Juoksu -totta vai tarua?!

Juoksu on edullinen harrastus.
Sekä että. Totta ja tarua. Aloittaessani harrastustani kuvittelin lähteväni mukaan edulliseen harrastukseen. Toki tämä sitä onkin, jos vertaa moneen muuhun lajiin. Olen kuitenkin todennut, että mitä enemmän juoksee, sitä enemmän tulee tarvetta hankkia erilaisia varusteita, jotta harrastuksesta tulee miellyttävää. Ensimmäisen vuoden aikana harrastusmaksuja on tullut yllättävän paljon. Tällöin pitää priorisoida, mistä haluaa aloittaa. Kerron omista hankinnoistani, ja mitä mieltä niistä jälkikäteen olen.
Juoksulenkkarit. Juoksulenkkarit ovat jokaisen juoksijan ihan ehdoton ensimmäinen hankinta. Juoksulenkkarin tulee olla kevyt ja jalkaa tukeva. Hyvä lenkkari pehmentää juoksussa saatavia iskuja ja tukee jalan liikettä toivotusti. Itse olen hankkinut tänä vuonna 2 On-Running lenkkarit ja vannon niiden nimeen. On-Running lenkkarit maksavat 170€-199€/pari, mutta tämä investointi kannattaa. Juoksusta on tullut huomattavasti pehmeämpää ja jalat eivät kipeydy samalla tavalla kuin edellisissä lenkkareissani. Lisäksi askellukseni on muuttunut paremmaksi. Asfaltilla juokseminen on näillä kengillä ihan taivaallista.
Talvijuoksua kannattaa harkita, että haluaako juosta sisällä vai ulkona. Ulkojuoksemiseen on myös hyviä ulkolenkkareista, joista voisin mainita esim. Ice-Bugit. Itse en hankkinut vielä talvilenkkareita, koska olen pärjännyt Adidaksen lenkkareilla melko hyvin talven ajan. Vähemmän liukkailla keleillä myös On Running -lenkkarit toimivat hyvin, mutta liukkaille ne eivät todellakaan ole sopivat kengät. Silloin ne on vähän kuin luistimet jäällä.
Juoksuvaatteet. Seuraavaksi investoisin hyvään juoksutakkiin ja juoksutrikoisiin sekä hengittäviin toppeihin ja paitoihin. Juoksu- ja muissakin urheiluvaatteissa käytettävää dryfit -materiaalia ei korvaa mikään. Liikkuminen on ilo, kun kosteus siirtyy iholta pois heti. Ensimmäisen juoksutakkini ja vuorettomat pitkät juoksutrikoot ostin Intersportin alemyynnistä 2 vuotta sitten. Takki oli Asicsin ja trikoot Niken. Olen tykännyt molemmista. Takki on vuoreton, mutta se on täysin riittävä myös talvella. Talven vk-lenkeille puen vain topin tai t-paidan takin alle. Kuuma siellä lenkillä kuitenkin tulee. Mikäli tuulee, laitan alle pitkähihaisen dryfit-paidan.
Kuten tiedätte, kaikkiin urheiluvaatteisiin saisi kulumaan satoja ja satoja euroja. Itse olen ollut varsin tyytyväinen H&M:n urheiluvaatteisiin. Sieltä ostin mm. oranssin juoksutakin (ohuempi kuin Asics), dryfit-paitoja ja toppeja, urheiluliivit, talvijuoksutrikoot sekä sen heijastinliivin. Kaikki huomattavasti halvemmalla kuin mistään muualta. Nuo talvitrikoot ovat olleet käytössä koko talven melkein joka päivä ja hyvin ovat kestäneet. Niillä hintaa oli 29.90€. Eli ei sen niin kallista tarvitse olla.  Lisäksi H&M myy mm. vyölaukkua, joka on tosi näppärä siellä takin, topin/paidan alla. Katsokaahan itse, löytyykö sieltä jotain teidän makuun.
Pipon (paksumpi ja ohuempi) sekä juoksuun soveltuvat hanskat heijastimilla olen hankkinut Stadiumilta. Ne ovat Socin mallistosta. Pipoissa on hauskana yksityiskohtana reikä ponnaria varten. Lisäksi niissä on heijastimet, joka on erittäin tärkeä olla jokaisessa juoksuvaatteessa! Kiinnitä siis heijastimiin huomiota!!! H&M:ltä ostamani heijastinliivi on mielestäni tyylikäs (jos nyt heijastinliivi voi sitä olla) ja se on heijastavaa kangasta kokonaan. Hankkikaahan sellainen itsellennekin, että näytte pimeillä juoksulenkeillä.
Joku on pohtinut mitä sinne HCR:lle pitäisi sitten pukea päälle. Mikäli silloin on peruskeväinen puolilämmin keli, mä aion lähteä taistoon 3/4housuilla ja teknisellä topilla/t-paidalla. Hiukan kylmemmällä kelillä päälle laitetaan korkeintaan se ohuempi juoksutakki. Muuten sinne sulaa ja juoksu ei skulaa.
Sykemittari. Sykemittari on myös hankinta, joka on jokaisen juoksijan hyvä tehdä. Juoksuharrastukseni aluksi hankin Sports Trackerin sykevyön (69€)  ja latasin puhelimeeni ohjelman (ilmainen). Sports Trackerissa oli kaikki haluamani toiminnot sykehälytyksiä lukuunottamatta. Se palveli aloittelijan tarpeita hyvin. Sports Trackerilla voi mitata gps:n avulla juoksuvauhtia ja reittiä, sykevyö mittaa sykkeet ja laskee sitämyöten kalorit. Sykevyö toimi itselläni moitteitta, kun sitä vaan muistaa ladata riittävän usein.
Kilometrien kerryttyä ja talven tullessa kypsyin siihen puhelin kädessä juoksemiseen. Katselin syksyn mittaan erilaisia sykemittareita, jotka sisälsivät gps:n. Halusin erittäin paljon faktaa treenistäni ja muutamat harjoitteeni liittyvät tasavauhtisuuteen, jolloin sykemittarin on hyvä näyttää vauhti. Gps -toiminto tekee usein sykemittarista kalliimman, joten sen hankintaa tuli harkittua aika pitkään. Päädyin hankinnassani Polarin RC3 gps -sykemittariin. Se oli mielestäni sopivan hintainen ja tärkeää oli se, että kello sisältää kaikki hilavitkuttimet. Eli en tarvitse sykesensorin lisäksi mitään muita irtosensoreita! Tämä oli mahdollista Polarin kellossa. Polarin sykevyö ja -mittari on toiminut moitteetta. Ainoastaan minua ärsyttää gps:n hitaus treenin alussa. Paikallaan joutuu ajoittain seisomaan todella kauan ennenkuin kello löytää signaalin. Tämä tilanne ei johdu esim. syrjäisestä seudusta, vaan tämä on havaittavissa mm. Tampereen Kalevasta lenkkiä aloittaessa. Tällöin gps-signaalin löytyminen saattaa kestää useita minuutteja. Mikäli kello on jatkossa kovin hidas tarvinnee olla yhteydessä Polarille.
Polarin ja Sports Trackerin ohjelmat ovat helppoja käyttää. Tosin pidän Sports Trackerin ohjelmasta enemmän, kun puhelin lähettää treenin tiedot palvelimelle automaattisesti. Polarissa pitää kello tyhjentää palvelimelle usb-kaapelin avulla. Kummastakin ohjelmasta pystyy jakamaan treenejään kavereiden kanssa niin halutessaan. Molemmat ohjelmat sekä Polarin laite on helppokäyttöisiä. Eli rohkeasti vaan kokeilemaan. Polarissa toki on melko miehekäs ulkoasu, mutta sen ei kannata antaa häiritä!

Juoksuharrastuksen kehittyessä ja juoksukilometrien karttuessa juoksuharrastus voi muuttua hierontojen jne. kehonhuollon myötä myös melko tyyriiksi harrastukseksi.

Juoksu on harrastus, joka on helppo rytmittää omien aikataulujen mukaiseksi.      
Totta. Väite on totta moneen muuhun harrastukseen verrattuna. Juoksemaan voit lähteä omalta kotiovelta aina kun haluat. Juoksukouluihin osallistuminen tekee harjoittelusta säännöllisempää, mutta silti voit ajoittaa harjoituslenkit omaan aikatauluusi sopivaksi. Eli lenkille vaan!

Jos itsellä ei ole tieto siitä, miten sitä treeniä kannattaisi alkaa kokeilemaan, katsohan ilmaista treeniohjelmaa aloittelijalle, vähän harjaantuneemmalle hölkkäilijälle  ja harjaantuneelle juoksijalle .
Tai ilmoittaudu Pro-Energyn juoksukouluun facebookissa! Mä olen jo niin tehnyt. :)

Juoksu on yksinäinen harrastus.
Tarua. Väite on totta, jos sen haluaa niin nähdä ja kokea. Itselläni oli aluksi kynnystä lähteä muiden kanssa juoksemaan. Pelkäsin, että muut menevät kovempaa kuin minä tai muut joutuvat himmaamaan tahtiaan takiani. Siksi en halunnut juosta ryhmässä ollenkaan. Sen ilmoitin myös ensimmäiseen juoksukouluun osallistuessani. :D Tämä pelko ja olettamus paljasti siis tietämättömyyteni suhteessa juoksuun. Suurin osa lenkeistä tehdään pk-lenkkinä, jolloin lenkin hitaus ei haittaa myöskään ns. parempaa juoksijaa. Hanna -ystäväni seurassa juostaan minun pk-rajojeni puitteissa ja parin muun kaverin seurassa hölköttelen heidän reippaan kävelyn tahdissa. Näin lenkkejä voi tehdä erilaisella intensiteetillä, mikä on myös erittäin hyvä asia! Yllättävää onkin ollut se, että juoksua pystyy tekemään sellaisella tasolla, että itsestä tuntuu, että juoksua voisi vaan jatkaa, jatkaa ja jatkaa. Onnistunutta pk-treeniä.
Seurassa juokseminen auttaa myös vauhtikestävyyslenkkien vauhdin ylläpidossa. Seurassa on vaikea himmata vauhtia ilman syytä ja usein venyykin parempiin tuloksiin. Eli suosittelen seurassa juoksemista!!!
Toisinaan on kuitenkin kiva lähteä itsekseen juoksentelemaan ja nauttimaan luonnosta, hiljaisuudesta, väreistä, kauneudesta, omista ajatuksista ja ajasta vain itselle. Silloin lenkillä ei tunne olevansa edes yksin.

Juoksusta on tullut elitistinen harrastus.
Totta ja tarua. Mielestäni juoksu on kaikkien ulottuvilla oleva harrastus. Olen kuitenkin kuullut väitteitä tästä elitistisyydestä. Ja toisaalta se pitänee paikkaansa. Juoksun ympärille on kehittynyt valtava trendi-ilmiö, joista kertoo lisääntyneet juoksutapahtumat, juoksukoulut, mainosten varusteet jne. Juoksun ympärillä pyörii valtava määrä bisnestä tällä hetkellä. Juoksijan tulee olla kulutustietoinen ja määrätietoinen omien kulutushalujen suhteen. Juoksuun hurahtaa yllättävän helposti, jolloin myös tämä varusteiden ym. oheistuotteiden hankinta saattaa lähteä lapasesta.  Eli toisaalta juoksusta on tullut trenditietoinen laji, joka saattaa vaikuttaa ulospäin jopa elitistiseltä kaikkine oheisjuttuineen. Usein myös personal trainingiin liittyy käsitys elitistisyydestä. Itse en osaa näitä asioita näin ajatella. Näen juoksun ja pt toiminnan molemmat eri näkökulmasta. Juoksu on minulle hikistä treeniä, joka tasapainottaa työn tuomaa kuormaa. Pt -toiminta siinä ohessa on taas lupaa keskittyä itseen silloin kun sitä kaikista eniten tarvitsee.
Katsokaapa täältä miksi juoksuharrastus kannattaa aloittaa.

Juoksulenkillä pitää juosta aina kovaa.
Tarua. Ennenhän mullakin oli vain on ja off -vaihteet juoksussa. Täysillä tai ei ollenkaan. Ihmettelin hiljaa hissuttelevia kanssajuoksijoita. Sykeperustaisen treenaamisen aluksi meinasikin sitten hermo palaa ja itku tulla sen tuhannan kertaa turhautumisen vuoksi lenkillä. Syke ei meinannut pysyä millään pk-rajoissa ja lenkkivauhti oli matelua. Siihen meinasi juoksuharrastus stopata. No päästiin siitäkin yli ja nyt nautin pk-lenkeistä jo enemmän. Edelleen vauhtikestävyys on mun juttu, mutta koko ajan enemmän pidän niistä kevyemmistäkin lenkeistä. Juoksukin on silloin ihan miellyttävää. Varsinkin jos sykemittari ei piippaa ihan koko ajan.
Toisaalta itse kun olen näitä vk-tyttöjä, niin se vk1 -alueen lenkki on kaikista kivoin, ainakin vielä.

Huomenna kerron mihin juoksija tarvitsee golfpalloja. :) Miettikääpä sitä itse siihen asti. Huomiseen!