Treenaa "kivun rajoissa"

Aurinkoinen kevätviikko takana. Tosi kiirettä töissä. Viimeisiä kokeita, kevään yökoulun järjestelemistä, arviointien tekemistä jne. Vastapainoksi kaipaa liikuntaa.

Viimeiseen viikkoon kuuluu 2kpl 3km hölkkälenkkejä (lenkki 1, lenkki 2, lenkki 2 osa 2 ) 1,5h venyttely, 2kpl 5km pyöräilyä (lenkki 1 ja lenkki 2) ja tämän päiväinen vk-lenkki. Hölkkä/juoksulenkkien vauhdit ovat tippuneet valtavasti 6 viikossa. Syke on paikoitellen jopa 15-20 korkeampi kuin silloin ennen loukkaantumista. Kierroksia näyttää pumppuun tulevan kivun yltyessä treenin aikana. Mutta onnellinen olen siitä, että sykkeet palautuvat nousujen jälkeen melko mukavasti alaspäin. Tämän päivän juoksulenkillä tunnustelin missä ja millaisessa liikkeessä kipu tuntuu. Ja kyllä se on niin, että vasenta jalkaa ojennettaessa eteen sekä sille astuttaessa tekee kipeää. Kipeämpää tekee vielä se, kun juoksee ylämäkeen. Alamäissä jalka saa levätä ja silloin annoin vauhdin kasvaa sellaiseksi kuin jalat vaan halusivat. Ja tulihan sitä aika kivasti. :) Tänään lenkillä tuli kuitenkin pohdittua, että mitä sillä "kivun rajoissa" treenaamisella tarkoitetaan? Koska pitää lopettaa? Että kuinka paljon saa sattua ja millaista se "kivun rajoissa" oleva kipu on? Lenkiltä pääsin kotiin. Onneksi olin suunnitellut lenkin niin, että sain juosta kohtuudella alamäkeen loppumatkan. Pohdinta lienee kuitenkin paikallaan.

Viikonloppuna kaivoin tosiaan myös pyörän esille. Siinä jalka on kohtuullinen, mutta vauhtia polkaistaessa sekä ylämäkeen polkiessa kipua tuntuu enemmän kuin vauhtia ylläpitävässä polkemisessa.

Tälle viikolle suunnitteilla olisi vielä toinen lenkki, jos vaan jalka suo sekä golfkierros. Saapa nähdä kuinka se mailan heiluttelu onnistuu. Tavoitteena olisi, että maila pysyisi kädessä ja osuis palloon. :)

Tosi onnellinen olen siitä, että pääsen liikkumaan tuonne kevätluontoon. Juoksin tänään Pyhäjärven reittiä Pirkkalan rantoja pitkin. Niin ihanaa. Sielu ihan lepää siellä, kun aurinko paistaa, vesi kimaltelee, linnut laulaa ja traktorikin oli kevättöissä. Lenkillä havaitsin myös sireenien kukkia ja sitä huumaavaa tuoksua, valkovuokkoja ja käppyrällä olevia saniaisen lehtiä. Mustikatkin alkavat kohta kukkia. Lämpö tekee tehtävänsä. Luonnolle ja minulle. Tuntee, kuinka energia alkaa virrata. Ja kohta on lomakin. Ei vois enempää toivoa!

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa taas ahertaa! Kuukin paisteli tämän päivän lenkillä...

Lenkkimaisemia

Tänään se tapahtui. Mä puin juoksutrikoot jalkaan ja päätin lähtee kokeilemaan hölkkäilyä. Polarin sykemittari ranteeseen ja toppi päälle. Niin mahtavaa, kun ei tartte pukee hulluna päälle, että voi lähtee ulos. Yks parhaita asioita keväässä. :)
Eilen olin saanut jo vähän tuntumaa hölkkäilyyn Kaupin kuntokolmosella, kun hyödynsin työsuhde-etujani ja vein osan kasien liikuntaporukasta kävelemään Kauppiin. Tunnustelin silloin miltä lenkki tuntuu ja tuntuihan se.

Onpas muuten "vähän" lenkkimaisemat muuttuneet tässä 6 viikon tauon aikana. Kattokaapa ite. Tein viimeisen lenkin ennen "loukkaantumista" 3.4.13 ja tämä kuva on siltä aamulta. Otin vertailukuvan tämän päivän lenkiltä. Kyllä näissä maisemissa kelpaa juoksennella. Aikamoinen muutos. Niin makeeta!

Vähemmän makeeta kieltä puhuikin sitten Polar. Voi jessus. Mun kunto on karannu johonkin ja sykkeet veti oikein ilotulitusta lenkillä. En edes juossut kunnolla, kun pyrin pitämään
askelpituuden sen mittaisena, ettei tule jalkoja liiaksi ojenneltua. Vauhti ei todellakaan päätä huimannut ja valokuvailinkin siellä matkalla aina silloin tällöin. Mutta silti aivan käsittämättömät sykkeet! Ei vaan voi ymmärtää. Ihan jäätävää. Ilmeisesti aineenvaihdunta kropassa on ihan tukossa ja kroppa sitä myöten kanssa. Lenkillä ei tullut edes hiki, mutta silti sykkeet näyttää siltä kuin olisin vetänyt ihan kieli vyön alla. Noihin sykkeisiin voi myös syynä olla kipulääkekuurin vaikutus ruokatorveen, joka puolestaan tuntuu oireilevan ja odottelevan tasaantumista taas. Lisäksi päättelin lenkin kulusta ja tuntemuksista sen verran, että sykkeet korreloivat jollain lailla kiputuntemusten kanssa. Pystyin hölkkäilemään vajaan 3km, ja loput 4km lenkistä kävelin hitaasti. Ylämäessä joutui pysähtymään välillä, kun hidas kävelykin teki kipeää. Aikas rauhassa tässä saa ottaa..Ärsyttävän hitaasti. Kivun rajoissa.

Magneettikuvien ottamiseen menee vielä jonkin aikaa, koska korvausasiat pitää saada ensin kuntoon. Tosin tänään lenkillä mietin, että saattaa olla, että tähän tulee vauhtia myös, kun tämä liikkuminen ei mene niinkuin pitäisi. Toivottavasti ei tarvitsisi ainakaan itse niitä kuvia maksaa. Olin saanut väärät ohjeet työterveydestä hoitopolun osalta, joten saapa nähdä kuinka tässä käy. Mutta siinä tapauksessa, että niin käy, aion silti ne kuvat ottaa. Kivut on sitä luokkaa, että ei tämäkään normaalia ole ja syy on hyvä selvittää. Verikokeita otetaan myös tässä vielä ennen niitä magneettikuvia, että josko sieltä sitten jotain selviäisi. Saapa nähdä.

Iloinen olen kuitenkin siitä, että voin olla liikkeellä. Ens viikolla voisi koittaa pyöräilyä ja ehkä yhtä-kahta lenkkiä. Kuntosalia voisi sitten harkita ehkä sitä seuraavalla viikolla, jos se vaan vielä silloin onnistuu. Vähän tässä on sellaset fiilikset, että vielä tässä lepojakso tulee, mutta siihen saakka yritän nauttia tästä vihreydestä, hiekan rapinasta lenkkareiden alla, ruohonleikkurin bensan ja vastaleikatun ruohon tuoksuista, ihanista keltaisista kukista, kevään energiasta, solisevista puroista, linnun laulusta, auringosta, lempeästä tuulesta & "vauhdin tunteesta" käsivarsilla ja näistä valtavan ihanista kevään viikoista. Vuoden ehdottomasti parasta aikaa <3

Ps. Kiitos kaikille lukijoille. Blogin sivua on avattu jo huikeet 9000 kertaa! :)

Hyviä uutisia!

Vihdoinkin jotain hyvää kerrottavaa!!

Kävin tänään siellä lääkärillä UKK-instituutilla. Jalan tilannetta arvioitiin ja pohdittiin, mikä nyt järkevää olisi. Lääkäristä lähdin lausunto ja lähete kainalossa suuntana magneettikuvat tässä lähitulevaisuudessa. Ennen kuviin menoa tarvitsee vähän selvitellä maksusitoumus/vakuutusasioita.

Mut sit ne tosi hyvät uutiset! Mä saan alkaa treenaan. :)))) Niin siistii!! Lääkärin sanat "Treenaa ihan normaalisti kivun rajoissa niihin kuviin asti" soi korvissa kuin sinfonia. Tarkoituksena olisi päästä seuraamaan tulehduskipulääkkeettömän arjen ja liikunnan seurauksia. Lenkille ja sitten päiväkirjaa omista tuntemuksista. Kivutonta ja helppoa siitä ei tule, mutta hei, mä saan liikkua!!! Vähän niinku olis lotossa voittanu! Sen kunniaksi kävin nuuhkimassa keväistä ilmaa Kaupissa alkuillasta. Olihan kaunista, rauhallista ja sen tuhannen lintulajia kuulosti lauleskelevan siellä. Ihan leijuva olo tästä kaikesta!

Ny vaan jäitä hattuun. Lenkkarit jalkaan ja hölkkä&kävelylenkille. Sitten pientä hölkkää ja voipi olla kuulkaa että vk-lenkkiä voisi koittaa ens viikolla, kun vaan tästä saa jalat alle ensin. :) Parasta on päästä nauttiin luonnosta just nyt! Mun lempihetket vuodesta käsillä, ja mä olin jo niin katkera, että mä joutuisin siitäkin tässä luopumaan. Mutta onneks ei!!! Ja hyvä niin!

Tästä eteenpäin osaa arvostaa ihan joka lenkkiä (vaikka niin se oli jo ennen tätäkin). Nauttia just siitä hetkestä missä on, eikä hötkyillä jossain tulevassa. Elämä on just nyt elettävänä. Ei eilen eikä huomenna vaan just nyt. Allaolevassa kuvassa ilta-auringon säteitä. Mahtava fiilis.

Aurinkoista ja leppoisaa alkanutta viikkoa!!!!

Ei oikotietä onneen

Ihana auringonpaiste. Lehdet puskevat puihin ja maisema alkaa näyttää vaaleanvihreän eri sävyjä. Vuoden parhaat viikot ovat käsillä. Tänään mummulta kotiin ajellessa mietin, kuinka siistii olis nyt vetää lenkkarit jalkaan ja antaa jalkojen kuljettaa. Ei tarttis enää pitkiksiä vaan ihanat 3/4 trikoot riittäis ja kevyt juoksupaita. Oioi, mitä luxusta. Sais nauttia rennosta vauhdista ja kevään ihanasta tunnelmasta. Ehkä sit ens keväänä.

Huomenna pääsen vihdoinkin lääkäriin. Mukana on tällä kertaa ne jalasta otetut röntgenkuvatkin, jotta Kannus pääsee niitä kunnolla katsomaan. Tulehduskipulääkekuuri päättyi keskiviikkona. Alkuviikosta ollutta huimausta (tunne kuin olisi ollut lentokoneessa, ja sen jälkeen keinuisi kovasti) ei ole onneksi ollut enää loppuviikosta ja niskojen kiristelystä johtuva sormen hermosärkykin jo paremmassa jamassa. :) Lonkkaa ja jalan yläosia on särkenyt maanantaina ja tiistaina niin että istuminen kävelyn jälkeen on ollut haastavaa. Keskiviikkona pyrin pikkusen kävelemään, ja se sujui kohtuudella. Keskiviikko ja torstai olivatkin ns. hyviä päiviä. Tosin torstaina en liikkunut kämpästä mihinkään, joten liikkuminen oli aika vähäistä. Perjantaina käveltiin oppilaiden kanssa Kaupissa kunto3:sen lenkki rauhalliseen tahtiin luontopolun merkeissä. Pe illasta ja lauantaina onkin jalka sitten ollut taas heikommassa hapessa. Muutamana yönä on ollut vaikea nukkua, kun sellasia kipuaaltoja tulee välillä sinne lonkkaan. Saapa nähdä mitä siellä lääkärissä huomenna sanotaan. Ei tää ainakaan hyvältä itsestä vaikuta. Kun nyt vaan itse jaksaa tässä hetken, niin eiköhän sitä kohta olla liikkuvien kirjoissa. Huominen lääkäri jännittääkin aika paljon, jos siellä sitä kortisonihoitoa päätetään kokeilla. Enpä tiedä millasen anestesian ne meinaa mulle siellä sitten taikoa, jotta se pistäminen lihaksen läpi toiseen onnistuu. Hui. Mutta päivä ja hetki kerrallaan. Kyl se tästä. Kun noi kivut lakkais ja vois tehdä arkipäivän asioita normaalisti, niin ettei tarttis varoa koko ajan. Sekin riittäisi.
Huomaa, että kipuilevasta jalasta johtuen yöunet ovat jääneet aika vähäisiksi tai pinnallisiksi. Ja alkaa olla myös aika väsynyt. Onneks loma alkaa 3viikon päästä. Sen jälkeen on aikaa sairastaa sit vaikka se 2,5kk.

Mun täytyy kyllä antaa tässä tilanteessa iso kiitos kaikille ohjelmaa ja hauskaa tekemistä kehittäneille kavereille sekä omalle perheelle. Tänä viikonloppuna sain nauttia perjantaina Niko Kivelän ja Sami Hedbergin loistavasta stand up -keikasta Tampere-talossa. Siis ihan huikeeta!! Kiitos Tanjalle lipusta!!
Lauantaina kävin Hanna -ystäväni vinkistä Cheekin keikalla Nokian palloiluhallissa. Ja olihan keikka! Niin huippua. Tulipa monta kertaa keikan aikana niitä juoksulenkkien fiiliksiä mieleen, kun keikkabiisejä kuunteli.En ollut turhaan treenannut niitä Cheekin biisejä lenkeillä. Tiesin sanat keikan joka biisiin. :D :D Ihan liekeissä! Melkonen reissu tulossa siis syyskuussa sinne Jäähallin keikalle. Ny jo pistää hymyilyttämään.

Tänään on sitten palattu arkeen. Tosin aamusta herkkuaamiaista (lettuja vadelmarahkalla ja jyväleipää)

ja alkuillasta äidin sekä mummun onnittelua. Onnea jokaiselle äidille.

Illasta vielä itsetehtyä leipää iltapalaksi ja eikun huomista maantiedon koetta tekemään. Kevään viimeinen koe oppilailla. Kaikki huokaa helpotuksesta! :)

Hyviä fiiliksiä teille alkavaan viikkoon. Nauttikaa keväästä! Se on täällä, juuri tällä hetkellä.

Aihetta juhlaan

Siitä huolimatta. että koko tämä kevät on tuntunut matkalta, jolla kaikki jää kesken, tänään sain jotain valmiiksi. Ratkaisukeskeisen neuropyskiatrisen valmentajan opinnot tulivat päätökseen ja paperi kädessä oli helppo hymyillä.

Kuten jokaista saavutusta, on se sitten pieni, keskikokoinen tai iso, pitää sitä juhlia. Olin tällä kertaa suunnitellut itselleni yksityiskekkerit. Lasillinen kuoharia ja vaahtokarkkeja. Olin suunnitellut nämä "juhlat" jo siinä vaiheessa, kun aloitin opinnot. Päätin, että pitäähän sitä valmentajan omaa filosofiaansa noudattaa. :) Minua on aina viehättänyt muumeista tuttu lättykesti -filosofia, jossa lättykestein juhlitaan kaikkea, arjen pieniä suuria ihmeitä. Ja todennut, että sehän toimii ihan tässä aidossa elämässäkin. Kun oppii tekemään onnistumiset konkreettiseksi ja jollakin tavalla juhlistaa niitä, jää ne paljon paremmin mieleen ja oikeastaan se huokuttelee onnistumaan toisenkin kerran. :)

Vieressä olevassa kuvassa on tilanne, jossa olemme saaneet valmennettavani kanssa rippikouluprojektin päätökseen ja olemme juhlistamassa saavutusta. Juhliminen on tärkeää. Onnistumista pitää juhlia suunnitelman mukaan. Parhaimmillaan se kertoo välittämisestä, kannustamisesta ja siitä, että haluaa olla mukana jakamassa iloa. Sitä ei meidän kenenkään elämässä ole liiaksi.


Kaiken kaikkiaan takana on melko raskas kevät. Se on tuonut paljon uutta pureskeltavaa, jota on täytynyt työstää enemmän tai vähemmän. Opinnot ovat tukeneet murroksessa olevaa elämäntilannetta ja tuoneet uusia tapoja toimia sekä suhtautua eri asioihin. Uuden oppiminen ja asioiden työstäminen on aina energiaa kuluttavaa, mutta toisaalta taas todella energisoivaa. Kevään mittaan olen saanut kokea, mitä on olla valmennettavana ja mitä on se, että valmentaa.

Valmennusprosessin kohteena oleminen on sinällään jo kokemus. Luonteeltani olen pohdiskelija ja perehdyn mielenkiintoisiksi kokemiini aiheisiin melkoisella intensiteetillä. Näistä puitteista käsin valmennus on antanut minulle uusia näkökulmia asioihin ja olen saanut valmentajalta taas paljon tukea sekä ohjeita sopivassa suhteessa. Personal training valmennuksessa valmennusprosessi on itsessään hyvin samantapainen kuin ratkes -valmennuskin on prosessiltaan. Se vaatii asiakkaan tarkkaa kuuntelua ja havainnointia. Tavoitteet ovat asiakkaan määrittämiä. Valmentajan tehtävänä on tukea tavoitetta ja löytää tapa päästä maaliin. Itse valmennuskohteena en päästä valmentajaani helpolla. Haastan häntä pohtimaan ja tekemään asioita kunnolla. Ja Petteri on toiminut tässä kyllä kiitettävästi. Harmittavaa on se, että valmennusprosessi tyssäsi siihen vamman syntymiseen, eikä siinä olla päästy eteenpäin (btw. matkaan lääkäriin uudelleen eli kirjoittelen niistä kuulumisista kun tiedän enemmän. Nyt ei ole uutta raportoitavaa.). Henkistä kasvua toki on tapahtunut senkin edestä sitten viimeisen 4 viikon aikana. Sekin on hyvä. Joskus elämässä unelmia saavuttaa kevyesti. Joskus tuntuu siltä, että kaikki unelmat romuttuvat yksi toisensa jälkeen ja niitä pitää rakentaa uudelleen. Yksi toisensa jälkeen. Onko unelman romuttuminen huono asia? Ehkä nyt se pitää ottaa mahdollisuutena, tai tilaisuutena. Tilaisuutena päästä kokemaan uudelleen valmennusprosessia, matkana johonkin tuntemattomaan, tilaisuutena huomata tärkeät asiat elämästä tai ehkä muutoksen mahdollisuutena.

Havahduin erääseen ajatukseen selatessani kalenteriani. Olen sinne tallettanut Paulo Coelhon mietteitä erilaisista asioista ja toukokuun kohdalla luki seuraavaa:

"Silloin kun tyytymättömyyden tunne ei häviä, 

Jumala on asettanut sen yhtä ainoaa tarkoitusta varten:

on muutettava kaikki, jatkettava eteenpäin."

Se, minkä viimeinen vuosi on minulle opetettanut on varmasti juuri tuossa. Kun tyytymättömyys ottaa tilaa on muutettava kaikki ja jatkettava eteenpäin. Näinhän se on. Viisaasti sanottu. Ja sillä tiellä ollaan. Joskus muutos ei suju niinkuin itse toivoo, mutta se tie on ainakin tämän kevään osalta ollut rikas. Olen saanut paljon uusia ihmisiä elämääni, uuden työtehtävän, saanut olla osallisena valmennettavani kasvun polulla (joka on yksi palkitsevimmista kokemuksista tältä keväältä), kokenut onnistumista, kokenut erilaisia tunteita, saanut pohtia omia elämänarvoja ja saanut uudenlaisia lähestymistapoja suhteessa asioihin. On siis paljon, mistä olla kiitollinen. Kaikesta huolimatta.

Tärkein asia, jonka tämä kevät näiden opintojen myötä on avannut, on positiivisten mahdollisuuksien ovi. Se miten pystyn nuo mahdollisuudet elämässäni hyödyntämään, on itsestäni kiinni. Se vaatii hyppysellisen onnea, lusikallisen sopivia tilanteita, kauhallisen aurinkoista mieltä, säkillisen ystäviä ja 

kontillisen sitkeyttä sekä ratkes-asennetta.

Huominen on aina uusi mahdollisuus. Sitä kohti! Onnistumisia meidän kaikkien huomiseen! :)

Kevyttä, helppoa ja hyvää

Pari viimeistä viikkoa on ollut sellasta tunnemylläkkää, ettei oikein ole ollut motivaatiota keskittyä tähän ruuanlaittoonkaan. Tänään hain uutta potkua Petterin ravintoluennolta, ja tepsihän se. Aina kun saisi kuulokkeisiin noita motivoivia puheita ennen kauppaan menoa, niin eipä tulisi tämmöisiä pari viikkoisia koskaan väliin.

Tänään päivällinen koostui parista osasta. Päivän aikana oli tullut syötyä erinäisistä syistä vähän epämääräisesti, joten iltaruokaan ja iltapalaan on nyt sitten satsattava.

Päivällisenä oli vihreällä pestolla maustettua ruispastaa ja kanaa. Keitä, mausta ja paista periaatteella.

Iltaleffan seuraksi tein ystävältäni saamani ja jalostamani reseptin mukaan raejuustolevitettä. Tosi kevyttä ja hyvää. :)

Raejuustolevite:

250g raejuustoa
loraus oliiviöljyä tms.
ruohosipulia
valkosipulia
suolaa ja pippuria

Täysjyväruisleipää (yli 10% ravintokuitua), kurkkua ja porkkanaa

Laita ainekset astiaan ja möyhennä sauvasekottimella, kunnes aineksista tulee levitemäistä.

Illalla vielä rahkaproteiinishakea. :)

Millanen iltapala sulla on?

Tsemppiä HCR:iin

Toivon, että jokainen ystäväni,kaverini ja blogiani lukeva, joka osallistuu Helsinki City Runille tänään, ylittää maalilinjan hyväkuntoisena, tavoiteajassaan ja kokemusta rikkaampana. Rentoa juoksua, mukavia tunnelmia ja nautiskelua teille kaikille!! Puitteet on ainakin kunnossa. :) Ja mä olen hengessä mukana. Juoskaahan munkin puolesta!

Erityistsempit Hanna, Hannu, Katu ja Karoliina!!

Tietoisia valintoja

Elämässä on hetkiä, kun jokainen meistä kokee tarvitsevansa työkaluja elämänsä ohjaamiseen. Oman elämän suunnittelu ja työstäminen on jatkuva prosessi, joka tulee aika ajoin tietoisemmaksi. Usein valinnat tehdään tiedostamatta.

Koulullamme olleessa vanhempainillassa psykologi Tiina Röning vertasi ihmistä laivaan. Kuvitellaan, että ihminen on laiva, joka seilaa ulapalla. Laivaan voidaan vaikuttaa pitämällä siitä huolta ja ohjaamalla sitä haluttuun suuntaan. Laivan kapteenin ohjaamisen tieto-taito on erittäin arvokasta. Laivan ulkopuolella säätila vaikuttaa oleellisesti siihen, onko laivaa vaikea hallita vai helpompi ohjata myötätuulessa. Säätilaa ei voi kuitenkaan itse valita. Siitä pitää selvitä, kaikesta huolimatta pitää laiva pystyssä ja matkassa. Joskus on pakko ankkuroitua paikalleen ja katsottava, mikä sitä laivaa heiluttaa. Pohtia, voisiko jotain lastista jättää pois ja katsoa heiluuko laiva vielä niin paljon. Tämä vaatii tietoisten päätösten tekemistä, joskus yksin, joskus jonkun muun ihmisen avustuksella.

Jos sinusta tuntuu, että tarvitset positiivisempaa asennoitumista eri asioihin tai olet esimerkiksi supertehokkuuden kierteessä, inföähkyssä tai vapaa-ajan puutteessa, näistä voisi sinulle olla apua joissain tilanteissa. Kokeile ainakin!

Hyvän mielen malli. Hyvä mieli rakentuu muutamista asioista: 1)lepo ja rentoutuminen 2) ravinto ja ruokailurytmi 3) liikunta 4) ihmissuhteet 5) itsensätoteuttaminen, luovuus, harrastukset, työ. Näiden osa-alueiden ollessa olemassa ja jonkinlaisessa tasapainossa keskenään, on hyvän mielen rakentuminen mahdollista. Ehdoton edellytys kohtien 4 ja 5 toteutumiselle on kohtien 1,2 ja 3 tasapainoinen toteutuminen. Yhteiskunnassa eletään jatkuvassa univajeessa, joka johtaa keskittymättömyyteen ja haittaa näin ollen esim. itsensätoteuttamista työssä ja harrastuksissa. Liian vähäinen ravinto ja liikunta laskevat ihmisen energiatasoa ja johtaa mahdolliseen väsymiseen ennen aikojaan. Lisäksi ihmissuhteet kärsivät monien tekijöiden summana. Esimerkiksi 2 väsynyttä ihmistä joutuvat herkemmin törmäyskurssille kuin 2 hyvin levännyttä ihmistä. Eli rakenna elämäsi niin, että huolehdit laivasi tankkauksesta riittävän unen, ravinnon ja liikunnan kokonaisuudella. Tarkista onko ihmissuhteissa laivaasi heiluttavia tekijöitä. Arvioi miten ko. ihmissuhteet vaikuttavat elämääsi ja pohdi, onko niille jotakin tehtävissä. Arvioi myös harrastusten/itselle mieleisten asioiden sekä työn kokonaisuutta. Sinusta tehokasta ei tee se, että teet töitä 24/7. Miten voisit rajata paremmin työaikaasi ja vapaa-aikaasi? Vai onko kaikki tasapainossa?!

"Every problem is a frustrated dream." Jokainen ongelma on turhautunut unelma. Voiko sen paremmin sanoa? Tämä ajatus auttaa silloin, kun ongelmapuhe yllättää. Silloin kun itse kerrot ongelmatarinaasi tai toinen ihminen lataa ongelmiaan riviin. Auttaisiko siinä kohtaa pohtia, mikä unelma on turhautunut tai mennyt sirpaleiksi, kun ongelma on olemassa? Millä tavoin voisit sanoittaa megatiivisen ongelman positiiviseksi unelmaksi? Onko unelma realistinen? Unelmista kannattaa pitää kiinni, mutta myös olla avoin uusille unelmille, jotka tulevat mukaan matkan varrella. Pohdi, mitä vahvuuksia voit käyttää matkalla unelmaan tai miten voisit tukea toista ihmistä matkalla hänen unelmaansa. Tärkeää tässä on hahmottaa tuo "turhautunut unelma" ja koittaa selvittää vaikkapa ihme-tarinaa käyttämällä unelmaan vaikuttaneita tekijöitä.

Valituspuhe on muutoksen tarvetta. Meille kaikille tuttua on kuunnella jonkun ihmisen valittavaa puhetta esimerkiksi töissä tai kotona. Jokainen meistä pitää valituspuheita. Usein näihin puheisiin suhtaudutaan huokaillen ja todeten ehkäpä jotain seuraavaa: "Tarviiko aina olla niin negatiivinen" tai "onks pakko valittaa". Ensi kerralla kohdatessasi valittavan ihmisen, pysähdy kuuntelemaan. Millaisesta muutoksen tarpeesta valituspuhe kertoo? Entäpä mikä unelma valituspuheen taustalla on se "turhautunut unelma"? Mitä näille voi tehdä? Voitko itse tehdä asialle jotakin? Voiko valituspuheenpitäjä vaikuttaa tilanteeseen? Entäpä mitä muuta asialle voisi tai pitäisi tehdä?

Unelmasta tavoitteeksi. Unelmia kohti ei kannata syöksyä. Unelmasta kannattaa tehdä tavoitteitta ja niille pikkutavoitteita, joiden kautta onnistumisia matkalla unelmaan tulee huomattavasti enemmän kuin ilman näitä välionnistumisia. Omaan mieleeni on ollut erityisesti Muumi-kirjoissa esiintyvä lettukesti -filosofia. Jokaista onnistumista juhlitaan lettukestein. Jokainen onnistuminen tehdään näin näkyväksi. Teetkö itse onnistumisesi itsellesi näkyväksi? Juhlitko onnistumista kannustajiesi kanssa? Kannattais juhlia. :) Tavoitteita asettaessa tai suunnitellessa kannattaa pohtia miten takapakkeihin suhtaudutaan. Takapakkeja tulee aina. Se on fakta. Mutta se miten niihin suhtautuu ja ennalta valmistautuu, on oma valinta. Mikäli takapakkien mahdollisuutta ei olla pohdittu, voi pudotus sellaisessa tilanteessa olla unelman kannalta hyvin haasteellinen. Siinä tilanteessa, että takapakit on jollain lailla pohdittu etukäteen, on niitä helpompi käsitellä ja jatkaa taas eteenpäin.

Nopea päätöksenteko. Tutkitusti ihmiset, jotka tekevät päätöksiä, ovat onnellisempia kuin ihmiset, jotka jahkailevat päättämättöminä asioiden välillä. Päätöksiä tehdessäsi, pohdi mitä kyllä tarkoittaa. Mille asioille sanot ei sanoessasi kyllä yhdelle? Onko se sen arvoista vai todellakin sen arvoista!? Harjoittele tekemään päätöksiä nopeasti. Päätä  Kyllä/Ei minuutissa -tyyppisiä harjoituksia. Aina päätös ei ole hyvä, mutta tulihan tehtyä. :)

Latauslista. Laadi itsellesi latauslistoja erilaisista asioista. Asioista, jotka antavat sinulle voimaa ja asioista, jotka kuluttavat voimiasi. Listoja ihmisiin liittyen, kuka antaa minulle voimaa, positiivisuutta ja kenellä on minuun hyvä vaikutus. Listoja elämäntavoista. Mistä tavoista pidän, mikä minulle on tärkeää ja mistä en halua luopua. Mistä haluan luopua? Listat auttavat sinua ohjaamaan elämän kokonaisuutta siihen suuntaan, että mm. vapaa-aika on mahdollista koostaa itselle positiivisia tunteita nostattavista asioista. On hyväksyttävä, että elämässä on kurjia asioita, eikä niitä listaamalla saa poistumaan aina. Kuitenkin asioiden tiedostaminen on tässä tärkeää, jottei ajadu liiaksi negatiivisten asioiden pariin vaan pyrkii niiden positiivisten juttujen piiriin.

VOK-aika. "Varattu omaan käyttöön" Eli jokaisen meidän kalenterissa pitäisi lukea VOK. Silloin se aika päivästä tai viikosta on varattu omaan käyttöön, eikä siihen pidä ottaa mitään. Silloin voit sanoa jonkun kysyessä, että sopisiko se tai tää aika..."Valitettavasti mulla on siinä jo muuta menoa." Ja se riittää. Näin pääset irti liian täydestä mahdottomuuksien kalenterista. Sinulle jää aikaa haluamillesi asioille ja aikaa voimauttaa itseä ja ladata akkuja harrastusten, perheen, ystävien tms. miellyttävien asioiden parissa.

"Olen riittävä sellaisena kuin olen." Kerro itsellesi joka päivä 5 kertaa peilin edessä, että riität sellaisena kuin olet. Jos sinulla on jokin tavoite, voit muokata tavoitteesta lauseen, jota voit käyttää peilityöskentelyssä. Ihminen uskoo sen mitä näkee ja kuulee. Joten tällä tavalla voit vaikuttaa omaan alitajuntaasi. Tuntuuks amerikkalaiselta hömpötykseltä? Kokeile silti.

Sanakartat. Mahdollisuuksien ja tilaisuuksien sanakartta. Positiivisen puheen sanakartta (palaute). Suomalaisten puhe on pääosin ongelmakeskeista, negatiivista puhetta, josta kertoo jo meidän sanonnat. Toisten tylyttäminen ja lyttääminen on myös meille tuttua. Netistä löytyi seuraava kuva, joka mielestäni kuvaa tätä hyvin.

Negatiivisen, lyttäävän puhetavan tiedostaminen on erittäin arvokasta. Pikkuhiljaa ja pitkällisen prosessin sekä harjoittelun kautta negatiivista puhetta voi kääntää positiivisemmaksi. Mahdollisuuksien ja tilaisuuksien sekä positiivisten ilmaisujen sanakartat ovat erittäin tärkeitä. Suosittelen tutustumaan tässä kohtaa teokseen Voimavarat käyttöön! Näiden sanakarttojen avulla voidaan vaikuttaa ajattelun sekä ihmisten kohtaamisen tapoihin ja mm. aggressioiden hallintaan. Esimerkiksi luokkayhteisöjä ohjatessa positiivisen sanakartan käyttäminen on erittäin tärkeää.
Jokaisen omassa elämässä positiivisen sanakartan avulla voidaan tarkastella ongelmatiikkaa eri näkökulmasta. Olisikin tärkeää pystyä opettelemaan ilmaisuja, jolla negatiivinen ajattelu saataisiin käännettyä positiivisemmiksi ilmaisuiksi. Tätä kautta voidaan vaikuttaa siihen tapaan, jolla ihminen suhtautuu elämässään kohtaamiin pulma/ongelmatilanteisiin.

Arvokello. Pohdi 10 itsellesi erittäin tärkeää asiaa. Ihan mitä vain. Poimi näistä ensin 2 pois. Tarkastele jäljelle jääneitä. Poimi sitten vielä 2 pois. Jäljelle jää 6 asiaa. Kirjoita paperille nämä 6 arvoa ympyrään. Vedä viivat jokaisesta sanasta, niin että sanoista syntyy sanaparit. Pohdi sanapari kerrallaan, kumpi asia on sinulle tärkeämpi. Laita nuoli osoittamaan tuota arvoa. Toimi näin jokaisen sanaparin kohdalla. Mitkä arvot keräsivät eniten nuolia? Yllättikö tulos?  Toteutuuko arvot tämän hetkisessä arjessasi?Miten voit hyödyntää tätä tietoa elämäsi suunnittelussa?

Mindfulness-harjoitus 20min/päivä tai joogan aurinkotervehdys tms. Ihmisen on tärkeää opetella rentoutumaan. Rentoutumisessa on tärkeää keskittyä omaan hengitykseen. Syvään hengittämällä voidaan laskea sykettä ja hengitysrytmiä. Tällöin kroppasi stressihormonitaso laskee huomattavasti ja kykenet toimimaan toisella tavalla. Pieni rentoutus työpäivän aikana tai siirtyessä tilanteesta toiseen on hyvin tärkeää. Se mahdollistaa keskittymisen juuri siihen hetkeen missä ollaan, eikä mieli vaella suorittamassa jo seuraavaa asiaa.

Hyvien asioiden purkki. Nukkumaan mennessä voit kirjoittaa päivästä 1 onnistumisen/hyvän asian paperille ja pohtia sitä juuri ennen nukahtamista. Pikkuhiljaa huomaat, että onnistumisia ja hyviä tai hauskoja asioita alkaa kertyä purkkiin, paperille tms. Näitä voit lukea ennen nukkumaan menoasi. Se auttaa alitajuntaa kääntämään ajatukset päivän positiivisiin tapahtumiin, eikä stressaavat asiat puske niin helposti uniisi. Positiivisten asioiden ajatteleminen auttaa myös rentoutumisessa ja nukahtamisessa.

Ihme -tarina. Kirjoita Ihme -tarina. "Kun heräät aamulla, huomaat jostakin, että kaikki on juuri niinkuin haluaisit. Mitä näet tai koet? Mistä asioista tiedät, että ihme on tapahtunut?"

Reaktiivisuudesta proaktiivisuuteen. Tiedosta tapasi reagoida asioihin. Huudatko, alkaako keittää, keljuiletko? Voisitko varautua näihin tilanteisiin jollakin tavalla etukäteen? Tärkeää on tulla tietoiseksi omista valinnan mahdollisuuksista erilaisissa tilanteissa ja huomata proaktiivisen eli ennakoivan toiminnan myönteisemmät lopputulokset suhteessa reaktiivisen toiminnan lopputuloksiin. Pohdi, voisitko tilanteessa, jossa olet toisen ihmisen kanssa eri mieltä asiasta sanoa esim: "Mielenkiintoinen näkökulma. En ole tullut itse ajatelleeksi sitä tuosta näkökulmasta. Voisitko kertoa tästä vähän lisää?" sen sijaan, että alkaisit vääntämään asiasta loputtomasti toisen ihmisen kanssa. Tai tilanteessa, jossa haluat vaikuttaa lopputulokseen pyytää mahdollisuutta, että jokainen voisi vaikuttaa asian ratkaisemiseen. Esim. työyhteisössä on pulma, joka tuodaan kokouksessa esille. Tällöin voisi ajatella, että kokouksessa voisi tarkentaa ongelmaa ja sen yksityiskohtia. Sitten jokaisella osallistujalla olisi mahdollisuus miettiä 5 ratkaisuehdotusta asiaan. Ratkaisuesitysten aikana ei ehdotuksia saa kommentoida millään tavalla, vaan ehdotusten tekijää on kuunneltava hiljaa (ks. 35 tapaa tappaa ideat kuva ja sen tilanteen välttäminen). Näistä ehdotuksista ongelman esittäjä saisi valita sitten 5 mielestään parasta ehdotusta ja näitä kokeiltaisiin ongelman korjaamiseen. 

Hyvän juoruilu. Meistä kukaan ei saa liikaa positiivista palautetta. Pyydä ystäväsi, perheesi tms. kertomaan mitä hyvää sinussa on. Tai ottakaa "leikki". Yksi istuu ryhmän edessä ja muut hänen takanaan. Muiden tehtävänä on juoruilla selän takana hyvää edessä istuvasta tyypistä tämän kuullen. 

“ Jokainen on itse vastuussa siitä, minkä tulkinnan asioille antaa.

Toivottomuuden ajatukset näyttävän toivottoman maailman.

Toivon ajatukset luovat toivorikkaan maailman.

Todellinen muutos alkaa omista ajatuksista.

Ihminen näkee sen, minkä hän ajattelee näkevänsä.”

                                                -Katajainen, Lipponen, Litovaara

Vielä yksi voimauttava kuva teille eilisyöltä. Mulle täydellinen puolikuu ei mahtunut tähän kuvaan, sininen hetki tallentui kameralle. Ihana rauha. Rauhallinen vappu.

Tässä blogitekstissä on käytetty lähteenä Voimavarat käyttöön -teosta ja facebookista poimittuja tekstikuvia. Kuvissa viite, mistä kuva on peräisin.