Niinpä. Sitä tässä on toivonut itsekin. Toive on tosin kaksiteräinen miekka. Saa nähdä kuinka naisen käy.
Tänään on kerrottavana hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät ensin.
Kipualue on pysynyt koko kesän samana, vaikka kivun määrä aluella on vaihteleva.
Toinen hyvä uutinen on se, että rasitus osteopatia paranee. Yksikään ei ole kuulemma jäänyt parantumatta, vaikka paraneminen pitkään veisikin. :)
Pääsen harjoittamaan nauruterapiaa töihin. Saan nauttia kollegojen ja mikä parasta, omien oppilaiden, seurasta. Arkirytmi ja ihmiset ympärillä ovat mukavaa vaihtelua tähän kipujen sävyttämään paikallaan olevaan kesään verrattuna. Teen tämän vaihtokaupan enemmän kuin mielelläni.
Huonot uutiset sitten.
3.8. tuli kuluneeksi 4kk kipujen alkamisesta. (Jälkikäteen aika pitkä aika kivun kanssa elettyä aikaa. Onneksi en tiennyt sitä niiden alkaessa, kuinka pitkä matka olisi edessä eikä toistaiseksi loppua ole näkyvissä ...) Eturamuksen ja lantion liitosten rasitus osteopatia ja lähentäjän tulehduksen paraneminen ei ole sujunut toiveiden mukaan ja paranemisprosessi on pitkittynyt oletettua pidemmäksi. Uusia kuvia ei toistaiseksi oteta, koska niissä tuskin olisi suuria poikkeavuuksia kesäkuun alkuun verrattuna. Paranemista on kuitenkin tapahtunut, vaikka luun pinta sekä etulantioon kiinnittyvä jänne ovat käsin kosketettaessa selkeästi kipeät. Pystyn kuitenkin jo kävelemään suurimpana osana päivistä lyhyitä askelia joko melko hyvin tai hyvin, pystyn pukemaan seisaaltaan joko ilman kipua tai pienen kivun kanssa, en ole viikkoon herännyt yöllä jalan särkyyn jne.
Olemattomasta liikunnasta kipualue ärtyy vielä paljon. Tullessaan ja ollessaan kipu tuntuu 3 alueella. Vasemman jalan reiden yläosa tuntuu siltä kuin sitä revittäisiin irti häpyluusta, etulantion luista ja alueella oleva jänne viiltelee. Tämä kipualue säteilee tod. näk. selkään ja lantion oikealle puolelle. Pakaran ja reiden kiinnityskohdissa tuntuu myös repivää kipua. Kolmas kipualue on vasemman reiden syvän lähentäjän alueella, joka säteilee vasemman jalan sisäreiteen. (Kuvaus kipualueista syystä, että tiedän lukijoissani olevan ihmisiä, jotka etsivät kipeästi tietoa rasitus osteopatiasta, eivätkä sitä välttämättä helposti löydä). Liikkumisen jälkeen kipu kovenee pikkuhiljaa n. 4 tunnin jälkeen ja kestää kovana noin vuorokauden. Tämän jälkeen kipu hellittää pikkuhiljaa seuraavan parin päivän ajan, jolloin liikkuminen on hidasta, kivuliasta ja näyttää ulospäin raskaana olevan naisen vaappumiselta. Arjessa tällä hetkellä kipu tuntuu lähes tauotta lievempänä pakaran alapuolella sekä lantion sisäkaaressa.
Hoitosuunnitelmaa tehtiin tänään yhdessä lääkärin kanssa. Töihin menen maanantaista alkaen (joka on hyvä uutinen ;) ). Arjessa liikutaan kivun asettamissa rajoissa elokuun ajan sen verran kuin normaalisti ihminen arjessaan liikkuu. Nostelua ja kantamista ei tarvitse erityisesti vältellä. Vielä ei kuitenkaan liikuta liikunnan ilosta. Tulehduskipulääkettä otetaan seuraavan 2 kuukauden aikana 1 päivässä tarvittaessa, mutta varsinaista kuuria ei nyt oteta, sillä lääkeaine aiheutti aiemmin huimausta.
Syyskuussa saa liikuntamäärää nostaa pikkuhiljaa. Vielä ei saa kuitenkaan juosta. Mikäli kivut ovat poissa lokakuun alkuun mennessä, uusia magneettikuvia ei tarvita. Mikäli tilanne on kuitenkin lokakuussa vielä se, että alueella kipuja on tai että arki töissä käy liikkumisen suhteen mahdottomaksi jo aiemmin, otetaan uudet magneettikuvat. Tällöin pohditaan tarvittaessa tarkemmin rasitus osteopatian / luuödeeman(?) syntymekanismia ja syitä. Lokakuussa tulee kipujen alkamisesta kuluneeksi 6kk, jolloin paranemisprosessi on pitkittynyt jo melko paljon.
Kivuttoman liikkumisen saavutettuani voin olla yhteydessä fyssariin, joka voi tehdä arviota raajojen liikemekanismeista, kropan liikkuvuudesta jne. Fyssari antaa ohjeita kuntouttavan liikkumisen suhteen.
Eli: kaikesta tästä voimme päätellä, että eihän tämä nyt ole mennyt kuin Strömsössä. Mutta paremmalla tiellä ollaan jo. Tärkeintä on pitää mieli positiivisena, päästä palauttelemaan arki normaaleihin uomiin ja nauttia niistä asioista mitä voi tehdä.
Hiljaa hyvä tulee. Uskotaan siihen.
Nyt nauttimaan vielä muutamasta viimeisestä lomapäivästä!
Tykkäys hyville uutisille ja höh huonoille! Oit kyllä sitkeästi jaksanut tsempata näin pitkän ajan (onneksi sitä aikaa ei etukäteen tiedä)! Tiedän kokemuksesta, että arki on aika hitsin hankalaa, jos ei pääse liikkumaan!
VastaaPoistaKovin tutuilta kuulostaa nuo kipuilut. Siis että joskus kipua on enemmän ja joskus taas vähemmän ja että liikunnan jälkeen kipeytyy just tolleen viiveellä. Sitten mä hölmö kuvittelen, et alkais olla jo parempi, kun levon jälkeen tuntuu hyvältä. Esim. eilen mulla oli hyvä päivä, tänään sitten ei-niin-hyvä.. Koita siinä sitten tarkkailla, että mihin suuntaan kokonaistilanne menee!
Mäkin alan olla vähän levoton jo välillä tämän vaivan kanssa, kun tuntuu, ettei eteenpäin mennä ollenkaan. Lonkan mä ymmärrän, että se ottaa aikaa, mut jotenkin olisin toivonut nilkan olevan nopeampi. Mutta eipä auta kuin odotella. Lääkärihän alunperin ennusti kovin paljon lyhyempää paranemisaikaa, mutta kroppa päätti toisin..
Tsemppiä! Ja kiva, että pääset töihin! Mä oon sun kanssa niin samaa mieltä tuosta, et pakko vaan pyrkiä olemaan positiivinen, vaikka se välillä vaikeaa onkin!