Syksy on alkanut tosi kiireisenä töiden merkeissä. Ensimmäiset hojksit on pidetty ja ensi viikko täynnä palavereja aina iltoja myöten. Pitkää päivää, mutta onpahan sitten ne tältä vuodelta taas tehty. :) Olen iloinen, että lantio on kestänyt kohtuullisen hyvin arkea. Viime viikko sujui tosi hyvin, tällä viikolla kipuja on ollut enemmän, mutta ne eivät ole yltyneet kuitenkaan koviksi. Pukiessa tuntuu taas vähän, mutta edelleen voi seistä ja pukea. Hyvä niin!
Kuntoutumisen suhteen on edessä pieniä valopilkkuja. Olen ehkä onnistunut hankkimaan tähän oman elämän takaisin metsästykseen joukkuevahvistukseksi 2 hyökkääjä, joiden kärjellä hyökätään nyt kohti tätä lipevää, mahdotonta vastustajaa.
Olin yhteydessä Rauno Kokkoon, joka työskentelee Fressin yksilöliikuntavastaavana. Hän on koulutukseltaan fysioterapeutti. Olen aiemmin tavannut hänet tutustumiskäynnin puitteissa keväällä 2012 silloisella Sykkeellä (nyk. Fressi) ja hänen asiantunteva ote työhön jäi mieleeni. Tästä syystä olin sähköpostitse yhteydessä häneen ja sovimme tapaamisajasta. Tapasin Raunon eilen ja keskustelimme pitkään tilanteestani. Odotetusti huomasin, että olen melkoisten haasteiden edessä mitä kuntoutukseen tulee.
Isoin ongelma on tällä hetkellä se, etten tiedä varmaksi mistä ko. vamma on syntynyt. Tämä vaikeuttaa kuntouttamisen aloittamista ja sen suunnittelua. Syy pitäisi saada selville, jotta liikkumista aloittaessa vamma ei uusisi heti. Riski uusiutumiseen on joka tapauksessa läsnä. Syitä pohtiessa on jokainen tullut siihen lopputulokseen, että kyseessä on todennäköisesti monen tekijän summa. Jalka on kokenut elämän aikana yhden autokolarin, ja pari muuta traumaa, joten niistä jostakin on voinut jäädä jotakin joka liikunnan kautta sitten on pahentunut ajan myötä. Syy voi löytyä myös tanssitaustasta ja tanssin loppumiseen liittyvistä asioista. Todennäköistä on, että syytä ei koskaan saada selville kokonaan, mutta ehkä kroppa raottaa meille jossain kohtaa tätä salaisuuden verhoaan.
Toinen ongelma on alue (vasen etulantio), jolla rasitus osteopatia sijaitsee. Alue vaikuttaa moniin lihaksiin vatsan ja jalan alueilla. Lisäksi kohdallani oleva rasitusvamman alue on ilmeisen harvinainen. Kokeneempikaan fyssari tai lääkäri ei ole tällaiseen törmännyt ja kuntoutus tulee olemaan tod.näköisesti melkoista hakuammuntaa. Lisäksi kuulostelin, että kuntoutusaika tulee olemaan melko pitkä. Esim. pyöräilyn kokeileminen aloitetaan 5min mittaisista kokeiluista. Liikekokeilujen jälkeen jäädään aina kuulostelemaan, miten kroppa sitten reagoi.
Olen tosi tyytyväinen, että hankkiuduin Raunon puheille. Rauno myönsi tilanteen vaikeuden heti ja oli valmis ratkaisemaan ongelmaa kanssani. Ennen kuntoutusta pitäisi löytää jonkinlainen ajatus siitä, mikä vamman kropassa aiheuttaa. Rauno ohjasikin minut ilmeisen asiantuntevalle osteopaatille, joka mahdollisesti voisi auttaa minua tässä syyn etsinnässä.
Tänään olenkin ollut puhelinyhteydessä Marko Panuun, joka on osteopaatti (amk) ja urheiluhieroja. Hän työskentelee Tampereella ja lisäksi lentopallomaajoukkueen mukana. Pitkän puhelun jäljiltä minulle tuli tunne, että nyt on apua tarjolla. Se saa minut liikuttumaan helpotuksesta. Ehkä sittenkin on joku joka voi auttaa eikä tätä taistelua tarvitse käydä ihan yksin. Aika on nyt varattu reilu viikon päähän maanantaihin. Silloin katotaan mitä kropasta löytyy. Lisäksi Marko lupasi ohjata minut Tampereella askellukseen erittäin hyvin perehtyneen henkilön puheille, mikäli tuolla Markon käynnillä ei mitään selittäviä tekijöitä löydy.
Erityisen hyvää tässä on myös se, että Rauno ja Marko pystyvät tekemään yhteistyötä, mikäli siihen on tarvetta. Nyt on taas jotakin mitä odottaa ja asiat liikahtavat taas pikkusen eteenpäin. :)
Joka tapauksessa nyt metsästetään sitä mun entistä elämää takaisin tosissaan. Vaikka tosi väsyttävää tämä on, en ihan hevillä ole valmis luovuttamaan, joten katson jokaisen kortin, josta uskon apua olevan. Nyt näyttää hyvältä. On ainakin kortteja, joita katsoa.
Kuntoutuksessa onkin tavoitteena palautella arki ja arkiliikunta tähän kuvioon niin, että kivutkin sitä myöten häviäsivät pikkuhiljaa. Ehkä puolen vuoden päästä (oma arvio) voidaan olla siinä tilanteessa, että liikkumisen suhteen puhutaan jonkinlaisesta liikunnasta. Pääasia itselle olisi, ettei paino nousisi enää ja henkisesti tulisi voimia takaisin, kun tämä ei tuntuisi enää niin loputtomalta ja lohduttomalta. Kuntosalille paluu tapahtunee mahd. syyskuun puolen välin jälkeen, jos vaan kaikki menee nyt hyvin.
Nostetaan peukut pystyyn, että tulevaisuudessa kortit olisivat myönteiset, kuntoutuminen tapahtuisi toivotulla tavalla ja tässä oltaisiin voiton puolella vuoden vaihteessa. Onnea on, etten tiennyt 3.4. mikä minulla oli edessä. Jos joku olisi ennen lenkkiä kertonut, etten liiku seuraavaan puoleen vuoteen, en olisi uskonut. Niin se elämä vaan yllättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti