Treenaa "kivun rajoissa"

Aurinkoinen kevätviikko takana. Tosi kiirettä töissä. Viimeisiä kokeita, kevään yökoulun järjestelemistä, arviointien tekemistä jne. Vastapainoksi kaipaa liikuntaa.

Viimeiseen viikkoon kuuluu 2kpl 3km hölkkälenkkejä (lenkki 1, lenkki 2, lenkki 2 osa 2 ) 1,5h venyttely, 2kpl 5km pyöräilyä (lenkki 1 ja lenkki 2) ja tämän päiväinen vk-lenkki. Hölkkä/juoksulenkkien vauhdit ovat tippuneet valtavasti 6 viikossa. Syke on paikoitellen jopa 15-20 korkeampi kuin silloin ennen loukkaantumista. Kierroksia näyttää pumppuun tulevan kivun yltyessä treenin aikana. Mutta onnellinen olen siitä, että sykkeet palautuvat nousujen jälkeen melko mukavasti alaspäin. Tämän päivän juoksulenkillä tunnustelin missä ja millaisessa liikkeessä kipu tuntuu. Ja kyllä se on niin, että vasenta jalkaa ojennettaessa eteen sekä sille astuttaessa tekee kipeää. Kipeämpää tekee vielä se, kun juoksee ylämäkeen. Alamäissä jalka saa levätä ja silloin annoin vauhdin kasvaa sellaiseksi kuin jalat vaan halusivat. Ja tulihan sitä aika kivasti. :) Tänään lenkillä tuli kuitenkin pohdittua, että mitä sillä "kivun rajoissa" treenaamisella tarkoitetaan? Koska pitää lopettaa? Että kuinka paljon saa sattua ja millaista se "kivun rajoissa" oleva kipu on? Lenkiltä pääsin kotiin. Onneksi olin suunnitellut lenkin niin, että sain juosta kohtuudella alamäkeen loppumatkan. Pohdinta lienee kuitenkin paikallaan.

Viikonloppuna kaivoin tosiaan myös pyörän esille. Siinä jalka on kohtuullinen, mutta vauhtia polkaistaessa sekä ylämäkeen polkiessa kipua tuntuu enemmän kuin vauhtia ylläpitävässä polkemisessa.

Tälle viikolle suunnitteilla olisi vielä toinen lenkki, jos vaan jalka suo sekä golfkierros. Saapa nähdä kuinka se mailan heiluttelu onnistuu. Tavoitteena olisi, että maila pysyisi kädessä ja osuis palloon. :)

Tosi onnellinen olen siitä, että pääsen liikkumaan tuonne kevätluontoon. Juoksin tänään Pyhäjärven reittiä Pirkkalan rantoja pitkin. Niin ihanaa. Sielu ihan lepää siellä, kun aurinko paistaa, vesi kimaltelee, linnut laulaa ja traktorikin oli kevättöissä. Lenkillä havaitsin myös sireenien kukkia ja sitä huumaavaa tuoksua, valkovuokkoja ja käppyrällä olevia saniaisen lehtiä. Mustikatkin alkavat kohta kukkia. Lämpö tekee tehtävänsä. Luonnolle ja minulle. Tuntee, kuinka energia alkaa virrata. Ja kohta on lomakin. Ei vois enempää toivoa!

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa taas ahertaa! Kuukin paisteli tämän päivän lenkillä...