettuani Petterille, että tarvitsen tätä pt -työskentelyä treenieni tueksi. Liikunta on hyvä keino lievittää tunneperäistä stressiä, joten se on tullut todella tilauksesta oikeaan paikkaan. Pt -työskentely on ollut paljon enemmän kuin olen siltä odottanut ja nyt kun projektin loppu häämöttää, tuntuu siitä irtautuminen kurjalta. Projektin aikana olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja vahvuuksia. Väittäisin, että vaikutan ajoittain onnellisemmalta kuin koko 2012 vuonna. Ainakin tilanne omasta mielestä on huikeasti parempi kuin ennen. Jälkikäteen ne kipeät ratkaisut ovat osoittautuneet täysin oikeiksi, vaikka ne prosessointia ovatkin vaatineet.

Kevään 2013 aikana on elämässä avautunut uusia oviakin. Opinnot tulevat päätökseen toukokuun 2.viikolla ja töihin liittyen on uusia projekteja suunnitteilla. Saa nähdä, saako niitä toteutusasteelle. Vuosi on tuonut elämääni uusia ihmisiä ja auttanut näkemään asioita positiivisemmin. Erityisen kiitollinen saan olla sitoutuneesti työhönsä suhtautuvasta pt Petteri Avolasta ja siitä kuinka hän on saanut tuettua tässä kokonaisprosessissa. Mikään kiitos ei ole riittävä. Lisäksi kiitoksia menee  perheelle ja muutamille todella läheisille ystäville , jotka ovat jaksaneet kuunnella ne kiukuttelut ja olleet mukana myös niissä hyvissä hetkissä. Ilman teitä ei aina jaksais. Tiedätte kyllä itse, keitä tällä tarkoitan. <3

Eilen juostessani Nokialla vk-lenkkiä Petterin kanssa pohdin itsekseni, että olen tosi onnellinen siitä hetkestä, kun päätin ottaa elämäni ohjat omiin käsiini. Nyt alkaa moni asia olemaan paljon paremmin, ja joka päivä ollaan 1 tai 2 askelta enemmän voiton puolella. Yhteenvetona voisin sanoa, että omassa elämässäni on ollut meneillään ratkaisukeskeinen tapa suhtautua muutokseen. Muutos on otettu vastaan sellaisena kuin se on tullut  ja siitä on ammennettu vahvuuksien sekä positiivisten onnistumiskokemusten kautta hyvää fiilistä. Viime jouluna en olisi koskaan kuvitellut olevani lenkillä pääsiäisenä auringonpaisteessa ja ajattelevani, että osaan elää hetkessä ja nauttia siitä mitä elämässä on. Enkä sure sitä mitä en ole saanut tai mitä elämässä ei ole.

Lenkillä tulikin juuri se tunne, mistä seuraava lausekin kertoo...Aurinkoista alkanutta viikkoa teille kaikille!


"When You are standing on the Sun´s arm nothing can go wrong in that time."
                                               -Felix Baumgartner