Töissä oli poikkeuspäivä ja suuntasimme Tampere-talolle Taikakivet -musikaalia katsomaan. Niin valtavan hieno spektaakkeli olikin meille tarjolla. Musiikki oli taitavasti soitettu ja tunnelmaa luovaa, puvustus ja valot makeita ja näyttelijöiden liikekieli disneymäistä. Joskus opettajan työ tarjoaa aivan ainutlaatuisia tilanteita. Siitä suunnattiin 8.luokkalaisten kanssa vielä Heselle syömään ennen kotiinlähtöä. Hieno päivä!
Töiden jälkeen oli sitten se lääkärikeikka. Jalka oli ärtynyt päivän kävelystä (kävelimmehän siis koko matkan aina Kalevasta-Tammelaan... ;) matkaa siis kivenheitto.) ja liikkuminen sekä istuminen teki tosi kipeetä. Lääkäri tuntui olevan ajantasalla ja tutki jalan tilannetta. Päällimmäisenä epäilynä on rasitusmurtuma tai limapussin tulehdus. Ensin siis matkaan röntgenin, jonka jälkeen sitten tuumaillaan ollaanko viisaampia. Oli niin tai näin, niin lepoa on nyt 19.6. asti. Särkylääkkeitä määrätty kuukauden kuuri. Ja HCR -unelmille heitettiin hyvästit tämän vuoden osalta tänään. Ensimmäisen kerran saan siis koitella liikkumista juhannuksen jälkeen, jos jalka alkaa olla paremmassa kunnossa. Mikäli kyseessä on rasitusmurtuma, pitänee myös vatsan alueen jännittämistä/treenaamista vältellä. Eli myös salityöskentely hankaloituu. Kesän juoksukoulukin jäi nyt siis siihen yhteen lenkkiin. Siitä ajatuksesta joudun tässä nyt myös luopumaan. Tällä hetkellä päällimmäisinä tunteina on, että itseä väsyttää, vihastuttaa, tuntuu epäreilulta eikä oikein tiedä itkiskö vai nauraisko tälle omalle onnen laadulle.
Mitä siis jatkossa? Odotellaan röntgenkuviin menoa ja niiden tuloksia. Ja sitten pohditaan jatkoa sekä kuntoutusta. Jos Luoja suo, niin habahan tässä väkisinkin kasvaa, kun ei mitään muuta osaa kropasta voi treenata. ;) HCR:n järjestäjille ilmoitan, että minulla on tuo lääkärintodistus kädessä ja sen heille lähetän siirtääkseni osallistumiseni vuoden päähän. Onneksi hankin sen siirtovakuutuksen. :)
Paras tapa kuntouttaa itseä nyt, on pysyä positiivisena ja nähdä asioiden valoisa puoli. Tästä noustaan taas kokemusta rikkaampana.
Mitä tapahtuu blogille? Pidän blogia edelleen, matkalla ollaan, tosin hitaammalla ja pidemmällä kuin kuvittelin blogia aloittaessani. Ajattelin, että kerron teille kuntoutumisen etenemisestä ja juoksujuttujen aloittelusta sitten kuntoutumisen jälkeen. Ja toki tässä voi noita ruokapäivityksiä tehdä sekä muita terveelliseen elämäntapaan liittyviä postauksia. Toiveissa itsellä kuitenkin olisi, että voisin tämän blogin päättää joskus siihen kuvaan ja tunnelmaan, kun on HCR koettu. Ja siihen tähdätään. Toivottavasti jaksatte mukana matkassa, tehdään yhdessä siitä mukavampaa. :)
Moi! Voi että, voin niiiiin hyvin samaistua sun tilanteeseen, kun olin itse syksyllä 5kk poissa juoksulenkeiltä sääriluun rasitusmurtuman takia! :( Mutta oikeassa olet siinä mitä sanoit: "Paras tapa kuntouttaa itseä nyt, on pysyä positiivisena ja nähdä asioiden valoisa puoli. Tästä noustaan taas kokemusta rikkaampana". Tuo on niin totta kuin voi vaan olla! Itse ainakin opin loukkaantumisesta tosi paljon ja se toi järkevyyttä treenaamiseen, vaikka millä mitalla. Nyt osaan myös arvostaa terveitä jalkoja entistä enemmän. Toivottavasti sulla ei ole rasitusmurtumaa, koska ne kestää yksilöstä riippuen suhteellisen kauan parantua. Jos se on vain tulehdus, niin sittenhän voit tähtäille jollekin syksyn puolikkaalle halutessasi. Tsemppiä kovasti :)
VastaaPoistaKiitos Karoliina. Yritetään tsempata täällä, josko se juoksu ja nyt ensin alkuun ihan se kävelykin saataisiin onnistumaan. :) Tutkitaan ensin, että mistä tämä johtuu ja sitten se on helpompi kuntouttaakin. Syksyn puolikkaat ovat käyneet mielessä, mutta vielä ei uskalla ajatella mitään, kun jalka kipuilee koko ajan. Pettymys nyt tosta HCR:stä on niin kova, että yritän vähän ehkä suojella itseäni pettymyksiltä. Jos kunto suo ja jalka saadaan pysyyn mukana, niin kivaahan se olisi. Mut ei tuota HCRää mikään voita. Siellä olis ollu tunnelma kohillaan. :) Kiitos tsemppauksesta!! Se lämmittää aina mieltä. :)
VastaaPoista