Go with the flow.

Jollain lailla tämän vuoden tammikuu on tuntunut menneen ihan siivillä. Kevyt, helppo ja lähes kivuton olo on saanut elämän tuntumaan leppoisammalta kuin aikoihin. Helpompi hymyillä. Näyttäisi siltä, että 10 kuukauden odotus ja lepo tuottavat tulosta. Luu on sittenkin luutunut, hermokipu poissa ja kipulääkkeetöntä elämää 1,5kk takana. Aidosti hyvä olla!

Viikonlopun uudet kokemukset OAJ:n parissa, Educa-messuilut ystävien kanssa ja rentouttava risteily tekivät kunnon irrotuksen arjesta. Parasta viikonlopussa oli ehdottomasti se, että vihdoinkin lantion kaari kesti korkokengillä kävelyä kahtena perättäisenä iltana. Tosin viikonlopun tuloksena oli hermeettinen nestekertymä jaloissa ja käsissä, joka on tänään autuaallisesti poistunut kehosta. Hyvä niin!!

Olin tänään maanantaipäivän kunniaksi fyssarilla. Ai että! Ensimmäinen kerta, kun fyssari pystyi käsittelemään kipualuetta kunnolla, eikä kertaakaan mulla silmät vuotaneet vettä. Melkosta. Luulin jo, ettei sellaista päivää ehkä tuu ikinä! Mutta tuli sekin. Nostan itselleni hattua sitkeydestä. Ja Sarille ihan huippuhyvästä fysioterapeutin työstä.

Tämän päivän fyssarikerta aloitettiin jälleen siis lyhyellä faskiahoidolla. Sari tunnusteli hamstringien ja lähentäjien tilannetta. Ekaa kertaa siis siedettävä. Etu- ja takareisi on vasemmassa jalassa tosi kireä, oikeassa jalassa etureisi kiristää myös melko paljon. Osa tästä johtunee pitkään jatkuneesta kiputilasta, osa ollut jo ehkä aikasemminkin. Mutta sitten! Me päästiin tänään Sarin kanssa siis ihan harjoitteisiin asti. NIIN SIISTII!! Ihan huippua.

Nyt siis harjoitusohjelmassa on jo melko paljon asioita:
kävelyä n. 2km/lenkki reipasta vauhtia

venyttelyä (istuen reiden avausta, pakaran venytystä selällään maaten kuminauhaa käyttäen)

"reisijumppa" pilatesrengasta käyttäen (...eli selällään lattialla. Haetaan asento lavoista ensin pitkäksi, sitten kyljet pitkäksi, lopulta lantio ja viimeisenä joko pieni puristus tai loitonnus pilatesrenkaalla)

rullaukset pilatesrullalla (ulkoreisi, takareisi, rintaranka)

istuinluiden kohdan ja takareiden rullaaminen tarvittaessa pallolla, jos ei kestä pilatesrullaa tai helpompi saada tuntumaan oikeassa paikassa

lonkankoukistajan venytys joko polviseisonnassa (tarttee olla ihan sairaan tarkkana lantion kanssa ja polvien kanssa, mulla ei vielä ihan onnistu...) joten vaihtoehtoisesti sitten lonkankoukistajan venytys pöydällä tms. selällään maaten. Eli maataan selällään esim. pöydällä, vedetään molemmat polvet vatsan päälle. Tarkistetaan, että istuinluut "osoittavat suoraan vastapäiseen seinään (ei kattoon tai lattiaan...). Toinen jalka ns. lukitaan vatsan päälle käsin ja toinen annetaan pudota venytykseen alas pöydältä.

Näiden lisäksi mä saisin kokeilla tosiaan sitä vesijuoksua ja pikkuhiljaa muitakin juttuja. Jonkun aikaa saan shapeta itseäni kuntoon kotona kaikilla ihanilla Gymstickin välineillä. Tänään välinesarja täydentyi kuminauhalla ja foam rollerilla (tsekkaa tästä mielenkiintoinen teksti)...Ny on kaikkee. Ainaki melkein!

Toki jäitä pidetään hatussa kaikesta huolimatta. Liikaa ei saa tehdä samana päivänä, jotta tiedetään mistä kipualue ottaa itseensä. Tänään tuntuu, muttei liikaa. Kuulunee asiaan. :)

Tällä viikolla ruuan suhteen mennään edelleen niillä ihanilla Kunto Plussan ohjeilla (250kcal/ateria). Luvassa on:

aamiainen:
omena ja appelsiini kuutioituna, lisätään 1dl kreikkalaista jogurttia. Maustetaan vaniljajauheella ja 2 rouhitulla saksanpähkinällä. +vettä (+teetä töissä)

lounas:
150g silputtua kaalia, 1/4 appelsiini, 100g raastettua porkkanaa, 1 rkl auringonkukansiemeniä ja 1 broilerin rintaleike. Raastesalaattia siis!

välipala:
kaakaota 2dl, banaani ja viipale näkkileipää (mä laitan päälle kyllä pari ohutta pippurileikkeen palaa)

päivällinen:
40g (raakapaino) täysjyväpastaa, ½ purkkia tonnikalaa, 50g kurkkua, 50g kelt. paprikaa ja 50g tomaattia (salaatiksi taas sekoitellen)

iltapala:
2 pientä munaa, 75g pinaattia, tomaattia viipaloituna pinaattimunakkaan päälle ja pari viipaletta parmankinkkua.

vaihtoehtoisesti tässä kasvissuikaleet ja dippiä.

Ja vettä voiteluun...Näillä!
Huomenna tosin syön päivällistä kokouksessa näistä poiketen. Kaloreita en laske, mutta edelleen pidetään rytmistä kiinni.

Iloisen energistä alkanutta viikkoa!!! Tällä viikolla alkaa jo helmikuu. Aatelkaas. Lauantaina voi todeta jo, että ens kuun jälkeen on huhtikuu. Valoa, iloa ja kevään kohinaa odotellessa!

5:2 eri näkökulmasta

Olen tässä hieman kipuillut ja tasapainotellut vatsani kanssa. Pitkä psyykkinen pinnistely voimakkaan kiputilan kanssa sekä marraskuinen kipulääkkeiden runsas käyttö ovat tehneet selvää jälkeä. Kroppa kertoo, että rauhoittaa pitää mutta miten?

Kuin tilauksesta siivosin omaa lehtilaatikkoani. Sen pohjalle oli hautautunut tammikuun KuntoPlus -lehti. Siellä oli julkaistu reseptivihkonen, jossa pyritään keveään kasvispitoiseen ruokavalioon. Tarkan noudattamisen tuloksena luvataan -1kg pudotus viikossa. Vaikka tässä kropassa olisi tilausta tuolle pudotukselle ja kiinteytymiselle, haluaisin lähinnä päästä uudelleen kiinni ruokailurytmistä. Sekin ollut ihan hukassa jo pitkän aikaa. Niinpä tämä reseptivihkonen putosi syliin, kun sitä toivoin. Ja mika parasta lähes kaikki reseptit on ihan perusaineksilla toteutettavissa. Siitä ISO PLUS!!

Ostin tänään viikon ainekset kotiin. Olen reissussa perjantaista sunnuntaihin. La ja su ovat siis perusruokapäiviä. Syödään mitä on tarjolla... Ja muut päivät yritän noudatella annettuja reseptejä. Kiukkuinen vatsani toivottavasti vähän laantuu viikon aikana näillä eväillä.

Listalla on allaoleva porkkana-sipuli-valkosipuli-kidneypapu-jauhelihasekoitus. Tätä siis lounaaksi ti-to.

Illallinen on sitten kuvassa oleva pinaattimunakas, jonka kylkeen laitetaan parmankinkkua ja tomaattia. :) NAM!

Tähän lisäksi on vielä aamupalana puuroa hunajamelonilla ja maidolla, välipalaksi iltapäivällä olisi kaakao, banaani ja näkkileipä sekä iltapalaksi vielä kasvistankoja ja dippiä. Pysyy nainen taas vihanneksissa. Hyvä niin! Toivottavasti vatsakin tykkäis.

Tänään fyssarilla sovittiin, että voin tehdä 2 venytystä kotona. Lisäksi saan kokeilla kevyesti vesijuoksua ja kävellä saan 2km. Maanantait on mahdollisuuksia täynnä.

Tsemppiä alkaneeseen viikkoon just sulle!

Paistaa se päivä risukasaankin

Tulin juuri fyssarilta. Pelkkiä hyviä uutisia!

Seuraavaan käyntiin on 4 päivää, eli käynti on tiistaina. Sitä ennen mä saan alkaa tekemään pieniä kävelylenkkejä. Ja mitäs se sit tarkoittaa? Se tarkoittaa kokonaismatkaltaan max. 1-1,5 km lenkkejä JOKA PÄIVÄ jos vaan paikat ei kipeydy kovin. Tuntua saa, muttei liikaa. Tän lisäksi saan käyttää pilatesrengasta. Renkaan käytössä tärkeää on lapojen, kylkien ja alavatsan aktivointi ennen reisien puristusta tai loitonnusta. Rengasta ei kuitenkaan puristeta littoiseksi asti vaan kevyellä puristusella. Puristus ja loitonnusliikkeitä kutakin saa tehdä 5-6, jos vaan kipua ei tunnu liiaksi.

Harjoitteiden lisäksi pidän harjoittelupäiväkirjaa, jollaista pidin myös keväällä. Harjoittelupäiväkirjaan kirjataan harjoite, määrä ja lisäksi fiilareita kipualueen tuntemuksista. Siistiä! Siis oikeesti tosi siistiä!

Tänään on päivä, jota ei vaan voi pilata mikään. Ensin loistavassa seurassa nautittu lounas, jonka annoksessa pariloitua tuoretta ananasta. Nyt Voice of Finland -kisastudiota pystyttämään ja nauttimaan fiiliksistä. Aurinko löysi sittenkin kaiken kaamoksen keskellä risukasaan! Uusi vuosi ja näköjään toivoa uusista kujeista. On tää vaan hienoa! Ihan kuin olis lotossa voittanut.

Vuoden (ja pitkästä aikaa) 1. kävelylenkki

Monta päivää, eli ehkä 5, ollut hyvä olla. Jalassa on ollut kireyttä ja askelpituutta rajoittavaa tunnetta uudenvuoden aattona viimeksi. Eilen illalla haaveilin kävelyLENKIstä. Ihan liikunnan vuoksi. Tai ei liikunnankaan vaan itseni vuoksi.

Nukuin viimeisenä lomapäivänä pitkään. Söin ja katselin leffaa. Kaivoin eteisen ylähyllyltä laatikon, jossa mulla on pakattuna On running -lenkkarit. Valkkasin laatikosta violetit. Ne tuntui jalassa taivaalta. Jalkaan mahtuivat myös viime talvena käyttämäni juoksutrikoot. Mahtavaa! Päälle vielä lila takki ja heijastinliivi. Silloin, kun ei tiedä koska kroppa antaa seuraavan kerran luvan lenkille, niin silloin pitää ottaa ilo irti jokaisesta yksityiskohdastakin. Fiilistellä "koko rahalla".

Lenkillä mä kävelin koko matkan vauhtia, jolla tuli kylmä. Hassua, viime vuonna samat kuteet ja 10 astetta enemmän pakkasta ja hiki valui. Silloin mä olin nainen, joka juoksi kympin tuntiin. Nainen, joka aikoi juosta HCR:n 2h- 2h ja 10min. Nyt mä olen nainen, joka kävelee hitaasti keskittyen joka askeleeseen. Tänäänkin tuli ylilyönti (huippuvauhti on saavutettu huijaamalla gpsää ABCn hyllyjen välissä :D :D ). Oletin, että voin kävellä matkan kotoa ABC lle ja takaisin (tarvitsin kaupasta jotakin). Eka kiputuntemus tuli 2,5km kohdalla sports trackerin mukaan. 2,5km olisi ollut riittävä. Nyt tuli liikaa, 5km. Aikaa meni yli tunti. Yhteen kilometriin meni pisimmillään vartti. Nyt on lantiossa pientä kipua, toivottavasti se menee ohi. Lepoa tän jälkeen vähintään 5 päivää ellei enemmän. Nyt mä olen siis nainen, joka kävelee mielellään hitaasti, mutta varmasti sen 2,5km. Eikä enempää. Kroppa näyttää rajat ja Sports Tracker mitan. Eli järven ympäri (ilman koiraa ja sauvoja...tänäänkään niitä ollut mukana...) on sopiva jatkossa. 

Mutta hei, kesäkuussa olin niin kipee, että 80m oli 25min. Kauppareissu kesti 1,5h ja keskustaan ei voinu kävellä 800m matkaa. Marraskuun alussa 7kk kipujen alusta, oli luussa vielä turvotusta ja pikkusen luutumatonta murtumalinjaa havaittavissa. Nyt mä pystyn kuitenkin käveleen, arjessa pääosin kivutta (johon en uskonut marraskuussa ollenkaan). Arki on ollut rehellisesti kivutonta vasta (vaihtelevasti) viimeisen kuukauden aikana ja tänään mä selvisin kotiin. (Vaikka viimeinen ylämäki houkutti soittaan ystävän hakeen mut pois) Vähäjärven rantaa tallustellessa mietin, että mä vielä tästä voittajana nousen. 9kk on nyt takana. Annan kropalle aikaa vuoden. Ja toivottavasti se on paremmassa kunnossa kuin silloin tajunnanräjäyttävän kivun minut saavuttaessa 3.4.13

Vuosi 2013 oli jälkikäteen ajateltuna opettavaisin pitkään aikaan. Matka ihmisyyteen. Vuosi 2012 sulki paljon ovia. Vuosi 2013 avasi uusia. Työt OAJ Pirkanmaan tiedottajana kuuluvat ehdottomasti vuoden top3 uusiin asioihin. Sitä myöten olen saanut kokea huikeita juttuja hyvässä porukassa. Keväällä valmistuin nepsy -valmentajaksi. Onneksi. Siitä sain myös voimaa jaksaa tätä elämäntilannettani sekä välineitä käsitellä vaikeita asioita. Vuonna 2014 opinnot jatkuvat työnohjaaja-koulutuksessa. Tärkeimpänä opittavana asiana koin elämän ymmärtämisen. Elämä ei koostu eikä myöskään minua määritä se, mitä minä omistan, kuinka paljon olen liikkunut, millaisia tuloksia olen tajuttomilla työtuntimäärillä saavuttanut, millainen kroppa on, kuinka paljon ehdin erilaisia asioita viikossa tai kuinka tehokas tai reipas olen jaksanut olla. Elämää ei voi myöskään liiaksi ohjata. Elämä ohjaa minua. Jos lähdin vuoteen 2013 "elämän kuntoremontti"-tyyppisellä ajatuksella yrittäen ohjata itse elämääni, erehdyin isosti. Vuoteen 2014 lähden ajatuksella "nautin joka päivästä ja elämän tuomista mahdollisuuksista" . Kumpi ajatus tuo suurempia asioita tullessaan? Mä ajattelen, että elämän aarrelaatikolle pääsee, kun ymmärtää juuri oman elämän aarteita. Ihmiset yleisesti odottavat jotain suurta tulevaksi, joka tuo onnen. Jos pysähtyisi, ees hetkeksi, voisi huomata, että onni löytyy läheltä. Itsestä ja aarteista ympärillä.

Mun elämässä elämän aarteet on mun ympärillä olevat ihmiset ja se energia, joka virtaa elämässä. Se miten annan itseäni kohdeltavan, kertoo siitä kuinka paljon arvostan itsessäni piilevää aarretta, aitoa minää. Ja tässä pitää olla tarkka! Kaikki elämässä olevat mahdollisuudet ja ihmiset eivät tue positiivista energiaa. Silloin, kun huomaa itsessään muutosta kurjemmaksi, pitää negatiivista energiaa tuottavista asioista luopua, vaikka se sattuis sydämeen. Se, miten kohtelen muita ympärillä olevia, läheisiäni, kertoo siitä miten heitä arvostan. Positiivinen kieliympäristö tukee positiivista ajattelua, onnistumisia ja positiivista elämänenergiaa. Kivusta huolimatta pystyn näkemään ihmiset ympärilläni. Mitä vähemmän kipua on sen kirkkaampi tämä  ajatus myös on. Elämässä olevat ihmiset ovat aarteita.

Kuten jo aiemmissa kirjoituksissani olen todennut, jokainen meistä tarvitsee unelmia ja suunnitelmia elämän punaiseksi langaksi. (Siitäkin huolimatta, että Elämä on eri mieltä). Mun vuosi 2014 on täynnä odotuksia. Joka kuukausi nautin ystävien seurasta hyvän ruuan parissa. Vuodelle on varattuna yksi ulkomaan reissu, Cheekin stadionkeikka ja koulutusta. Töitä riittää. Lasken kävelylenkit, jotka pysyn tekemään (en niitä jotka jäävät tekemättä). Saattelen oppilaani myötätuulessa ammattiopintoihin. Ja pidän itsestäni ja läheisistäni huolta. Kuntoutan jalkaa kuntoon luottaen itseni osaaviin käsiin. Pidän viikonloput mahd. vapaina, jotta voin tehdä juuri niitä asioita, jotka minusta tuntuvat tarpeellisilta ja mukavilta. Kotini on mun linnani edelleen. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä olen avoin niille mahdollisuuksille (ja mahdottomuuksille), joita Elämällä on tarjolla.

Kuntoutus jatkuu taas tällä viikolla fyssarilla. Rapsaa tulossa, kun tiedän mihin suuntaan mennään. Toiveikkaana ajattelen, että pääsen jo ehkä venyttelyn maailmaan. Se olis aika siistii!!

Mahdollisuuksia Teille kaikille lukijoille vuoteen 2014! Tarkkailehan, mikä Sun elämän aarre on. Se on lähempänä kuin luulet.