Maailmassa tultu sellaiseen käännekohtaan, että mä saan harjoitella bloggausta iPadilla. Ja onhan tää mahtavaa!! Eilen kotiin muutti siis valkoinen ihanuus, jota on nyt sit harjoiteltu käyttämään. Ei malta pysyä erossa tästä :)
Toissailtana saatiin lukea surullisia uutisia Bostonin maratonin maalisuoralla räjähtäneistä pommeista. Järkyttävä uutinen. Ajatukset ovat olleet tapahtuneessa kuolleiden ja loukkaantuneiden sekä traumatisoituneiden ihmisten parissa. Mikään ei ole ennallaan heidän arjessaan tämän jälkeen. Myös urheilutapahtumien järjestelyissä tulee tällaiset turvallisuusasiat ottaa ihan uudella tavalla huomioon. Toisaalta peloille ei auta antaa nyt valtaa, eikä toisten ihmisten pidä antaa hallita tällaisilla teoilla kaikkia muita ihmisiä. Totuus on kuitenkin, että tällä teolla tulee olemaan erittäin syvät jäljet jättävä vaikutus niin yksittäisten ihmisten, urheilijoiden, katsojien, tapahtumajärjestäjien ja yhteisöjen arkeen sekä tulevaisuuteen. Ikävä seuraus tällaisesta ennakoimattomissa olevasta tapahtumaketjusta on hallitsemattomuuden tunteen, turvattomuuden tunteiden sekä pelkojen lisääntyminen. Se johtaa herkästi poisjättäytymiseen, tilanteiden välttelyyn ja turhaan vihanpitoon/ennakkoluuloisuuteen. Kun yhteisössä vaikuttaviin ihmisiin ja heidän käyttäytymisnormeihin ei voi luottaa, tulee arjesta psyykkisesti erittäin rankkaa. En pysty käsittämään, miksi nykymaailmassa ollaan valmiita silmittömiin väkivallan tekoihin vailla syytä? En pysty myöskään ymmärtämään väkivallan uhalla pelottelua tai muiden hallintaa väkivallan keinoin. Välillä sivusta seuraajana tuntuu ja maailma näyttäytyy videopelimaailmana, jossa väkivalta on teko muiden joukossa, eikä siitä aiheudu ko. tekijöille minkäänlaista tunnetta. Mistä moinen empatiakyvyttömyys on peräisin? Mikä turruttaa ihmisen tuntemaan "ei yhtään mitään" tehdessään näin julmia tekoja ihmisyyttä vastaan? Entäpä, mitä esim. Bostonin pommittaja hyötyy/voittaa toiminnallaan? Tuoko viattomien ihmisten kuolema/haavoittuminen tai elinikäinen vammautuminen jotakin tyydytystä tai hyötyä tekijälle? Väkivaltaa ei voi selittää millään. Se on aina tekijänsä valinta. Miksi tekijä päätyy valitsemaan väkivaltaisen tien ratkaistakseen elämänsä asioita, on iso kysymys. Miten näitä tekoja voidaan ehkäistä? Ainoa keino on se, että jokainen meistä päättää olla tekemättä väkivaltaisia tekoja tänään, huomenna ja aina. Jokainen voi tehdä päätöksensä itsensä puolesta, ei kenenkään muun. Päätös riittää.
Palataanpa hieman kevyempiin aiheisiin...
Itse olen huomenna menossa lääkäriin. Vasen jalka on edelleen kipeä, eikä helpotusta tuo venyttely eikä hieronta. Jalka kipeytyy ja rasitti päivän aikana ja iltaisin se on varsin arka. Piriformiksen kipuilusta ei ole kyse. Piriformis on todettu hieronnassa olevan kunnossa. Nyt tarkastelun alla on mahdollinen si-nivelen ja liitoksen lukko, joka aiheuttaa kipua esim. kävellessä ja pukiessa. Huomenna siis lääkäriin hakemaan ainakin ft-lähete ja mahd. ens viikolla fyssarille. Tämä johtanee nyt siihen, että Hcr jäänee väliin. Siitä pitää neuvotella huomenna lääkärin kanssa ja myöhemmin Petterin sekä ft:n kanssa. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja.
Kiitos Teille ahkerasta sivujen lukemisesta! Tänään ylittyy 7000 sivun avauksen raja!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti