Tänään se tapahtui. Mä puin juoksutrikoot jalkaan ja päätin lähtee kokeilemaan hölkkäilyä. Polarin sykemittari ranteeseen ja toppi päälle. Niin mahtavaa, kun ei tartte pukee hulluna päälle, että voi lähtee ulos. Yks parhaita asioita keväässä. :)
Eilen olin saanut jo vähän tuntumaa hölkkäilyyn Kaupin kuntokolmosella, kun hyödynsin työsuhde-etujani ja vein osan kasien liikuntaporukasta kävelemään Kauppiin. Tunnustelin silloin miltä lenkki tuntuu ja tuntuihan se.
Onpas muuten "vähän" lenkkimaisemat muuttuneet tässä 6 viikon tauon aikana. Kattokaapa ite. Tein viimeisen lenkin ennen "loukkaantumista" 3.4.13 ja tämä kuva on siltä aamulta. Otin vertailukuvan tämän päivän lenkiltä. Kyllä näissä maisemissa kelpaa juoksennella. Aikamoinen muutos. Niin makeeta!
askelpituuden sen mittaisena, ettei tule jalkoja liiaksi ojenneltua. Vauhti ei todellakaan päätä huimannut ja valokuvailinkin siellä matkalla aina silloin tällöin. Mutta silti aivan käsittämättömät sykkeet! Ei vaan voi ymmärtää. Ihan jäätävää. Ilmeisesti aineenvaihdunta kropassa on ihan tukossa ja kroppa sitä myöten kanssa. Lenkillä ei tullut edes hiki, mutta silti sykkeet näyttää siltä kuin olisin vetänyt ihan kieli vyön alla. Noihin sykkeisiin voi myös syynä olla kipulääkekuurin vaikutus ruokatorveen, joka puolestaan tuntuu oireilevan ja odottelevan tasaantumista taas. Lisäksi päättelin lenkin kulusta ja tuntemuksista sen verran, että sykkeet korreloivat jollain lailla kiputuntemusten kanssa. Pystyin hölkkäilemään vajaan 3km, ja loput 4km lenkistä kävelin hitaasti. Ylämäessä joutui pysähtymään välillä, kun hidas kävelykin teki kipeää. Aikas rauhassa tässä saa ottaa..Ärsyttävän hitaasti. Kivun rajoissa.
Magneettikuvien ottamiseen menee vielä jonkin aikaa, koska korvausasiat pitää saada ensin kuntoon. Tosin tänään lenkillä mietin, että saattaa olla, että tähän tulee vauhtia myös, kun tämä liikkuminen ei mene niinkuin pitäisi. Toivottavasti ei tarvitsisi ainakaan itse niitä kuvia maksaa. Olin saanut väärät ohjeet työterveydestä hoitopolun osalta, joten saapa nähdä kuinka tässä käy. Mutta siinä tapauksessa, että niin käy, aion silti ne kuvat ottaa. Kivut on sitä luokkaa, että ei tämäkään normaalia ole ja syy on hyvä selvittää. Verikokeita otetaan myös tässä vielä ennen niitä magneettikuvia, että josko sieltä sitten jotain selviäisi. Saapa nähdä.
Iloinen olen kuitenkin siitä, että voin olla liikkeellä. Ens viikolla voisi koittaa pyöräilyä ja ehkä yhtä-kahta lenkkiä. Kuntosalia voisi sitten harkita ehkä sitä seuraavalla viikolla, jos se vaan vielä silloin onnistuu. Vähän tässä on sellaset fiilikset, että vielä tässä lepojakso tulee, mutta siihen saakka yritän nauttia tästä vihreydestä, hiekan rapinasta lenkkareiden alla, ruohonleikkurin bensan ja vastaleikatun ruohon tuoksuista, ihanista keltaisista kukista, kevään energiasta, solisevista puroista, linnun laulusta, auringosta, lempeästä tuulesta & "vauhdin tunteesta" käsivarsilla ja näistä valtavan ihanista kevään viikoista. Vuoden ehdottomasti parasta aikaa <3
Ps. Kiitos kaikille lukijoille. Blogin sivua on avattu jo huikeet 9000 kertaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti