Jälleen aikainen aamu pikku-Saaran kera. Ihana pikkuinen. Varastanut niin koko kummitädin sydämen.
Aamupalan jälkeen mä vetäsin latukartan esille ja tutkin sitä yhdessä siskon miehen kanssa. Pienen tuumailun jälkeen juoksukamat niskaan ja nanogripit Levin laduille. Korvissa soi Cheek ja Vain elämää. Ja kyllä kuulkaa hiihto maistu! Voisin tähän kohtaan mainita, että en ole koskaan kuvitellut tykkääväni hiihtämisestä. Nyt on sekin ihme nähty. Oioi, mitkä ladut! NIIN HUIPPUA! Kiitos siis Tomille joka yllytti ne sukset jouluna hankkimaan!!! Muutenkin tässä tämän vuoden projektissa on tullut ylitettyä itsensä tosi monessa asiassa. Pitäisi vain enemmän kyetä ajattelemaan asioista positiivisella ja "mä pystyn siihen" -asenteella. Silloin kaikki on mahdollista. Jopa siis hiihdosta tykkääminen. Allaolevassa kuvassa mäki, jossa todella onnen kyynel putosi kaulukseen. Niin hyvät fiilikset pystyi mäestä irrottamaan. Kyllä näissä maisemissa kelpasi hiihdellä. Lenkin mitaksi tuli reilu 11km ja keskivauhti 8km/h.
Päivälliseksi oli isän tekemiä lihapullia. Niitäkään ei kyllä voita mikään. Lihapullien kylkeen tein melkoisen salaatin, jota oli sitten vielä hyvä käydä sulattelemassa kävelylenkillä. Suuntasin kävelemään Rusinan (koira :D ) kanssa. Reipashenkiselle kävelylenkille tuli mittaa 7km.
26.2. tiistai
Päivässä oli kovasti lähdön tunnelmaa. Aamu meni Saaran kanssa touhutessa. Aamiaistouhujen jälkeen pakkasin Saaran ulkovaatteisiin ja makuupussissa vaunuihin. Itselle jälleen lenkkikamat niskaan. Kävelylenkin puitteissa aamulenkki kauppaan ja takaisin. Matkaa reilu 7km. Aika kovin otti lenkki käsiin ja jalkoihin. Huomasin, että lähipäivien aktiivinen liikkuminen painoi lihaksissa yllättävän paljon. Lenkillä kävi kuitenkin mielellään saamassa tätä valohoitoa. Niin mahtavaa!!
Aamulla harmitti, että oli päättänyt jättää laskettelun väliin. Olin aiemmin todennut, että 3h laskettelujen takia ei kannattaisi rinteeseen lähteä jonottelemaan. Aamulenkiltä palattuani kuulin kuitenkin, että tuulen takia oli suuri osa hisseistä kiinni. Joten eipä se sitten jäänyt sen enempää harmittamaan, ens kerralla sitten. :)
Iltapäivällä käväisin Lapinkylässä kuvaamassa poroja ja maisemia. Aika hauska paikka esim. hiihtokohteena.
Mikäli olisin ehtinyt tällä matkalla viettämään enemmän aikaa Levillä olisin ehdottomasti hiihtänyt vielä Levin huipulle, Luvattuun maahan sekä sinne Lapinkylään. Tosi hyvin hoidettuja latuja ja ihanaa tunnelmaa. Ei vois parempaa olla! Vikana päivänä huomasin, että tarjolla olisi ollut myös kävelylenkkejä maastossa. Nekin olisivat olleet ehdottomasti näkemisen arvoiset. Lisäksi huonolla ilmalla olisi ollut kiva käydä porukassa vaikka keilailemassa tai nauttimassa jostain ihanasta hemmotteluhoidosta.
Täytyy kyllä todeta, että Levi yllätti minut monipuolisella aktiviteettitarjonnalla. Rinteet ja ladut ovat huippukuntoiset, lumi puhtaan valkeaa ja kävelytiet lähes roskattomat, aktiviteetteja on tarjolla perheen pienemmillekin ja laskettelun lisäksi ympäristössä on monipuoliset liikuntamahdollisuudet (jopa tosi hyvältä näyttänyt kuntosali) sekä houkuttelevia hemmottelumahdollisuuksia. Ehdottomasti suosittelen kaikille hiihtolomakohteeksi!
Lounaan jälkeen lähdin vielä ulkoiluttamaan mun uskollisen ystäväni. Nautin täysillä vielä viimeisistä puhtaista lumista, hiljaisuudesta sekä lomatunnelmasta. Rentouttava loma, leppoisa Levi.
Kotiin paluu sujuikin sitten varsin värikkäissä tunnelmissa tässä "nykyaikaisessa" VR:n makuuvaunussa. Huh huh. Mut saipa nukuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti