Mahdoton tehtäväkö?

Tämä viikko ei ole ollut viikko helpoimmasta päästä eli ei tää ruusuilla tanssimista kyllä aina ole. Elämä heitellyt laidasta laitaan ja erilaiset asiat ärsyttäneet enemmän tai vähemmän. HCR -projektini puolesta viikko on tuntunut ihan katastrofilta. Työelämän ja treenin yhteensovittaminen, ruuan tekeminen klo 21.30 jälkeen seuraavaksi päiväksi ei vois kiinnostaa vähempää ja kauppaankaan ei oikein meinaa ehtiä vaikka ne on auki 21 asti. Missä on vika? Tunnelmiin nähden toteutukseen voi olla kohtuullisen tyytyväinen. Takana on 2 pikkulenkkiä ja 2 salitreeniä. Huomenna on edessä vielä pitkä aamulenkki ja iltapäivällä salitreeni.

Torstaina Petterille soitellessa kerroin, että nyt tuntuu siltä, että mikään ei oikein suju. Kerroin, että vaikka itse yrittää pitää pyörät pyörimässä heitellään sinne rattaisiin nyt urakalla kiviä. Ihan kuin joku yrittäisi saada mut lannistumaan. Yhtenä esimerkkinä työlämä asettaa kohtuuttomia työajan venymisiin liittyviä paineita, eikä se tunnu hyvältä. Yritän kovasti asettaa työajoilleni rajoja, mutta huomaan että työelämä kohtelee näiltä osin ihmisiä eri tavoin. Mikäli olisin perheellinen, voisin sanoa, että: "Minun pitää olla hakemassa lapsiani hoidosta viimeistään klo 16.30. Eli en voi olla klo 16 jälkeen töissä." Tämä selitys hyväksyttäisiin ilman mutinoita. Mutta jos totean, että "Minun pitää lähteä kotiin viimeistään klo 16 ollakseni esim. kokouksessa tai muualla." ei tätä selitystä välttämättä ymmärretä vaan annetaan ymmärtää, että olisiko tehtävissä jotakin niille omille menoilleni ja voisinko järjestellä vapaa-aikani muulle ajalle. Pois töiden tieltä. (ei opetusalalla työskenteleville tiedoksi:  esim. palavereista ei opettajalle makseta mitään lisiä, ylityökorvauksia tms. Kaikki ylimääräinenkin palvelu kuuluu tässä ammatissa peruspalkkaan kellonajasta välittämättä) Palaveripäivinä työaika saattaakin venyä 10-11h päiväksi. Huomaankin, että salakavalasti töitä hiipii kalenteriin jäätävä määrä oppituntien ulkopuolelle (enkä nyt tarkoita tällä oppituntien suunnittelua, kokeiden tekemistä/tarkastamista jne. jotka hoidetaan aina niiden ulkopuolella ja kuuluu peruspalkkaan) ja syrjäyttää sieltä pois aikaa treenaamiselta vaikka olisin sen sinne merkinnyt. Kuluneen viikon aikana näin on käynyt töiden takia 2 päivänä viidestä. Ensi viikolla jälleen ainakin kerran. Huomaan itse olevani tilanteissa se joka joustaa, ja joka työntää omat tarpeet/kivat tekemiset pois muiden tieltä. Tämä aiheuttaa mm. projektin suhteen stressin ja kiukun tunteita. Ei tunnu mukavalta lähteä puolivoipuneena treenailemaan klo 20 jälkeen lenkkipolun pimeyteen tai salillekaan. Jossain välissä olisi syötäväkin.
Myös tunne siitä, että pitää kynsin hampain olla puolustamassa ja perustelemassa oikeutta omaan vapaa-aikaan, on rassaava. Tätä rajausta on edelleen harjoiteltava ja opeteltava sanomaan tiukat rajat omalle työajalleen, jotta se ei nielaise liian isoa palaa vuorokaudesta. Aikaa pitää kuitenkin jäädä omille sosiaalisille suhteille, treenille, ruokailulle ja levollekin, jotta työn jaksaa tehdä laadukkaasti silloin kun on työn aika. Mielestäni 8-9 tunnin työpäivät pitäisi riittää, myös tällä opetusalalla. Ihan jo siitäkin syystä, että 5-7h tehdään intensiivisesti oppilasryhmän kanssa ilman taukoja aamun klo 8 alkaen ihan joka päivä.

Viikon ajalle on kertynyt myös tuhat pientä ärsyttävää/harmittavaa asiaa, jotka ovat saaneet minut ilmeisesti nielemään kalaöljykapseleiden tilalta purkillisen stressihormoneja. Silloin voi yksikin hyvä asia tuntua paremmalta kuin muina hetkinä. Sain kehuja tehdystä työstä torstaina, joista tuli tosi hyvä mieli.  Tästä kiitin palautteen antajaa perjantaina, että tuntuipa se hyvä palaute kivalta. Aikuisten elämässä usein unohdetaan kehua tai kiittää toista siitä työstä, huomioinnista tms. jonka toinen on tehnyt. Päätin, että yritän muistaa kehua ihmisiä aina kun se vain on mahdollista. Kuka tietää, koska se hyvä palaute tuleekaan tosi tärkeään paikkaan. Henkilökohtaisesti torstaisella palautteella ei olisi voinut olla enempää tilausta.

Eilisiltana hyvää fiilistä haettiin Erinin keikalta. Ihan mahtava tunnelma ja ihana Erin.
http://www.youtube.com/watch?v=MxvUeeIh4y8
Kiitos tästä mahdollisuudesta ja syvällisistä keskusteluista illan seuralle!!! :)
Mahtava ilta päätyi...Tammelan nakkikioskille puolen yön paikkella. KYLLÄ. Nakkikioskille. Mä ja mun ystävä ei taideta ihan olla niitä ekoja ihmisiä, joiden oletetaan olevan perjantain nakkikioskin JONOSSA. ;) Mä olen tainnut makkaraperunat syödä viimeksi joskus 2000-luvun alkupuolella. Naurettiinkin ystäväni kanssa, että siellä sitä oltiin parkeilla perjantai-iltana syömässä makkaraperunoita. Auton ikkunatkin oli niin huurussa ruuan höyrystä, että ihan huvitti. Mutta kyllä maistui, ja lenkki kulkee niillä kaloreilla vielä huomennakin. ;) Voin luvata kuitenkin, että ei tästä kyllä tapa tule, vaikka ne syntisen hyviltä maistuivatkin. Tais olla nälkä.

Tänään purin salilla stressiä ja viikon harmituksia painoihin. Ensin juoksua matolla 8,5km/h vauhdilla 20 min. Tämän päivän ohjelma:
4x15toistoa65kg/70kg jalkaprässit.
yhden jalan jalkaprässi 4x15toistoa 35kg
alataljasoutu 15 toistoa 20kg, sitten 2x10toistoa 25kg ja loppuun 15 toistoa 20kg
supersarja: 15 etukyykky+pystypunnerrus 4kg käsipainoilla sekä hoover 60sek x4. Kierrokset putkeen ilman palautusta.
5kg käsipainot pystypunnerrus penkillä istuen x10-15 x4
supersarja: hyvää huomenta 5kg käsipainot olalla x15 +kahvakuulaharjoite 6kg kuulalla. x4. Palautus sarjojen välillä.
ylätaljan ristiveto 20kg kahdella kädellä 15toistoa/kylki. 3 kierrosta /puoli.
venyttelyä

Salilta lähteissä ei päätä kiristänyt yhtään niin paljon kuin sinne mennessä. Endorfiinit olivat tehneet tehtävänsä ja treeni mennyt perille.