Ny ratkes

"Korvat muuttuu koristeeksi."
"On kuin gramofonineulalla rokotettu" "puhuu kuin papupata"
"Ihan pihalla."

Onko näistä jokin ehkä tuttua?

Minulla oli tänään ilo olla kuuntelemassa 7 tunnin ajan Anita Puustjärven luentoa aiheesta ADHD ja muut neuropsykiatriset oireyhtymät lapsuudessa ja nuoruudessa. Anita Puustjärvi on lastenpsykiatrian ylilääkäri ja ilmeisen hyvä sellainen. Harvoin kuulee näin hyvää pitkää luentoa, jolla jaksaa olla hereillä. Luennoitsija kertoi asioista ymmärrettävällä tavalla ja toi uutta tutkimustietoa ansiokkaasti aiheen tiimoilta. Uusia, mielenkiintoisia asioita itselleni olivat mm. toiminnanohjauksen jaottelu kylmään ja kuumaan toiminnanohjaukseen, geenin epigeneettinen osa, eustressi ja distressi, DSM IV -luokitus, erilaiset yksityiskohdat genetiikassa esim. ADHD:n taustatekijänä, tarkemmat tiedot lääkehoidon vaikuttimista ja peilisoluverkoston asiat. Paljon mielenkiintoista sisältöä, joka nosti lisää kysymyksiä sekä tiedonhalua nepsy-asioihin. Hurjan hyvä päivä!

Tämäkin päivä vahvisti sitä, josta jo aiemminkin olen tainnut kirjoittaa. Kaikki ihmiset, siis ihan kaikki, hyötyvät siitä, että elämän rutiinit ovat kunnossa. Eli omassakin projektissani kohti HCR:ää on lähdetty aivan oikeista lähtökohdista rakentamaan tätä kokonaisuutta. Kaikessa valmennuksessa tulisi lähteä rakentamaan perustuksia riittävän yöunen, säännöllisten ruokailujen sekä riittävän liikunnan pohjalta. Näillä asioilla voidaan vaikuttaa mm. stressin laatuun ja määrään, aivojen toimintakykyyn (suunnittelu, harkinta jne.) ja vireystilaan. Näillä ihmisen toimintakykyyn vaikuttavilla tekijöillä on iso merkitys siinä, ollaanko menossa kohti haluttua tavoitetta vai ei. Silloin kun kyseessä on tilanne, jossa ihmisen perustarpeet ovat vajaat, ei ihmisen toimintakykykään voi yltää parhaaseen mahdolliseen tulokseen.

Itse onnistuin koulutuspäivistä huolimatta pitämään huolta omasta ruokailurytmistäni. Aamupala tuli nautittua kotona ja siihen kuuluva kahvi koulutuksen aluksi, lounas tuli talon puolesta ja päiväkahvilla proteiinipatukka maistui. Maanantain pitkän päivän takia jouduin tekemään luovia ratkaisuja syödäkseni toisen ruokani järjellisissä aikarajoissa. Näin ollen kylmälaukkuun aamulla pakkautui 200g lohi-makaroni-fetasalaatti. Niin maanantaina kuin tiistaina kotona olen ollut vasta klo 21 jälkeen, jolloin on vuorossa ollut iltapala. Päivän aikana vireystila on ollut hyvä ja väsy alkanut iskeä vasta kotiin tultuani. Se on asia, jota onkin odotettu. Ilmeisesti pikkuhiljaa tehty työ alkaa kantaa jonkinlaista hedelmää. Koulutuspäivien istumisen jälkeenkin on ollut hyvä olla ja kokoukset on pystynyt hoitamaan vielä kohtuullisella vireystilalla tauottomista päivistä huolimatta. Saatan jopa olla hieman ylpeä itsestäni.

Tänään tosin ansaitsin ihan oikean palan kermakakkua vuosikokouksessa. Jätin taakseni 4-vuotisen aktiivisen järjestöuran johtotehtävissä, joten sen kunniaksi ansaitsin oman palani. Nyt pieniin, suuriin saappaisiin astuu uusi henkilö, jolle toivon kovasti onnea ja menestystä uudessa pestissään. Omassa kirjassani kääntyy puolestaan uudenlainen sivu, jolle mahtuu aiempaa enemmän liikuntaa, ratkesta (ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja-koulutus) ja koulutuspolitiikkaa. Näillä mennään.

Aamusta Petterin kans Fressille kohnottaan!!! Ja ehkä siihen luxus-hierontatuoliin. Keskiviikkoaamut on muuten saanu ihan uutta sisältöä.