Ei oikotietä onneen

Ihana auringonpaiste. Lehdet puskevat puihin ja maisema alkaa näyttää vaaleanvihreän eri sävyjä. Vuoden parhaat viikot ovat käsillä. Tänään mummulta kotiin ajellessa mietin, kuinka siistii olis nyt vetää lenkkarit jalkaan ja antaa jalkojen kuljettaa. Ei tarttis enää pitkiksiä vaan ihanat 3/4 trikoot riittäis ja kevyt juoksupaita. Oioi, mitä luxusta. Sais nauttia rennosta vauhdista ja kevään ihanasta tunnelmasta. Ehkä sit ens keväänä.

Huomenna pääsen vihdoinkin lääkäriin. Mukana on tällä kertaa ne jalasta otetut röntgenkuvatkin, jotta Kannus pääsee niitä kunnolla katsomaan. Tulehduskipulääkekuuri päättyi keskiviikkona. Alkuviikosta ollutta huimausta (tunne kuin olisi ollut lentokoneessa, ja sen jälkeen keinuisi kovasti) ei ole onneksi ollut enää loppuviikosta ja niskojen kiristelystä johtuva sormen hermosärkykin jo paremmassa jamassa. :) Lonkkaa ja jalan yläosia on särkenyt maanantaina ja tiistaina niin että istuminen kävelyn jälkeen on ollut haastavaa. Keskiviikkona pyrin pikkusen kävelemään, ja se sujui kohtuudella. Keskiviikko ja torstai olivatkin ns. hyviä päiviä. Tosin torstaina en liikkunut kämpästä mihinkään, joten liikkuminen oli aika vähäistä. Perjantaina käveltiin oppilaiden kanssa Kaupissa kunto3:sen lenkki rauhalliseen tahtiin luontopolun merkeissä. Pe illasta ja lauantaina onkin jalka sitten ollut taas heikommassa hapessa. Muutamana yönä on ollut vaikea nukkua, kun sellasia kipuaaltoja tulee välillä sinne lonkkaan. Saapa nähdä mitä siellä lääkärissä huomenna sanotaan. Ei tää ainakaan hyvältä itsestä vaikuta. Kun nyt vaan itse jaksaa tässä hetken, niin eiköhän sitä kohta olla liikkuvien kirjoissa. Huominen lääkäri jännittääkin aika paljon, jos siellä sitä kortisonihoitoa päätetään kokeilla. Enpä tiedä millasen anestesian ne meinaa mulle siellä sitten taikoa, jotta se pistäminen lihaksen läpi toiseen onnistuu. Hui. Mutta päivä ja hetki kerrallaan. Kyl se tästä. Kun noi kivut lakkais ja vois tehdä arkipäivän asioita normaalisti, niin ettei tarttis varoa koko ajan. Sekin riittäisi.
Huomaa, että kipuilevasta jalasta johtuen yöunet ovat jääneet aika vähäisiksi tai pinnallisiksi. Ja alkaa olla myös aika väsynyt. Onneks loma alkaa 3viikon päästä. Sen jälkeen on aikaa sairastaa sit vaikka se 2,5kk.

Mun täytyy kyllä antaa tässä tilanteessa iso kiitos kaikille ohjelmaa ja hauskaa tekemistä kehittäneille kavereille sekä omalle perheelle. Tänä viikonloppuna sain nauttia perjantaina Niko Kivelän ja Sami Hedbergin loistavasta stand up -keikasta Tampere-talossa. Siis ihan huikeeta!! Kiitos Tanjalle lipusta!!
Lauantaina kävin Hanna -ystäväni vinkistä Cheekin keikalla Nokian palloiluhallissa. Ja olihan keikka! Niin huippua. Tulipa monta kertaa keikan aikana niitä juoksulenkkien fiiliksiä mieleen, kun keikkabiisejä kuunteli.En ollut turhaan treenannut niitä Cheekin biisejä lenkeillä. Tiesin sanat keikan joka biisiin. :D :D Ihan liekeissä! Melkonen reissu tulossa siis syyskuussa sinne Jäähallin keikalle. Ny jo pistää hymyilyttämään.

Tänään on sitten palattu arkeen. Tosin aamusta herkkuaamiaista (lettuja vadelmarahkalla ja jyväleipää)

ja alkuillasta äidin sekä mummun onnittelua. Onnea jokaiselle äidille.

Illasta vielä itsetehtyä leipää iltapalaksi ja eikun huomista maantiedon koetta tekemään. Kevään viimeinen koe oppilailla. Kaikki huokaa helpotuksesta! :)

Hyviä fiiliksiä teille alkavaan viikkoon. Nauttikaa keväästä! Se on täällä, juuri tällä hetkellä.