Aihetta juhlaan

Siitä huolimatta. että koko tämä kevät on tuntunut matkalta, jolla kaikki jää kesken, tänään sain jotain valmiiksi. Ratkaisukeskeisen neuropyskiatrisen valmentajan opinnot tulivat päätökseen ja paperi kädessä oli helppo hymyillä.

Kuten jokaista saavutusta, on se sitten pieni, keskikokoinen tai iso, pitää sitä juhlia. Olin tällä kertaa suunnitellut itselleni yksityiskekkerit. Lasillinen kuoharia ja vaahtokarkkeja. Olin suunnitellut nämä "juhlat" jo siinä vaiheessa, kun aloitin opinnot. Päätin, että pitäähän sitä valmentajan omaa filosofiaansa noudattaa. :) Minua on aina viehättänyt muumeista tuttu lättykesti -filosofia, jossa lättykestein juhlitaan kaikkea, arjen pieniä suuria ihmeitä. Ja todennut, että sehän toimii ihan tässä aidossa elämässäkin. Kun oppii tekemään onnistumiset konkreettiseksi ja jollakin tavalla juhlistaa niitä, jää ne paljon paremmin mieleen ja oikeastaan se huokuttelee onnistumaan toisenkin kerran. :)

Vieressä olevassa kuvassa on tilanne, jossa olemme saaneet valmennettavani kanssa rippikouluprojektin päätökseen ja olemme juhlistamassa saavutusta. Juhliminen on tärkeää. Onnistumista pitää juhlia suunnitelman mukaan. Parhaimmillaan se kertoo välittämisestä, kannustamisesta ja siitä, että haluaa olla mukana jakamassa iloa. Sitä ei meidän kenenkään elämässä ole liiaksi.


Kaiken kaikkiaan takana on melko raskas kevät. Se on tuonut paljon uutta pureskeltavaa, jota on täytynyt työstää enemmän tai vähemmän. Opinnot ovat tukeneet murroksessa olevaa elämäntilannetta ja tuoneet uusia tapoja toimia sekä suhtautua eri asioihin. Uuden oppiminen ja asioiden työstäminen on aina energiaa kuluttavaa, mutta toisaalta taas todella energisoivaa. Kevään mittaan olen saanut kokea, mitä on olla valmennettavana ja mitä on se, että valmentaa.

Valmennusprosessin kohteena oleminen on sinällään jo kokemus. Luonteeltani olen pohdiskelija ja perehdyn mielenkiintoisiksi kokemiini aiheisiin melkoisella intensiteetillä. Näistä puitteista käsin valmennus on antanut minulle uusia näkökulmia asioihin ja olen saanut valmentajalta taas paljon tukea sekä ohjeita sopivassa suhteessa. Personal training valmennuksessa valmennusprosessi on itsessään hyvin samantapainen kuin ratkes -valmennuskin on prosessiltaan. Se vaatii asiakkaan tarkkaa kuuntelua ja havainnointia. Tavoitteet ovat asiakkaan määrittämiä. Valmentajan tehtävänä on tukea tavoitetta ja löytää tapa päästä maaliin. Itse valmennuskohteena en päästä valmentajaani helpolla. Haastan häntä pohtimaan ja tekemään asioita kunnolla. Ja Petteri on toiminut tässä kyllä kiitettävästi. Harmittavaa on se, että valmennusprosessi tyssäsi siihen vamman syntymiseen, eikä siinä olla päästy eteenpäin (btw. matkaan lääkäriin uudelleen eli kirjoittelen niistä kuulumisista kun tiedän enemmän. Nyt ei ole uutta raportoitavaa.). Henkistä kasvua toki on tapahtunut senkin edestä sitten viimeisen 4 viikon aikana. Sekin on hyvä. Joskus elämässä unelmia saavuttaa kevyesti. Joskus tuntuu siltä, että kaikki unelmat romuttuvat yksi toisensa jälkeen ja niitä pitää rakentaa uudelleen. Yksi toisensa jälkeen. Onko unelman romuttuminen huono asia? Ehkä nyt se pitää ottaa mahdollisuutena, tai tilaisuutena. Tilaisuutena päästä kokemaan uudelleen valmennusprosessia, matkana johonkin tuntemattomaan, tilaisuutena huomata tärkeät asiat elämästä tai ehkä muutoksen mahdollisuutena.

Havahduin erääseen ajatukseen selatessani kalenteriani. Olen sinne tallettanut Paulo Coelhon mietteitä erilaisista asioista ja toukokuun kohdalla luki seuraavaa:

"Silloin kun tyytymättömyyden tunne ei häviä, 

Jumala on asettanut sen yhtä ainoaa tarkoitusta varten:

on muutettava kaikki, jatkettava eteenpäin."

Se, minkä viimeinen vuosi on minulle opetettanut on varmasti juuri tuossa. Kun tyytymättömyys ottaa tilaa on muutettava kaikki ja jatkettava eteenpäin. Näinhän se on. Viisaasti sanottu. Ja sillä tiellä ollaan. Joskus muutos ei suju niinkuin itse toivoo, mutta se tie on ainakin tämän kevään osalta ollut rikas. Olen saanut paljon uusia ihmisiä elämääni, uuden työtehtävän, saanut olla osallisena valmennettavani kasvun polulla (joka on yksi palkitsevimmista kokemuksista tältä keväältä), kokenut onnistumista, kokenut erilaisia tunteita, saanut pohtia omia elämänarvoja ja saanut uudenlaisia lähestymistapoja suhteessa asioihin. On siis paljon, mistä olla kiitollinen. Kaikesta huolimatta.

Tärkein asia, jonka tämä kevät näiden opintojen myötä on avannut, on positiivisten mahdollisuuksien ovi. Se miten pystyn nuo mahdollisuudet elämässäni hyödyntämään, on itsestäni kiinni. Se vaatii hyppysellisen onnea, lusikallisen sopivia tilanteita, kauhallisen aurinkoista mieltä, säkillisen ystäviä ja 

kontillisen sitkeyttä sekä ratkes-asennetta.

Huominen on aina uusi mahdollisuus. Sitä kohti! Onnistumisia meidän kaikkien huomiseen! :)